Vuoriton takki
4
Vuoriton takki ei ole ihan mun juttu ollut koskaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö pitäisi tästä takista, jonka olen tehnyt nyt. Tykkään todella paljon, katson kuitenkin, että tämän kaltaiset takit ovat hivenen hankala käyttää.
Vuoriton takki
Takin kaava löytyy Suuri käsityö 9/2021 -lehdestä. Tein muutaman pikkuruisen muutoksen, sillä minulla ei kaikkia materiaaleja ollut, ja kangastakin aika vähän, niin jouduin pikkuisen fiksailemaan. Takista tuli aika väljä, vaikka valitsin mittojen mukaan koon. Siitä huolimatta takkia on tullut aika paljon käytettyä, vaikka tosiaan vuoria tässä ei ole. Vuorittomuus on minulle aina haaste, sillä aika helposti alkaa meikäläinen rätisemään.
Miksi sitten halusin tehdä tällaisen takin, jos se ei sovi tyyliin?
Koska tykkään takista, niin yksinkertainen selitys. Takkia voi myös yhdistää monella eri tavalla ja eri tyyleihin helposti. Toki kuosin kanssa pitää olla aika varovainen, mutta se on sivuseikka tässä takissa siitä huolimatta. Toki vuorillinen olisi monikäyttöisempi. Nyt pitää tarkkaan miettiä, että mitä laittaa alle, ettei ala rätisemään kuin viimeistä päivää.
Multikuosi tuo haasteita pukeutumiseen
Kun kankaassa on monta erilaista kuosia tai se on erittäin näyttävä sekä levoton, tulee yhdisteltävien vaatteiden olla suhteellisen rauhallisia väreiltään. Itse olen takin kanssa käyttänyt paljon farkkua, mutta tykkään yhdistää tämän kanssa myös voimakkaita värejä, kuten nyt vaikka keltaista. Se raikastaa asua kivasti, ettei asusta tule niin kovin harmaa ja mitään sanomaton. Hyvin monikuosinen vaate voi myös imeä kantajansa, joten jokin pieni väripiste on hyvä olla myös. Tämä toki vain silloin, jos multikuosinen vaate on hyvin tasavärinen, kuten itselläni. Takissa on harmaata, valkoista, mustaa sekä sinistä, näin eri värien yhdistelmiä on helpompi käyttää.
Eli takin värejä kun valitsee, ei mene paljon metsään, mutta silloin tarvitaan mukaan jokin voimakas väri tuomaan raikkautta. Mun voimaväri tällä hetkellä on keltainen, tarkemmin sinapinkeltainen. Punainen on oikeasti lempivärini, mutta voimavärini muuttuu aina tarpeen mukaan, mistä väristä on enemmän apua olotilojen muokkaamiseen. Tällä hetkellä se siis on tuo sinapinkeltainen.
Keltainen parantaa stressinsietokykyä, sekä piristää, tuo hieman rohkeutta tarttua asioihin sekä tietenkin tuo iloa vakavaan mieleen. Olen ollut tässä aika saamaton, väsynyt ja stressiäkin tuntuu jonkin verran olevan. Haluaisin vain hautautua peiton alle ja nukkua läpi talven.
Mikä on sun voimaväri tällä hetkellä ja miksi?
Mahtavaa keskiviikkoa kaikille!
Seuraa minua:
Henget eivät halunneet meitä sinne
Henget eivät halunneet meitä sinne. Ai minne? No, viaporin kekrijuhliin! Minä kerron teille miten meidän hyvin suunnitellun reissun oikein lopulta kävi. Viime vuonna minä sain pahan migreenin ja tänä vuonna tapahtui muuta.
Henget eivät halunneet meitä
Meillä oli hyvä pöhinä päällä kun astuimme lautalle, kesti jonkin aikaa ennen kuin pääsimme lähtemään. Lautta saatiin ihan täyteen ja samalla seurailimme meripelastuslaivojen rantautumista kolera-altaalle. Kun lautta nykäisi liikkeelle kuvailin videoita tyytyväisenä. Vihdoin lautta kiinnittyi laituriin ja me singahdettiin Infoon, sieltä alkaa aina meidän reissut. Käymme siistiytymässä ja vessassa. Sekä suunnittelemme miten liikumme ja mitä reittiä menemme. Tällä kertaa mietimme missä otamme asukuvia minun vaatteestani.
Kuvailujen aikana poikani Härdelli piti huolta tavaroistani. Pitkä takkini helma lensi hänen kädessään minne sattui ja lopulta puhelimeni lensi kaaressa mukulakiville ja hajosi säpäleiksi. Suutahdin aika kovastikin. Puhelin tarvittiin kekri hunttiin, joka oli ihan juuri alkamassa. Taisteltiin puhelimen kanssa puolisen tuntia, ennen kuin lopulta suostuin vaihtamaan oman sim korttini pojan puhelimeen. Poikaa itkutti kovasti. Mutta ei auttanut kuin lähteä yrittämään kekri hunttia.
Kekri hunt ja illan hämärä
Kekri hunt lähti hyvin käyntiin, ainut suuri ongelma oli pojan puhelin, jonka käyttö meni minulla yli hilseen. Kuvien ottaminen, Instagramin selailu sekä viestien lähetys kekri huntin porukalle oli todella vaivalloista ja se sitten häiritsi ihan liikaa meidän peliä. Viimeinen tehtävä meni täysin pipariksi, kun oli hämärää ja minä kun en nää ilman laseja (lasit olivat unohtuneet kotiin, kun naamalla oli aurinkolasit), mieheni taas värisokea ja poikani ei kaikkia englannin kielen sanoja osaa. Joten saatiin tyhjä lappu, pojalle huono mieli. Vietiin tyhjä lappu kuitenkin hengille, joka yllättyi kovasti tyhjää lappua. Saimme kuitenkin vähän karkkia ja pienen muiston pelistä.
Poikaa harmitti todella paljon miten peli oli mennyt, kliimaksi todella tipahti maahan. Ei auttanut muu kuin lennossa muuttaa suunnitelmia ja hiukan piristää poikaa. Eli pysähdyimme tutkimaan mitä kaikkea lopulta saimme. Siinä samassa mieheni tajusi, että kotiavaimet ovat kadonneet ja lähti juoksemaan meidän reittiä ristiin rastiin ja ja kävi juttelemassa huntin järjestäjille myöskin. Minä ja poika odottelimme miestäni jonkin aikaa, mutta kylmyys iski luihin ja ytimiin ja lähdimme kulkemaan kohti Infoa ja ravintolaa, jossa oli tarkoitus syödä.
Hyvä ruoka, parempi mieli…Ehkä!
Hissuksiin käveltiin Härdellin kanssa kohti Infoa, ihmisiä alkoi tulla Suomenlinnaan suurin joukoin ja sulloutuminen vastavirtaan oli oma hommansa, matka Infoon kesti ja kesti. Kun vihdoin pääsimme perille, kävimme pojan kanssa kysymässä onko avaimia tuotu. Yhdet oli, mutta poika oli sitä mieltä, etteivät olleet etsimämme avaimet.
Lopulta miehenikin ilmaantui Infoon ja sanoin, että siellä on yhdet avaimet, mutta Härdelli oli sitä mieltä etteivät ne olleet hänen. Mies meni kuitenkin kysymään ja ne tosiaan olivat sitten kuitenkin mieheni avaimet. Tämän jälkeen hän kävi kysymässä jos pääsisimme etuajassa syömään ja se kuulemma kävi oikein hyvin, vaikka kiire oli kova ja paikka täynnä ihmisiä. Ruoka maittoi tänäkin vuonna todella hyvin ja saimme hetken hengähtää. Härdellin huono fiilis huntin epäonnistumisessa myös kaikkosi ja otti asenteen, ettei lopputuloksella ole väliä, vaan sillä, että saimme yhdessä pelata peliä, jota emme ole koskaan ennen yhdessä pelanneet.
Ruokailun jälkeen päätimme vielä mennä katsomaan kekripukin polttoa sekä valoesityksiä, mutta kun päästiin ulos, niin poika sanoi, että nyt on hänellä niin kylmä, ettei halua muuta kuin kotiin. Vaikka vaatetta oli päällä ja lisää oli mukana, niin hypättiin lauttaan ja lähdimme kohti kotia.
Henget eivät tosiaan halunneet meitä mukaan juhliin.
Rauhallista sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: