Se on tää mun neuletakki, joka sen tekee. Ai, minkä? No, tän fiiliksen…Kun sä kävelet tuulessa ja tuuli tarttuu painavan takin helmaan ja se lepattaa auki kuin raskaat suuret siivet. Kävelet jylhää kalliota pitkin ylöspäin ja huipulla katsot alas valtakuntaasi. Sellaisen fiiliksen takki tekee.

Se on tää mun neuletakki

Meidän kahden taival on pitkä, toooosi pitkä. Välillä en sietänyt tätä takkia ollenkaan ja välillä tämä on ollut parasta elämässä. Neuloin tämän 2000 -luvun alussa, mallista ei valitettavasti ole muistikuvaa tällä haavaa. Uskon kuitenkin, että ohje löytyy jostain vanhasta Moda lehdestä. Sellainen lehti kun on ollut joskus olemassa. Takin olen neulonut kaksinkertaisella seitsemän veljestä isoveli -langalla ja takki painaa ja paljon. Siksi olikin hassua, että tuuli nappasi kaikesta huolimatta helmasta kiinni ja heitteli helmaa miten sattui ja minne sattui.

Miksi meikäläinen nyt esittelee tällaisen vanhan takin täällä? Ihan siitä syystä, että nyt on sen aika. Tämä näyttävä takki sopii kaiken kanssa ja on lämmin. Siitäkin huolimatta, että on aika paksuilla puikoilla neulottu ja kun painaa, on silmukat vähitellen myös alkaneet venyä. Joten se tarkoittaa sitä, että neuletakki vaikuttaa harvalle, jota se ei kuitenkaan ole. Tuolla korkealla kovassa tuulessa, oli takin kanssa erittäin lämmin.

Neuleet on mun lempparivaatteita

Neuleet on parasta mitä voi olla. Syksyllä voi verhoutua niihin, talvella paksummat on pop, keväällä voi vielä hyvin käyttää ihania pehmeitä neuleita ja kesällä taas päälle laitetaan ihanan kevyttä pellavaa tai puuvillaa. Toki monet muut ihanat kesäneuleet toimii. Villasukistakin luovun vasta kun lämpötila kohoaa 30 asteeseen. Sitä ennen ei villasukat päältä katoa edes nukkuessa. Villasukat hoitaa jalkoja ja pitää ne lämpimänä.

Viha -rakkaussuhteeni tähän kuvissa näkyvään neuletakkiin on voimakas ja se näkyy takissa. Helma on kulunut, onhan tätä paljon käytetty, mutta samalla taas se näyttää sille, ettei se ole koksaan päällä ollut. Kun takki valmistui, oli se minulle aivan liian iso, nyt se on sopiva tai oikeastaan, neule venyy ja paukkuu niin paljon, että se olisi sopiva vielä silloinkin kun lihoisin toiset 30 kiloa. Tämä kun venyy ja paukkuu kunnolla, ehkä se on yksi syy miksi tästä tykkään ja en tykkää. Takki venyy ja venyy ja venyy.

Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

Minun äitienpäivä villasukat jalassa on vielä hivenen kesken. Tarkoitus oli ommella koko päivän, mutta tulikin uusia suunnitelmia. Minun lahja on yleensä se, että saan koko päivän ommella. Muuta en halua. Herättiin vain niin tolkuttoman myöhään, että koko päivä hiukan myöhästyi ja nyt kun olisi aikaa ruveta suunnittelemaan seuraavaa ompelua, niin istunkin kirjoittamaan blogia.

Äitienpäivä villasukat jalassa

Tänään päätettiin, että nautimme kotona olosta ja tehdään yhdessä asioita, unohdetaan siis ompelut ja pelailut. Tehdään yhdessä herkkupöytä pihalle ja kuulkaas, se kannatti.  Oli ihanaa istua omassa pienessä piilossa pihalla. Laitoin tarkoituksella osan verhoista kiinni, että tulee sellainen teltta tunnelma, vaikka kyyryssä ei tarvinnut olla hetkeäkään. Voisin melkein asua tuossa meidän pihalla kesän, niin kiva se on.

Koska viime viikko oli sateinen, jouduin ensin siivoamaan paviljongin ja pienen viileyden kun halusin pitää loitolla, niin toin peittoja joihin kääriytyä ja taljoja, joiden päällä olisi kiva istua. Lopulta olikin piilossa sen verran lämmin, ettei peittoja tarvittu. Nautin niin kovasti istuskella ja syödä ihan parhaassa seurassa. Minua ei yhtään haitannut, vaikka jouduin hommiin tällaisena päivänä, jota äitienpäiväksi kutsutaan.

Tietenkin omaa äitiä on ikävä, olisi niin kiva istahtaa samaan pöytään nauttimaan pöydän antimista. Nyt ei vaan päästä katsomaan häntä, vaikka ollaan paikkakunnalla käyty useaan otteeseen, niin muut esteet ovat sitten häirinneet tapaamisia. Mutta toivottavasti kesällä sitten nähdään taas pitkästä aikaa. Eilen kerroin myös IG:ssä, että tyttäreni on syntynyt äitienpäivänä. Tosin nyt ei päivät kohdanneet ja hänellä oli synttärit eilen. Onnea ihana tyttöni mun. Minun pieni peikkoprinsessa.

Villasukkien lämpö

En voisi elää ilman villasukkia, käytän näitä kesät talvet ja jos olen ollut vaeltamassa ja jalat ovat kipeät, laitan villasukat yöksi jalkaan ja kivut katoaa. En todellakaan pärjäisi ilman näitä ihanuuksia. Nämä ihanat nyöritetyt villasukat ovat Namiran käsialaa ja löydät ohjeet täältä. On muuten super helppo ohje, aloittelijakin onnistuu näissä. Itse innostun näistä sukista aina välillä ja tehtailen niitä sitten useammat parit. Varsinkin jämäkerät on helppo upottaa näihin sukkiin. Vaikka sukat on erittäin näyttävät, ne on oikeasti helppo tehdä. Ei tarvita sukkapuikkoja, riittää ihan perus neulepuikot.

Tällä hetkellä on yhdet ihanan värikkäät sukat puikoilla ja niiden piti valmistua jo muutama kuukausi sitten. Arvatkaa ovatko valmistuneet? No, eivät ole. En tiedä minne tämä aika katoaa, vai olenko ihan liian laiska neulomaan sukkia nyt. Vaikea sanoa, mutta olen minä niitä sukkia tehnyt noin 5 cm. Se on jo alku. Nyt on ehkä kuitenkin paras sukeltaa tuonne ompeluhuoneeseen ja ryhtyä siihen hommaan mitä haluan tehdä, eli ompelemaan.

Ihanaa äitienpäivän iltaa kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi