Pöytäliinoista mekko
10
Pöytäliinoista mekko, niistä käsin kirjailuista pöytäliinoista. Ihana mekko, jossa käytin Burda 8/08 tunikan kaavaa. Muokkasin kaavaa aika paljon, jotta sain siitä sopivanlaisen itselleni. Isot pöytäliinat taas hankin viime kesänä Tammisaaren kirpparilta, maksoivat vaivaiset 1€. Toki olivat tahrojen peittämät, mutta ne lähtivät hienosti sappisaippualla.
Pöytäliinoista mekko
Olen super pitkään jo suunnitellut tätä mekkoa, mutta täältä Helsingistä ei ole kannattanut hankkia kirppareilta tällaisia pöytäliinoja, sillä ovat sen verran arvokkaita. Huonokuntoiset taas ovat sitten oikeasti niin huonokuntoisia, ettei mitään mekkoja kannata niistä alkaa tekemään. Onneksi löytyi nämä halvat liinat, jotka vielä tuli hyvin puhtaaksi pesussa.
Miksi en käytä näitä pöydällä?
Ihan siitä syystä, että olen äidiltäni saanut hänen tekemiään pöytäliinoja, ja käytän tietenkin niitä, sukukalleuksia pöydillä.
Enkö arvosta käsityötä, kun tuhoan näin liinat?
Tietenkin arvostan ja siksi olen mekon tehnyt, että kaikki näkisivät upean käsityön mutta toisessa käytössä, onhan tämä mekko nyt aivan ihana.
Vielä etsin seuraavaa satsia pöytäliinoja, joista tulee taas jotakin ihan muuta, mutta lupaan, että tulossa on jotakin ihanaa, niin kuin tämä mekkokin. Mutta ehkä se on sitten ensi kesän juttu, ehkä. Nyt keskityn ihastelemaan tätä minun mekkoani.
Kestävää puuvillaa
Useasti nämä isot pöytäliinat on valmistettu laadukkaasta puuvillasta, jota voi pestä ja pestä ja pestä, eikä se mene miksikään. Kauniit käsin kirjaillut kuviot pysyy kauniisti esillä, vaikka liinan leikkaa paloiksi ja ompelee mekoksi. Näin kestävää puuvillaa on vaikea löytää ihan vaatetuskankaaksi. Vaikka kangas on jämäkkää, niin se toimii silti oikein hyvin tässä mekossa. Uskon, että mekko säilyy minulla monia vuosia.
Vaikka malli on hyvin tyttömäinen, niin kyllä vanhempikin nainen voi pukea mekon päälleen ja letittää hiuksensa. Kyse on asenteesta, toki myös tyylistä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nainen voi laittaa päälleen ihan mitä ikinä haluaa ja se sopii hänelle, jos asenne on kohdillaan. Oletko samaa mieltä?
Itse pidän kovasti tyttömäisistä ja romanttisista vaatteista, joissa on paljon pitsiä ja röyhelöä ja puhvihihaa. Mitä enemmän härpäkkeitä, sen parempi. Vaikka kaapista löytyy montaa muutakin tyyliä, niin tämä tyyli on minulla se voimauttavin, ihanin ja suloisin. Tunnen itseni prinsessaksi, kun päälläni on kaikenlaisia härpättimiä.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Minun tämän kesän hitti
Minun tämän kesän hitti on ehdottomasti puhvihihat. Oikeastaan tämä villitys alkoi minulla jo talvella, löysin muutamia ihania puhvihihaisia paitoja kirppareilta ja tietenkin oli napattava niitä kaunistamaan vaatekaappiani. Olen toki ennenkin tehnyt puhvihihoja ja aina tykännyt niistä, mutta valitettavasti toisenlaiset romanttiset höpsötykset jyräsivät puhvihihojen ohi ja ne jäivät maustumaan ajatuksiin muutamiksi vuosiksi.
Minun tämän kesän hitti
No, nyt kun löysin jälleen puhvihihat, niin pakkohan niitä on tehdä sitten muutamia. Mekko jo tuli tehtyä juhannukseksi (linkki alla) ja nyt samalla kaavalla sitten myös paita. Valmiskaavaahan tähän ei ole olemassa, mutta jos vain löytää jostakin sopivan kaavan, josta muokata, niin aina parempi. Suosittelen tähän vähän jytympää kangasta, kuten vaikka puuvillaa, jotta puhvihiha pysyy kauniisti kuosissaan.
Toki viskoosista saa ihanan kevyen ja kesäisen, mutta hihat eivät ihan samalla tavoin pysy kuosissaan kuin puuvillainen. Riippuu toki kovasti siitä mistä itse tykkää. Vaikka viskoosi onkin lempparimateriaalini näin helteillä, niin jotenkin puuvilla ja jopa ohut pellava löytää tiensä päälleni aika nopeastikin. Joka tapauksessa mistä tahansa materiaalista voi kokeilla puhvihihoja, ne ovat aina eri tyylisiä, kun valitsee kankaan sen mukaan mistä puhvit haluaa.
Itsellä on suunnitteilla neulepaita, jossa on puhvihihat, saa nähdä milloin tällaisen neuleen lopulta teen ja saan valmiiksi. On tärkeää valita malli oikein, sillä pakko on sanoa, että liika on aina liikaa, vaikka olen pääasiassa sitä mieltä, että mikään ei ole liikaa…
Muistan ensimmäisen puhvihihapaitani
Äitini teki aikanaan ihanan asun minulle. Asu oli ihana ja se oli suloinen juhla-asuni. Valkoisessa paidassa oli kauniit puhvihihat, joiden kädenteissä koristeli kapea ja kaunis pitsi. Kaunis vihreä liivimekko valkoisen paidan päällä, pienet kauniit kukat koristelivat vihreän mekon pintaa ja vyötärölle laitettiin valkoinen esiliina, jossa myös reunassa pitsi. Jalkaan sujautettiin valkoiset polvisukat ja ruskeat sandaalit. Näin tyylikäs asu oli valmis.
Tämän asun siis muistan aina. Se ei unohdu mielestä vaikka miten yrittäisi. Äitini ompeli minulle paljon ihania vaatteita, tokikaan en silloin vielä niitä juuri arvostanut, en ainakaan kaikkia. Mutta nykyään onneksi arvostan, vaikkei niitä ihanuuksia enää ole olemassa. Ne on aikaa sitten hävitetty, millä tavoin? En tiedä. Onneksi isosta osasta on olemassa kuvia. Tuo voikin olla se suurin syy miksi kuvaan aina kaiken, muistoiksi.
Aurinkoista sunnuntaita kaikille!