Keskeneräisten töiden päivä
8
Viikko sitten oli keskeneräisten töiden päivä. Oli pakko alkaa tekemään pois töitä, jotka ovat odottaneet tekijäänsä jo jonkin aikaa. Joukossa pyöri myös Make nine -haasteen yksi vaate. Sekin on vihdoin valmis. Nyt on kivasti lattialla tilaa, kun nämä sain valmiiksi.
Keskeneräisten töiden päivä
Keskeneräisten töiden pino on kasvanut, useampaa asiaa en ole saanut valmiiksi asti. Mielenkiinto on lopahtanut kesken kaiken ja siihen se on sitten nurkan pinoon jäänyt. Nyt ei kuitenkaan keskitytä niihin keskeneräisiin, vaan niihin, joita olen tässä valmiiksi vihdoin saanut.
Mitä sain valmiiksi?
- Neuletunika
- Ommeltu neulepaita
- Kankaan jämistä pipo ja tuubihuivi
- Kirppis neuletakin korjaus
- Baskerin kirjailu
- Paidoista tunika
Aika monta siis sain vihdoin valmiiksi. Vielä toki on tekemistä ennen kuin pääsen aloittamaan takin tekoa. Nyt kun ollaan siivottu pojan ja mun työhuonetta, niin olen löytänyt kaikkia ihania kankaita, jotka ovat olleet yhdessä kaapissa piilossa. Alkoi heti suunnittelu, että mitä mistäkin tekisi. En muistanutkaan, että olen noin paljon ihania takkikankaita hankkinut aikanaan. Nyt on hyvä aloittaa niistä.
Keskeneräisten tarina
Neuletunika/minimekko
Tämä työ kuuluu make nine -haasteeseen. Olen toki aloittanut sen jo vuosi sitten, ennen kyseistä haastetta. Otin tunikan haasteeseen mukaan ihan siitä syystä, että se tulisi valmiiksi. Puoli vuotta se makoili tyytyväisenä korissa muiden töiden tiellä.
Ommeltu neulepaita ja tilkuista asusteet
Kankaan olen ostanut muutamia vuosia sitten, itse kun tykkään eläinkuosista paljon, niin pitäähän sellainen paita olla. Isot puhvihihat ja pikkuinen poolokaulus toimii meikäläisellä todella hyvin. Tilkut on hyvä hyödyntää. Vielä on tilkkuja jäljellä ja niistä tuleekin huivi.
Kirppis neuleen tuunaus
Ostin jonkun itse tekemän neuletakin ja vasta kotona tajusin, että sen hihat ei oltu kunnolla ommeltu kiinni, joten hihojen istutus ja ompelu uudelleen oli tässä vuorossa. Päättelin myös langan jämiä, joita oli jätetty pitkänä roikkumaan sinne tänne neuleessa.
Baskerin kirjailu
Rakastan baskereita ja niitähän sitten on ja monta. Huomasin viime keväänä, että minulla on kaksi valkoista lähes samanlaista baskeria, joten toinen oli sitten kirjailtava. Leikkelin kuvioita huovasta, jotka ompelin tikkipistoin kiinni baskeriin. Tuli muuten aika kiva, vaikka vasta harjoittelen kirjailua. Tämä on kolmas kirjailutyöni. Aikaisemmat työni löytyy tästä linkistä sekä tästä linkistä.
Paidasta tunika
Minulla on pitkään ollut kaksi paitaa odottamassa tuunausta. Neuleesta olin jo jonkun verran leikellyt mitä haluan. Mutta ajatus oli aika hukassa vielä. Neule on erittäin venynyt ja vanunut eikä soveltunut sellaisenaan enää käyttöön ja kukaan pojista ei kiinnostunut flanellipaidasta. Joten ne pääsivät yhteen samaan työhön.
Seuraavaksi aletaan suunnittelemaan näiden kuvaamista. Toivottavasti pian päästään näkemään miltä nämä näyttää päällä.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Nahkalaukku joka kaikilla oli nuoruudessani
Nahkalaukku, joka kaikilla oli nuoruudessani on tarina siitä, miten löysin jotain mitä olen aina halunnut. Laukku, jonka vuoksi näin vihreää ympärilläni monet vuodet kun kaverit sellaista kantoi olkapäillään. On muuten sitten ainoa asia, josta ikinä olen muita kadehtinut. Ajatelkaa, se oli laukku.
NahkaLaukku joka kaikilla oli nuoruudessani
Kasarilla oli muotia nuorten keskuudessa nahkalaukku, jossa oli edessä joko kaksi solkea tai yksi. Kaikilla cooleilla tyypeillä oli sellainen. Itse en millään tavoin kuulunut siihen ryhmään, enkä muutoinkaan välittänyt kuulua mihinkään porukkaan. Mutta tämä laukku aiheutti minulle aina vihreää ympärilleni kun sen näin jollain olkapäällä keikkumassa. Minä niin olisin sellaisen halunnut. Todellisuudessa en muista, että olisin koksaan edes maininnut asiaa äidilleni. Mutta mielessäni sitä ajattelin.
Laukku jäi muistoihin, mutta kulki aina mukanani, useasti huomasin kirppareilla, että kuljeskelin laukkuosastoilla etsien tutun näköistä laukkua, jota en koskaan löytänyt. En kertonut asiasta miehelleni, sillä en ole halunnut näyttää enempää sekopäiseltä mitä jo olen. Eli laukku pysyi salassa edelleen. Vähän kuin salarakkaus…
Nahkalaukku löytyi, mitä sitten kävi?
Sitten, tässä elokuussa kiersimme ilmaisosastoja ja kaivelin laukkulaatikkoa. Satuin huomaamaan tutun värin pilkottavan laukkujen seassa. Sydän hyppi ja takoi kuin viimeistä päivää. Laatikolle riensi toinenkin nainen ahnaasti tunkien kätensä laatikkoon. Katsoin naista tuimasti ja hän katsoi minua takaisin vähintäänkin yhtä tuimasti. Nainen nappasi tutun näköisestä hihnasta ja veti laukun esiin. Nainen tarkasteli laukkua hetkisen, pidättelin hengitystä ja sekavat tunteet nousi pinnalle. Mitähän hemmettiä, se on mun laukku, ajattelin ja samassa nainen viskasi laukun takaisin laatikkoon. Nappasin laukun nopeasti itselleni.
Toki laukku on saanut ajan mittaan osumaa, mutta ei mitenkään pahasti, joten sitä voi edelleen hyvin käyttää. Osumat on kaikki sisäpuolella. Vähän väriä irronnut jostakin ja vedet valuneet. Laukku lähti kaikesta huolimatta mukaani. Putsauksen ja huollon jälkeen, laukku pääsi heti käyttöön. Ensimmäisen kuvat näitte koostepostauksessa, jossa esittelin ilmaisosaston löytöni. Nyt minulla vihdoin on tämä laukku eikä haittaa mitenkään, että se oli muotia silloin kasarilla. Nyt en enää näe vihreää, se viimeinenkin vihreän sävy on kadonnut silmistäni.
Neule, hame ja laukku: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto.
Rentouttavaa päivää kaikille!