Mulla on blogijumi
6
Kyllä, totta se on. Mulla on blogijumi,ärsyttävä jumi tuli kylään, eikä meinaa millään lähteä. Tosin homma on niin, että se jumi ilmestyi tasan silloin kun oma tietokoneeni hajosi, sitä ei olla vieläkään saatu kuntoon. Kone toimii kyllä muuten mutta siitä on kadonnut verkkosovitin. Ohjeiden mukaan on koitettu herätellä sitä ja aluksi saatiinkin se esiin hetkeksi ja nyt sitä ei löydy taas ollenkaan. Joten nyt odotetaan tästä kaikesta papereita, että voidaan laittaa vakuutukseen. Nähtävästi uusi kone hankittava TAAS!
Viikonloppu on siis mennyt täysin kotosalla, on taisteltu tietokoneen kanssa ja ommeltu ja laitettu pihaa. Siinä ne tärkeimmät. Nukuttua on tullut todella huonosti ja järkyttävät allergiakohtauksetkin iski vasten kasvoja. Eli sellainen kiva viikonloppu takana.En ole katkera, mutta kuitenkin… Lepo olisi ollut kiva mutta unihemmokin jätti tulematta ja unet ovat olleet super levottomat. Että kivaa viikkoa minulle vaan hei.
Mulla on blogijumi
Blogijumin lisäksi uskon, että minua vaivaa kuvausjumi. Voitteko arvata miksi? Noh, tässä on nyt pidempään oltu ilman kameroita kun molemmat hajosi…Juu, voitteko kuvitella, että tämäkin vielä. Huoh, tosin tämä on jo pidemmältä ajalta tämä juttu. Toisen kameran objekti on mennyt rikki ja toinen alkaa vedellä muuten vain viimeisiään. Pitää viedä huoltoon, jos se siitä tokenisi. Mene ja tiedä. Puhelimella siis on tullut paljonkin kuvattua sitten. Se taas ei ole mun juttu ollenkaan.
Eli kun ei ole kunnon kameraa, niin kuvaaminen ei ole inostanut. Onneksi jotain räpsyjä tulee välillä laitettua Instaan, mutta harvoin sinnekään. Tää akka on siis jumissa kokonaan. Onneksi ompelukone toimii, tai tämä varakone. Pääkone on vieläkin hallin lattialla odottamassa konesairaalaan pääsyä. Miten voikaan kaikki laitteet olla nyt samaan aikaan kaput? Tää on joku karma juttu, ekös vaan? Mutta en tietääkseni ole tehnyt mitään tyhmää kenellekkään mistä pitäisi näin maksaa…
Mitä odotan ensi viikolta?
En kuulkaas yhtikäs mitään. Vähän tuntuu sille, että mitään ei kannata odottaa eikä suunnitella kun kuitenkin käy niin, että kaikki heittää härän pyllyä. Joo, olen nyt tosi positiivinen, kas kun ei posetiivari. Ehkä se aurinko suostuu tähän risukasaan vähän edes paistamaan vielä? Jaa, että tuli tästä postauksesta tämmöinen valivali ja pulipuli juttu. Ehkä välillä on hyvä päästää se paha ulos, että hyvä pääsee vuorostaan sisään, vai mitä? Ja nyt kun tämä teksti loppuu pitää alkaa miettiä, että mitä ihmeen kuvia sitä laittaisi kuvittamaan tätä valitusta. Hirviökuvat olis hyviä tähän. Muttei niitä ole mulla.
Muksaa iltaa kaikille!
Korvikset vanhoista rannekoruista
Minulla on tapana tehdä korvikset vanhoista rannekoruista ja niitä onkin useampia. Olen esitellyt monet parit täällä blogissanikin. Mutta nyt halusin muokata korviksia vähän enemmän mitä ennen. Aikaisemmin olen virkannut suoraan ympyrään reunapitsin (simpukka tai piparkakku) mutta nyt halusin testata miten pystyn itse rannekorua muokkaamaan ennen kuin sen ympärille virkkaan mitään reunapitsiä. Täytyy sanoa, että korun muokkaaminen onnistuu todella helposti, mutta varovainen pitää olla, sillä koru katkeaa aika helposti.
Mietin myös, että korusta voisi muovailla vaikka mitä uutta, eikä tarvitse välttämättä edes virkata ympärille mitään. Täytyy kokeilla, näitä koruja kun löytyy isot määrät. Mutta tällaiset korut ovat mun lemppareita ja varmasti tulen tekemään vielä lisääkin näitä, vaikka samanlaisia ei tarvitsisi olla paikat täynnä. Jotenkin kuitenkin haluan eri värisiä ihanuuksia roikkumaan korviini.
Vanhoista rannekoruista korvikset
Yksinkertaisuudessaan nämä korut tehdään vain niin, että ensin ommellaan korun ympärille kiinteitä silmukoita ja seuraava kerros sitten vaikka simpukkaa tai piparkakkua. Kummasta tykkää enemmän. Itse en isoja eroja noissa kahdessa nää edes. Ohjeitakin löytyy isot määrät googlettamalla. Näissä koruissa tosin ensin muotoilin ne sydämen malliin ja vasta sitten aloin virkata. Lankana paras on puuvilla tai bambulanka. Voihan toki näitä tehdä myös erikoislangoista, kuten kaikkista juhlalangoista. Mieluiten kuitenkin sellaisilla, josita tulee tasainen jälki.
Mitä siis näihin tarvitset?
Kaksi metallirannekorua tai muita vastaavia. Mitä pienempi koru, sen parempi. Pyrin käyttämään sellaisia rannekoruja, jotka eivät mahdu käteeni. Näin niistä ei tule valtavan suuria. Näillä pienilläkin kun suuruus on massiivinen. Lisäksi tarvitaan lankaa. Toki koristella voi rikkinäisillä koruilla ja helmillä myöskin, mutta yksikertaisuduudessaan tarvitaan vain muutama asia. Myös korvikoukut ja välikappaleen tarvitset, jotta voit yhdistää korviskoukun sekä korun toisiinsa. Sitten kun kaikki materiaali on, niin ei muuta kuin hihat heilumaan.
Lankaa ja värejä vaihtamalla kuruista tulee ihan eri näköisiä, vaikkei muotoilisi korviksista yhtään mitään. Näiden tekeminen on myös hauskaa ja siksi näitä on minullakin nyt neljät kappaleet. Valkoiset, turkoosit, vihreät sekä nyt nämä luonnonvalkoiset vai ovatko jopa beiget? Vaikea sanoa. Vielä olisi ihania värejä kaapissa, joista olisi tarkoitus virkata tämmöiset korut.
Tuleeko näitä käytettyä?
Todellakin. Itsellä on useasti jotkin näistä koruista korvissa roikkumassa. Eivät ole painavia vaikka ovat suuret. Mutta tosiaan kannattaa valita mahdollisimman pienet rannerenkaat tähän hommaan. Kannattaa ainakin kokeilla hyödyntää vanhoja koruja ja tehdä niistä jotakin ihan uutta.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: