Elämän kirjan uusi sivu
8
Jotka seuraavat minua Instassa, tietävätkin jo, että elämän kirjan uusi sivu on nyt käännetty. Tämä sivu ei kääntynyt helposti ja matka uudelle sivulle jatkuu, draama ei ole vielä ohi, ei lähelläkään. Lapsi numero kaksi on siis eilen muuttanut pois äidin helmoista toiselle paikkakunnalle ja rakentaa elämäänsä nyt muualla. Lapsen muuttaminen omilleen pitäisi olla minulle tuttu juttu, sillä lapsi numero yksi on asunut omillaan toisella paikkakunnalla jo vuosia. Mutta eipä muutto ollutkaan minulle mikään helppo juttu.
Tiedän, että blogini keskittyy käsitöihin sekä kirppisjuttuihin, mutta välillä ollaan siinä tilanteessa, että on pakko avautua, pakko kirjoittaa sydämensä kyllyydestä. Tosin en kuitenkaan kaikkea kirjoita, mutta vähän. Haluan siis kertoa sen miksi nyt blogi saattaa hetkeksi hiljentyä. Sanon SAATTAA ihan sen vuoksi, koska sitä ei tiedä, vaikka innostuisin kirjoittamaan jotakin siltikin, vaikka kriisiä pukkaa. Pahinta kaikessa on se, että työtilani siirtyy hallista vihdoin kakkosen huoneeseen, mutta pöytä on vielä kesken, joten en pääse purkamaan tunteita ompelukoneen surinaan.
Elämän kirjan uusi sivu
Elämä jatkuu ja uusia asioita saapuu elämään. Tämä vuosi on kuitenkin ollut kovin hankala monella tavoin. Siksi uuden vuoden tulo aiheuttaa suuria odotuksia. Odotukset minulla rajoittuu coronaan sekä matkailuun, haluan jo potkia coronaa takapuolelle ja matkata kohti Kazimierzia. Tarvitsen voimaa, voimaa hyväksyä sen, että lapset lentää pesästä ja aloittavat oman elämänsä, ilman äitiään. Tai ilman sitä äitiä, joka heille olin kun olivat pikkuruisia. Mutta pienin askelin kohti uutta vuotta.
Alanko nyt sitten jatkuvasti vollottamaan samasta asiasta? En tietenkään. Pidän taukoa jos siltä tuntuu ja kirjoitan jos siltä tuntuu, mutta heti kun pääsen ompelemaan, niin sitten alkaa taas arki tässäkin huushollissa. Tai se ateljee arki nyt ainakin. Hengähdystauko tekee hyvää meille jokaiselle ja Instassahan meikäläinen päivittää tai pyrin päivittämään sen kerran päivässä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sellainen pieni paussi tekee tässä kohtaa hyvää, on hyvä myös miettiä blogin sisältöä miten ja mitä postailen. Uusi vuosi tuo siis mukanaan aika paljon uusia juttuja, ei vain omenia ja hunajaa. Kohti parempaa vuotta!
Asuni:
- Neule: Kierrätyskeskus
- Leggarit: Fida
- Kengät: Fida
- Aurinkolasit: Voitettu kilpailussa
- Sukat: Suva, Tallinna
May it be Your will to renew us for a good and sweet new year
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Villasukkien lämmössä
Villasukkien lämmössä, omassa pienessä piilossa on hyvä olla ja ottaa tämä myrskyisä syksy vastaan. Yksi parhaimmista asioista on vetaista kylmän viiman tullessa villasukat jalkaan ja nauttia niiden tuomasta ihanasta lämmöstä, vielä ihana neule harteille ja pehmeä syksy on luotu. Näiden vaatteiden vuoksi ei juuri harmita, että kesä on väistynyt ja syksy on tullut esiin. Toki haikeus jää aina kesästä, varsinkin näin syksyn alussa.
Minun yksi lempi paikoista täällä Helsingissä on Oulunkylän laiturit, ne eivät enää ole niin suojassa ja vastaranta on vedetty avoimeksi, koska uusi talo on rakentunut Vantaanjoen rannalle. Silti pidän tuosta kohdasta paljon ja tietenkin se tuo myös paljon muistoja mieleen. Meidän pyöräretkien ensimmäinen pysähdyspaikka, jossa aina nautittiin vähän eväitä. Rakentamisen suuntaa ei voi muuttaa mutta ihanat muistot voi pitää aina mielessään.
Villasukkien lämmössä
Helppo mutta näyttävä ohje löytyy Life with Mari -blogista. Oli pakko testata itse tätä ohjetta. Ongelma minulla oli vain siinä, etten meinannut millään saada näitä valmiiksi. Vuosi meni tuhtaessa näitä, vaikka yleensä sukissa menee muutama päivä. Joka tapauksessa, nyt ne lopulta sain valmiiksi, oikeastaan jo tuossa kesän loppupuolella, mutta olin kovin saamaton kuvaamaan näitä.
Ohje on todella helppo, tein pienemmän koon ja huomasin nyt, että olisin voinut tehdä ohjeesta poiketen myös pidemmät. Minulla on pitkät jalat, vaikka lyhyen läntä olenkin. Nyt sukat eivät kunnolla ylety yli polviin vaan jäävät tuohon polven kohdalle. Se ei ole ohjeen vika, vaan minun oma vikani, kun en sitä asiaa oikein seurannut.
*****
Neulepelleriinin olen neulonut joskus 12 vuotta sitten vähintään, sen ohjeesta en nyt osaa sanoa mitään, mutta mielestäni se on jokin vanha Suuri Käsityökerhon lehti. Mekko taasen on löytynyt aikanaan kirpparilta, en muista mistä, mutta se on ihanan romanttinen ja muuttuu sen mukaan miten sen yhdistää muuhun. Tällaiset asusteet hellivät minun mieltä pitkään. Kesämekko villasukkien kanssa ja suloinen ympäristö, parantaa fiilistä paljonkin. En voisi elää enää ilman villasukkia ja romanttisia vaatteita.
Nautinnollista sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE NYT: