Kun oma lapsi seuraa sun blogia
10
Kun sun oma lapsi seuraa sun blogia ja antaa kommentteja sen sisällöstä, onneksi yksityisesti suoraan päin näköä kuin blogiin. Eilen poika siis halusi keskustella blogini sisällöstä kanssani, hänellä oli sanansa sanottavana. Isoja sanoja tuollaiselle 11 -vuotiaalle kaverille. Poikaa hiersi kovasti yksi asia ja se oli pakko saada sanoa, äitihän ei tätä asiaa ihan suoraan niellyt vaan tietenkin halusi hiukan selvennystä tähän asiaan.
On niin mahtavaa miten lapsi sanookin asiat juuri niin kuin ne kokee, ei valhetta eikä muutakaan. Heleällä lapsen äänellä vain pamauttaa vasten kasvoja niin, että tietää saaneensa suoraa palautetta. Ei kuitenkaan niin rumasti, että se satuttaisi, vaan kauniisti kaunistelematta. Olen ihan varma, että palautetta tulee myös tästä, että olen kertonut teille ääneen hänen mielipiteensä blogistani.
Kun oma lapsi seuraa sun blogia
Muutama ilta sitten, kun Härdelli oli menossa nukkumaan, hänen oli pakko sanoa sanottavansa: ” Äiti miksi sä kirjoitat niin tunteellisesti? Sun blogi on niin tunteellinen ja kirjoitat vain vaatteista.” Tämän jälkeen meillä alkoi kiivas mutta lyhyt keskustelu siitä, että onko blogini sisältö nyt niin kauhean tunteellinen. Voiko vaatteista puhua tunteella?
Äiti miksi sä kirjoitat niin tunteellisesti? Sun blogi on niin tunteellinen ja kirjoitat vain vaatteista.
Keskustelu on avattu! Onko näin, että kirjoitan kovin tunteella vaatteista? Vastauksenne voitte laittaa kommenttikenttään.
Minun pitäisi siis ottaa nyt vähän viileämpi ote tähähn kirjoittamiseen ja olla vähemmän tunteellinen. Kylmän viileä on parempi. Ei pidä mennä liian syvälle vaatteen sielunelämään, vaan silleen vähän pinnalta raapia asiaa. Vaate on vaate, eikä se tarvitse mitään tunteiden näyttämistä.
Mutta toisaalta, haluan kuitenkin kirjoittaa juuri näin kuin kirjoitan. En enempää, en vähempää. Olla juuri niin kuin olen, enkä tehdä niin kuin joku toinen haluaa. Vaatteella on sielunelämä, varsinkin sillä vanhalla vaatteella, sillä on historiansa, miten sitä on hoidettu, mitä se on nähnyt ja kokenut, millaisella ihmisellä se vanha vaate on ollut. Niin paljon on vaatteella meille kerrottavaa ja meidän pitää vain avata silmät näkemään ja kuulemaan niiden tarinaa. Vaate ei ole vain välttämätön paha, jonka voi heittää nurkkaan kun on kerran ollut päällä. Kunnioittakaamme meidän ihania vaatteita! Siinä sitä tunnetta…
*****
Paitojen kaava löytyy Patrones Especial Verano no 326– lehdestä. Ihana ja ilmava kaava. Paidan voi pukea rennosti lähes minkä vaatteen kanssa tahansa. Enemmän käytän tosin tuota sinistä kuin vaaleaa. Jostain syystä nykyään vierastan hiukan läpikuultavia materiaaleja.0
Nautinnollista päivää kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Tiedättekö ne päivät?
Tiedättekö ne päivät kun mikään asia ei mene niin kuin pitäisi ja olisi paras jäädä vain sänkyyn nukkumaan? Tällaisena päivänä kun heräät ja astut koiran oksennukseen, kun peset jalkasi kolautat pääsi kunnolla suihkun hanaan, liukastut rähmällesi pesuhuoneen lattialle kun saippua on liukastuttanut sen. Kaadat kahvisi päällesi ja niin edelleen. Silloin tosiaan tuntuu sille, että sinulla on kaksi vasenta jalkaa, silmät sojottaa joka suuntaan ja sun aivot ei tiedä mitä sun kädet tekee.
Tulee kummallinen aivosumu, se ei ole samanlainen kuin perussairauteni aiheuttama aivosumu, tämä on ihan toisenlainen. Sellainen kuin olisit jossakin tahmeassa liejussa ja koitat kovasti rämpiä eteen päin mutta se tahmea lieju vain napaa kovemmin kiinni sinuun ja tunnut vajoavan syvemmälle jokaisella askeleella, jonka otat.
Tiedättekö ne päivät?
Tämä on juuri se päivä, jolloin kuuluisi olla sängyssä, piilossa kaikelta ja vain pakosti nousta ylös. Tämä on se päivä kun et saa pitää kädessä mitään terävää ja vaarallista, mennä ulos ovesta tai mennä edes alkertaan…Tiedä mistä kohtaa itsesi löydät kun kierit ja vierit portaat alas. Tällainen päivä ei häviä ilman kunnon lepoa, nollausta.
Miten tuo minun päiväni sitten jatkui? Lähdin töihin ja vasta töissä huomasin, että minulla on eri pari kengät. Toisessa jalassa oli oma kenkä ja toisessa poikani kenkä. Olinkin ihmetellyt, että miksi ihmeessä toinen kenkä on niin iso. Noh, lopulta tuossa jalassa, jossa väärä kenkä oli oli myös valtavat vesikellot kantapäissä ja jalanpohjassa. Kipu oli sietämätön. Takin vuori repeytyi ja ruoka oli pilaantunut. Myös työpäivä meni monilta osin täysin mönkään. Lähettelin vääriä sähköposteja ja tappelin tietokoneen kanssa. Silloin mietin, että mikä tällaisella päivällä on tarkoitus? Miksi ihmeessä tällaisia päiviä voi olla ihmisellä. Silloin vain kovasti odotti, että kello etenee ripeästi ja pääsee vihdoin kotiin. Siitäkin huolimatta, että huono-onnisuus jatkuu myös kotona. Silloin tosin helppoa on se, että voi piiloutua omaan sänkyyn piiloon ja katsella vaikka lempileffaa tai sarjaa. Piiloutua kaikelta hetkeksi.
Näillä päivillä pitäisi olla lakisääteinen vapaa…
Nautinnollista päivää kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: