Pinkit korkokengät -blogin Maiju ja kassillinen huiveja
14
Pinkit korkokengät -blogin takaa löytyy aivan ihanan kupliva ja lämpöinen Maiju. Olen tutustunut Maijuun Vaikuttajamedian kautta ja taannoin kävin hänen luonaan kylässä. Vastaanotto oli lämmin ja juttua piisasi monelle tunnille. Maiju on juuri muuttanut tähän kahden kivenheiton päähän ja siivoilujen tuoksinassa laittoi kassillisen ihania huiveja pois…Pois minulle. Tästä ystävällisyydestä halusin myös maksaa ja Maiju saa jotakin ihanaa yhdestä antamastaan huivista.
Minulla oli tarkoitus alunperin aloittaa tämä projekti vasta vuoden vaihteessa ja ensimmäinen työ olisi ollut se ihanuus, jonka Maijulle teen, mutta toisin kävi. Siitä tosin myöhemmin lisää. Olen siis jo aloittanut projektin, vaikka ompelujäteprojekti on vielä pahasti kesken ja se olisi tarkoitus saada ensin alta pois. Nyt tosin en ole ommellut hetkeen mitään, kun olo ei ole ollut paras mahdollinen.
Pinkit korkokengät -blogin Maiju
Maiju on aivan ihana ihminen, huumorintajuinen, kupliva, jonka kanssa on helppo jutella. Maiju on myös taitava käsistään, loistava askarteluosaaja. Joskus tuntuu sille, että kädentaitajat ovat kaikki samanlaisia taiteilijasieluja, vapaita luonnonlapsia. Luodaan ympärille hyvää oloa ja mieltä.
Minut otettiin lämpimästi vastaan ja herkulliset tarjoilut oli laitettu pöydälle. Oli ihanaa herkutella ja juoda kahvia kuin joskus silloin kauan sitten, kun oli vielä tapana vierailla ystävien luona. Ei ollut kiire mihinkään. Parannettiin maailmaa ja nautittiin. Huivit olivat sivuseikka, tuossa vaiheessa. Kun kaadettiin kaikki ihanat huivit olohuoneen lattialle, ihana värimaailma pirskahti suloisesti esiin ja valtasi iloisilla sävyillä koko ympäristönsä. Heti aloin näkemään mitä kaikkea ihanaa näistä huiveista saakaan aikaan.
Kuva: Maiju
Kuva: Maiju
kassillinen huiveja
Tällä hetkellä olen lisännyt tähän kassiin pari omaa huivia, jotka liitetään yhteen työhön, jota suunnittelen. Iso osa näistä ihanista huiveista soveltuu kesään ja siksi olikin tarkoitus aloittaa vasta vuoden vaihteen jälkeen tämä projekti, mutta pari työtä on jo tekeillä ja yksi työ on jo valmis ja kuvattu. Pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että pidän kiinni siitä, että Maju saa ensimmäisenä sen ihanuuden, jonka lupasinkin. Heti aloitan vuoden vaihteen jälkeen. Silloin on tämän projektin alku, vaikka tuo yksi juttu onkin jo valmis ja pari juttua kesken. Ne voivat odottaa kiltisti.
Mukavaa päivää kaikille!
Suomenlinnan kekri
Tämä tarina piti tulla ulos jo sunnuntaina, mutta meidän Suomenlinnan kekri muuttui osaltani helvetiksi, joten nyt kun se helvetti on pikku hiljaa ohi, voin kertoa teille meidän reissusta, kertoa mikä on kekri sekä mitä tapahtui sellaista, että meidän piti lähteä kesken juhlan pois. Vaikka homma ei mennyt suunnitelmien mukaan, niin se hetki kun kaikki oli hyvin koitetaan muistaa kauan.
Kekrijuhlissa oli kekritär rakentamassa kekripukkia, jota ei tänä vuonna poltettu, sai myös selvittää oman voimaeläimensä. Minä olen susi, pokani metso ja mieheni on hirvi. Valoesityksiä, musiikkiesityksiä, museo oli ilmainen (käytiin sotamuseossa), erilaisia opastettuja kierroksia ja tietenkin ruokaa ja juomaa.
Suomenlinnan kekri
Kekri on suomalainen syysjuhla, jonka juuret menee syvälle maatalouskulttuuriin. Ennen kekriä vietettiin sadonkorjuuta ja vuoden vaihtumista. Kekrin tarkoitus on olla yhdessä kaikki, ikään ja sukupuoleen katsomatta ja nauttia sadon tuomista herkuista. Kekrisesonki on koko lokakuu. Tällainen on siis kekri lyhykäisyydessään. Kekrinä voidaan myös pukeutua. Metsän eläimiksi, kekrittäreksi, kekripukiksi. Tuodaan valoa pimeyteen, juhlitaan myös valoa, kun se on kesän jäljiltä muisto vain. Erilaiset tarinat haltioista ja tietenkin vainajista.
Meidän suunnitelmissa oli kierrellä niitä museoita, joissa emme ole vielä käyneet, iltapäivällä syömään kekrimenuun mukaan, käydä tapaamassa kekritärtä ja selvittää meidän voimaeläin, seurata valon reittiä, nauttia musiikista ja kiertää Kustaanmiekkaa. Osa jäi siis tällä kertaa toteutumatta, sillä sain armottoman migreenikohtauksen, jonka kourissa olen tälläkin hetkellä, tai oikeastaan migreeni on jo poissa ja pikku hiljaa pääsen valoa päin. Vaikka ihan kaikkea ei päästy kokemaan, niin tärkeää oli, että jotain edes. Vaikka migreeniin sairastuinkin, niin haluan muistella reissua vain lämmöllä ja unohtaa sen osan, missä voin pahoin.
Minusta Viaporin kekri oli onnistunut tapahtuma ja vaikka korona aiheuttaa päänvaivaa, oli siellä mukava käydä. Aika väljästi sai silti vaeltaa, vaikka ihmisiä kuitenkin oli paljon ja virtasi joka puolella, niin samaa ihmismäärää ei silti ollut mitä normaalisti Suomenlinnassa olisi. Ilma oli myös hiukan harmillinen, vettä saatiin päivällä niskaan, onneksi päästiin sateen suojaan museoon, sekä kahvilaan. Illalla ei satanut enää ollenkaan ja saatiin nauttia ihanasta valokarnevaalista.
Mukavaa viikkoa kaikille!