Kun harmaantuu
10
Kun harmaantuu, tuleeko silloin identiteettikriisi? Muuttaako harmaat hiukset jotakin? Tätä asiaa olen alkanut pohtia kun punaisen värini alta alkaa paljastua harmaat. Aikanaan punainen väri oli minulle kauhistus ja monta vuotta värjäsin punaista pois hiuksistani, mutta sitten kaikki muuttui yllättäen ja aloin arvostamaan punaista päätäni.
Jännä miten nuorena näkee asiat niin toisin ja kun ikää tulee muuttuu ajatuksetkin, varsinkin itsestään paljon. Näin ainakin kävi minulle. Nuorena en välittänyt punaisesta kuontalostani ja vitivalkoinen ihoni oli minulle kauhistus. En voinut käsittää miksi juuri minulla pitää olla pisamia ja niin herkkä iho, että kun aurinko nousee taivaalle, muutun punaiseksi kuin katkarapu.
Kun harmaantuu
Jotenkin vain sitä sitten pikku hiljaa alkoi rakastumaan itseensä, se viimeinen rakastuminen tapahtui lopulta silloin kun sairastuin vakavasti ja oli pakko alkaa miettiä elämää toisella tavalla tai katkeroitua. Katkeroituminen ei ollut kuitenkaan vaihtoehto, ei mitenkään päin. Silloin aloin rakastaa myös punaisia hiuksiani. Samalla opettelin rakastamaan uutta kehoani, sen hyväksyminen oli kuitenkin kaikkein vaikeinta. +30kg tuli painoa lisää varteeni ja toki aina välillä kaipaan siihen toiseen kroppaan, siihen jota en koskaan kuitenkaan hyväksynyt.
Nyt kun olen jo kauan hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen, niin jälleen kaikki itsessäni muuttuu ja sen hyväksyminen on sitten taas uusi asia. Mitä tälle tulevalle harmaalle päälle tekee? Miten hyväksyn valkoisessa ihossani elävän vitiligon, joka hävittää ne ihanat pisamat, joita ennen niin kovasti inhosin? Miten näen roikkuvan naamani? Pitääkö sekin leikata ennen kuin astuu kameran eteen? Vai pitääkö alkaa opetella muokkaamaan naamaansa?
Onko näihin kysymyksiin vastauksia?
Välillä minusta tuntuu, että vastauksia ei ole. Välillä taas tuntuu, ettei vanhenemisella ole mitään väliä, mutta sitten taas valuva iho ja harmaa tukka harmittaa. Kyllä, minua harmittaa luopua punaisesta tukastani. Voisihan sen värjätä, olenhan sitä värjäillyt nuorempana ennenkin. Ja myöhemmin sävytellyt porkkanalla tai tomaatilla. Mutta onko se sitten enää se minun oikea väri? Onko tämä nyt se ikäkriisi, josta puhutaan? Saattaa olla tai sitten ei ole. Ei tämä asia ainakaan pyöri aina mielessä, vain joskus silloin tällöin ja nyt varsinkin kun näin nämä viimeiset kuvani hiuksistani…Minä vanhenen!
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
Vanhat collegevaatteet housuiksi
Vanhat collegevaatteet housuiksi? Kyllä, näinkin voi tehdä jos kaapissa pyörii vaatteita, joita kukaan ei käytä tai niissä on jotakin vikaa, ettei voi laittaa jakoon. Tähän projektiin valitsin pojan parit omat liian pienet verkkarit ja isän kaksi hupparia, sekä isoveljen rikkoutuneita pöksyjä. Kaikki materiaali ei näihin housuihin saatu uppoamaan, joten ne saavat jäädä odottamaan toista inspiraatiota.
Housuista tuli aika kivat, vaikkakaan poikani ei enää oikein arvosta minun tekemiä tilkkuvaatteita, niin kyllä hän näitä mielellään käyttää, ihan siitä syystä, että pöksyt ovat hyvin rennot, ovat haaremiroikkumallia, joista hän tykkää todella paljon (äitiinsä tullut) ja värit ovat kivat. Parastahan tässä on se, että hänen lempihousut on olemassa näissä housuissa mukana ja siksi ne ovat salaa rakkaat.
Vanhat collegevaatteet housuiksi
Mallin valinta osottautui hiukan haasteelliseksi, mutta vihdoin löytyi malli, joka miellytti poikaa. Valinta osui Suuri käsityölehti 1/2017 lehden kaavaan. Kun kaava oli valittu, niin fileioin kaikki collegevaatteet ja erittelin ne omiin kasoihin. Näin näin heti määrät ja miten isoja paloja mikäkin on ja mitkä osat käytän mihinkin kaavaan. Tämän jälkeen jäljensin kaavat ja tein omat muutokset kaavoihin. Tämän jälkeen on helppo asetella kaavat kankaalle.
Pöksyistä tuli aika super söpöt lopulta ja oli hienoa, että sain hyödynnettyä eri osia vaatteista pöksyihin todella hyvin. Leikkasin myös muutamia osia vaatteista, jotka ompelin housuihin kiinni. Tämäkin on hauska tapa hyödyntää kaikki mahdollinen. Onneksi jäi materiaalia vielä yli, joten ensi talvena voi tehdä hattuja ja lapasia samaan malliin. Ehkä tämä lapsonen vielä innostuu äidin hömpötyksistä, niinhän se vanhin lapsikin on alkanut pyytämään äidin tekemiä vaatteita itselleen.
Lasten omat vaatteet
En ole koskaan puuttunut lasteni pukeutumiseen mutta kuin sen osalta, että pukeudutaan vuodenajan mukaan sekä tilanteen mukaan. Muutoin ovat saaneet toteuttaa itseään vaatteiden kautta niin kuin ovat halunneet. Tämä tapa ei ole tuonut myöskään mitään ongelmia vaateasioissa. Olen nimittäin kuullut, että tällainen toisi jotain ongelmia. Ikinä ei ole tarvinnut tapella vaatteista, vaan lapset ovat oppineet pukeutumaan tilanteen vaatimalla tavalla.
Rauhaisaa pääsiäistä kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: