Minulla on yksi sana: Paitamekko. Jokaisen naisen kaapissa pitää olla yksi paitamekko. Itsellä toki on muutama, mutta tämän mekon sain keväällä vihdoin valmiiksi. Mekon kanssa oli omanlainen matka suunnitelmasta valmiiksi. Ei ihan helppo, aika kuoppainen.

Kaava: Burda 6/2003

Paitamekko

Kivinen tie alkoi jo vuosi sitten alkukeväästä, kun vihdoin päätin tehdä mekon, joka on ollut suunnitelmissa siitä asti kun kyseinen kaava tipahti postiluukusta 2003. En kuitenkaan koskaan saanut hommaa alkuun, toki kaavat tein mutta se siitä. Viime keväänä sitten piirsin isommat kaavat, sillä tätä vartaloa on muokattu vuosien saatossa herkuilla sen verran, että aikaisemmin piirretyt ja leikatut kaavat eivät enää toimineet minulla. Kangaskin löytyi varastosta ja ei kun hommiin.

Homma lähti vauhdikkaasti vauhtiin, mutta siihen se sitten jäi. Ompelukoneen alle ei mekko päätynyt, vaan jäi keskeneräisten pinoon vuodeksi. Lopulta tänä keväänä pakotin itseni ottamaan kyseisen pinon käsittelyyni ja tein ensin monta asiaa ennen kuin tuli mekon vuoro. Huokasin syvään ja taisi muutama ärränpääkin tulla suusta ulos, ennen kuin otin itseäni niskasta kiinni. Mekosta oli muodostunut se työ joka jää vain laatikon pohjalle. Nyt päätin tehdä mekon vaikkei homma kiinnostanut ollenkaan.

Mekko valmistuu

Kun sain vihdoin mekon valmiiksi, huokasin helpotuksesta. Mekko ei kuitenkaan innostanut minua mitenkään ja se jäikin koko kevääksi ja kesäkuuksi roikkumaan kaappiin. Ahvenanmaan reissulle sen vihdoin otin mukaani ja Turussa sitten vihdoin laitoin mekon päälleni. Se inho mekkoa kohtaan katosi kokonaan ja tulikin niin kiva fiilis mekko päällä. Kaiken kruunasi minun ihana Krakovasta ostettu hattu.

Olin todella tyytyväinen, että ompelin väkisin sen inhotusmekkoni, nyt voitin fiiliksen, jonka sain mekosta ja mekosta tulikin lemppari. Materiaali on ohutta puuvillaa, todella ohutta. Ensin ajattelin, että se on liian läpinäkyvä, mutta ei sentään. Hiukan näkyy läpi, ei paljon. Itseäni ei haittaa vaikka hiukan näkyy, ehkä muita haittaa, laittakoon silmät kiinni.

Mekko ei ole ihan tyyliäni, mutta on helposti muokattavissa sellaiseksi, että toimii erittäin hyvin meikäläisen päällä. Tällä kertaa laitoin laivalta ostamani sandaalit jalkaan, mutta valkoisten kangastossujenkin kanssa mekko toimii loistavasti. Joillakin voi toimia myös ihan paksupohjaisten lenkkareiden kanssa, mutta itse jotenkin tykkään eniten kangastossuista tämän mekon kanssa. Myös kankaan hauska kuosi toimii minulla. Ei ihan tavallinen raita, vaan joukossa on kukkia. Ne tekee kuitenkin mekosta tyylillisesti minulle toimivan, sekä tuo pääntie, joka ei ole ihan tavallinen, vaan se on rypytetty.

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

Hauska päivä Heurekassa juuri ennen loman päättymistä. Oli kivaa kun muutoin oli aika sateinen päivä, niin Heurekassa se sade unohtui kokonaan. Viimeksi olimme Heurekassa katsomassa suuria dinosauruksia, nyt dinot olivat lähteneet muille maille ja pääsimme tutustumaan suoleen.

Hauska päivä Heurekassa

Vaihtuvina näyttelyinä oli tällä kertaa Suoliston salaisuus sekä SuperPuu. Molemmat olivat kiinnostavia, mutta pidempään vietimme aikaa suoliston salaisessa maailmassa. Myös ulkotilassa saimme aikamme kulumaan todella hyvin. Tällä kertaa päätimme myös syödä lounaan Heurekan ravintolassa. Yleensä meillä on omat eväät mukana.

Suoliston salaisuus

Pääsimme sukeltamaan suoraan suoliston maailmaan ja sen älykkääseen toimintaan. Suolistoa sanotaan meidän toisiksi aivoiksi ja tosiaan se on toinen aivot. Vaikka aihe on tuttu ja tiedänkin paljon aiheesta, niin opin siitä huolimatta uuttakin vaikken sitä ihan heti uskonut. Näyttely oli hyvin rakennettu ja ihmeteltävää oli monipuolisesti.

SuperPuu

SuperPuu näyttely oli hyvin toiminnallinen ja monipuolinen. Itse en ihan päässyt kuitenkaan sisälle todellisuuden kiikarien tarkoitusta. Ei ihan avautunut minulle miten kiikarit toimii. Joko olivat rikki tai jotain muuta. Vaikka miten koitti ohjeen mukaan toimia, niin kiikarit eivät ottaneet toimintakäskyjä vastaan. Näyttelyssä aikaa meni meillä eniten kivassa pelissä ja rakennuspalikoissa.

Ulkonäyttely

Ulkonäyttely oli monipuolinen ja paljon kaikenlaista pääsi kokeilemaan ja testaamaan. Itseäni kiinnosti eniten hyötykasvipolku, poikaa taas tiedepuisto Galilei ja mies taas halusi kokeilla pyörätuolirataa. Pyörätuoliradassa onkin haastetta ja todella pääsee kokeilemaan miten vaikea on liikkua pyörätuolilla ilman esteettömyyttä.

Muut näyttelyt

Muut kiinnostavat näyttelyt oli kiertotehdas sekä älykäs kaupunki. Näissä meillä meni myös aikaa pidempään ja varsinkin kiertotehdas aiheutti hiukan keskusteluakin oman lapsen kanssa. Voitteko muuten uskoa, että poikani sai paremmat pisteet kuin minä kiertotehtaan kierrätystestissä! Olen ylpeä pojastani mutta itse tarvitsen siis edelleen enemmän opettelua kierrättämisessä. Tai sitten olin vain liian hidas…

Tärkeintä kuitenkin on yhteinen aika ja yhteinen tekeminen. Ainoa harmi mikä pojalle tuli oli se, että planetaarioon ei päässyt koronan vuoksi. Se on yleensä ollut yksi tärkeimpiä kokemuksia hänellä. Toivottavasti pian ollaan koronan kanssa siinä pisteessä, että sinnekin pääsee taas.

Mukavaa päivää kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

LUE MYÖS:

Jättipaita ja hirmuiset liskot