Hellepäivän ihanin vaate
2
Tiedätkö mikä on hellepäivän ihanin vaate? No, se on viskoosista tehty kietaisuhaalari. Minusta ainakin. Minulla on kolme materiaalia, joita rakastan käyttää kesällä, ne ovat viskoosi, puuvilla sekä pellava. Pellavaa minulla tosin on aika vähän käytössä, mutta niitäkin on.
Hellepäivän ihanin vaate
Minun kietaisuhaalarin tarina on alkanut jo 2013, kun Burda 5/2013 ilmestyi kauppojen lehtihyllylle. Merkkasin haalarin heti muistiin ja jäin odottamaan, että löydän oikeanlaisen kankaan. Vuosia kului, kangaspinot eivät kasvaneet, mutta joka kevät muistui mieliini tuo haalari. Kunnes vihdoin aloin käymään läpi omia kangasvarastoja ja löysin vihdoin sopivan kankaan käyttöön. Kangas olikin makoillut kaapissani koko tämän odottelun ajan.
Vihdoin pääsin piirtämään ja leikkaamaan haalarin ja ompelemaan sen. Pitkälahkeinen haalari jäi vielä odottelemaan vuoroaan. Sekin jossakin vaiheessa toteutetaan, ehkä mieluiten yksivärisestä kankaasta, ehkä ei. Ehkä vaihdan kankaan puuvillaksi ja etsin sopivan lakanan, josta toteutan ajatukseni. Sekin on mahdollista. Mutta nyt ihastellaan tätä jo lempivaatteeksi muodostunutta ihanaa haalaria.
Kuosien sekametelisoppaa
Meikäläisellä on hyvin vähän yksivärisiä vaatteita, lähes kaikki vaatteeni ovat kuviollisia. On raitaa, ruutua, kukkia. Toki löytyy joukosta myös vähän lapsellisempiakin kuoseja, kuten jäätelöitä ja Star Wars kuosia. Mutta pääasiassa on paljon kukkia ja muita kuvioita. Kukatkin useimmiten pikkuruisia, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Tiesitkö, että aikanaan pukeuduin lähes aina mustaan? Kyllä, minulla on ollut todella pitkä musta vaihe elämässäni. Kaikki vaatteet oli mustia, eikä missään saanut olla mitään kuviota, ei edes niitä raidallisia. Tilanne kuitenkin muuttui juuri ennen kuin aloin odottamaan esikoistani. Kaappiin ilmestyi muutamia värikkäitä ihania vaatteita ja kukkahousuja. Ehkä minulla alkoi pieni hempeä kausi, en tiedä, mutta niin vain kävi ja pikku hiljaa musta väistyi tieltä. Nyt mustaa vaatetta löytyy ehkä sen 15 kpl. Lähinnä paksuja leggareita.
Haalarit on mun juttu
Olen aina rakastanut haalareita, mutta vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen niitä alkanut tehdä ja niistä on tullut mekkojen lisäksi toinen tärkeä osa vaatekaappini sisältöä. Haalarin pitää kuitenkin olla naisellinen ja söpö, tyttömäinen. En niin välitä niistä one peace -tyyppisistä, vaikka minulla on niiden mukaan ommeltu eläinkuosinen haalari. Se onkin siis ihan ainut sellainen vaate. Muuten pitää olla sellainen haalari, joka sopii tähän tyttömäiseen tyyliin täydellisesti. Olen siis tarkka, millainen haalarin pitää olla. Toki suunnitelmissa on tehdä hivenen paksumpi gabardiinia oleva haalari myöskin. Vihreänä tai khakin värisenä. Ehkä sellainen sitten syksymmällä?
Ihanan rentoa päivää kaikille!
Perhetreffit Fiskarsin kylässä
Eilen meillä oli perhetreffit Fiskarsin kylässä. Mitään enempää suunnitelmia meillä ei ollut tekemisen osalta, vain pöytävaraus ravintolassa. Lopulta kävimme museossa, panimolla sekä Fiskars shopissa. Vintage kauppa ei ollut auki ja toiseen vintage liikkeeseen oli sitten sen verran pitkä matka, ettei sinne lähdetty.
Perhetreffit Fiskarsin kylässä
Meillä on normaalisti ollut perhetreffit Turussa aina tuossa touko-kesäkuun vaihteessa. Silloin yleensä on käyty syömässä synttäripäivällinen Vaakahuoneella. Viime vuonna vanhempi poikani ei päässyt mukaan, kun oli kiinni intissä ja tänä vuonna meillä kaikilla oli hyvin kiireistä töissä, joten tämä ihana perinne loppui. Mutta koska meille perhe on tärkeä, mietimme milloin voisimme järjestää aikaa ja nähdä, viettää päivä yhdessä.
Kun kolmella on loma heinäkuussa ja yksi neuvottelee vapaaksi päivän, niin ei muuta kuin kohde jonne kaikki mennään. Tyttäreni valitsi kohteeksi Fiskarsin kylän. Mehän olimme siellä viime kesänä nuorimmaisen kanssa pienellä seikkailulla. Paikka oli tuttu siis ja nytkin jäi paljon näkemättä, ensi kerraksi jäi siis vielä tekemistä.
Oli ihana seurata miten lapset ”kiusoittelee” toisiaan, heittäytyy leikkimään ja nauttivat toistensa seurasta täysin. Kun jouduttiin paljon jonottelemaan joka paikkaan, niin ihmisillä oli hauskaa kun katselivat ja kuuntelivat meidän tenavien hassutuksia. Lopulta kun teimme ostoksia Fiskars shopissa, alkoi kauhea sade. Vaikka meillä oli aikaa vielä ruokailuun, niin porukalla alkoi olla nälkä ja väsymys painoi jo hiukan. Ei muuta kuin kyselemään ravintolasta, joko voitaisiin tulla ja saatiin pöytä onneksi. Jono oli pitkä ja ruoka tuli pöytään eri aikaan. Kolme sai ruokansa vasta rapian puolen tunnin jälkeen. Mutta mukava oli istuskella ja jutella rauhassa.
Kun lapset kasvaa aikuisiksi
Kun lapset kasvaa ja muuttaa pois kotoa, niin siihen ei oikein osaa edes varautua. Vielä kun lapset asuu ihan eri paikkakunnalla, niin näkeminen on aina vähän hankalaa. Nuorimmaisen ikävä on kova paikka itsellekin kun itselläkin on ikävä niitä omia palleroitaan. Tämä porukka on aina ollut niin tiivis ja vaikka aina elo ei ole ollut ruusuista, niin siitä huolimatta pidämme yhtä. Perhe on tärkein.
Tällaiset perhepäivät lujittavat perhesiteitä ja löydetään toisenlainen tapa olla yhdessä perheenä, vaikka ne aikuisten lasten omat kumppanit ilmestyvät myös kuvioihin. He oppivat myös sen, että meidän perheessä tehdään asioita yhdessä, siihen pitää tottua. Koska meillä on hyvin pieni suku, niin on tärkeää pitää yhtä ja olla voimallisia yhdessä.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: