Kun matka päättyy
10
Aina kun matka päättyy, niin se on hyvin, hyvin surullinen asia, minulle nyt ainakin. Haluaisin jatkaa matkaa aina vain pidempään ja pidempään. Siitäkin huolimatta, että kohde ei välttämättä ole se paras juttu minulle. Sama fiilis oli minulla tälläkin kertaa kun palasimme laivaan Riikan vanhastakaupungista. En voi tätä postaussarjaakaan jättää noin vain poks kesken, vaan haluan päättää sen tähän postaukseen. Päättää matkan niin sanotusti, kertoa mitä tulomatkalle teimme tai jätimme tekemättä. Osan tosin jo kerroinkin jo heti alussa.
Olin huonovointinen, kun pääsimme takaisin laivaan ja ensin vähän pelkäsin, etten mene ollenkaan syömään mutta onneksi aikaa oli sen verran, että vedin peiton päälleni ja otin tunnin tirsat ihan suosiolla. Myös miesväki tuntui vetävän hirsiä täysillä kun vihdoin ennen ruokailua heidät herätin. Tämä ruokailu tapahtuikin sitten buffassa, jota lapset aina meillä haluaa.
Kun matka päättyy
Ruokailu sujui kuitenkin pahoinvoinnista huolimatta hyvin ja sain jälleen itselleni vähän paremman jälkkärin, kun liivateettomat vaihtoehdot jäivät hyvin pieneksi. Tavolatan jäähdyke toimi ja olin erittäin tyytyväinen jälkiruokaani. Härdelli odottaa aina, että saa pehmiksen, se on hänen kohokohtansa buffassa. Syömisen jälkeen halusin hyttiin, pelattiin hetki Cluedoa ja sen jälkeen miesväki lähti nauttimaan kylpylän antimista ja minä jäin lepäilemään vointiani pois. Huonovointisuuteni johtui ainoastaan siitä, että yöllä laiva keinui aivan mahdottomasti ja minun elimistö ei tahdo ollenkaan kestää sitä. Sain tämän vuoden Lintsin siinä.
Parasta oli kuitenkin nähdä Härdellin onnellisen naaman kun hän tuli virkistäytyneenä kylpylästä hyttiin ja puhua pulputti mitä kaikkea siellä oli tapahtunut. On ihana nähdä miten paljon pikkuiset rakastaa innostua kaikesta pienestäkin. Eihän siellä kylpyläosastolla ole lapsille mitään, mutta poika nauttii poreilusta, ei haittaa vaikka ei ole lasten allasta tai ei pääse ihan kunnolla uimaan. Kylpylässä käynti kuuluu meidän risteilyihin aina ja minäkin olen yleensä mukana mutta en tällä kertaa.
Yleensä myös me lähdemme kiertelemään laivaa illalla, mutta tällä kertaa emme tehneet sitäkään, vaan katseltiin telkkaria ja pelattiin Cluedoa. Nämä matkapelit ovat muuten loistava keksintö ja näitä on hankittava kyllä muutama lisääkin. Yksi huono puoli tässä oli se, ettei ollut suomenkielisiä ohjeita. Olisi ollut helpompi lukea ohjeet. Ohjeiden lukemisessa meni valtavasti aikaa kun piti montaa sanaa miettiä. Mutta pelamaan päästiin ja se riittää.
Asuni
Tein tälle matkalle myös yöpaidan, paitulin vai miksi näitä voidaan sanoa? Paituliin ei ole olemassa mitään kaavaa, sillä leikkasin paidan summissa. Taitoin kankaan kaksinkerroin ja hiukan muotoilin kainaloa, se riitti. Kankaan hulpiosta tein pääntien huolittelunauhan. Näin tuli koko kangas käytettyä.
Toinen asuni on löytö kirpparilta. Tai ainakin nuo housut ovat. Löysin ne kaksi vuotta sitten ja niistä tulikin lempparit heti kun ne jalkaani olen saanut. Niin ihanat pöksyt. Näistä voikin sanoa, että toisen roska on mun aarre. Tällä asulla kävin aamupaloilla ja lähdin kotimatkalle. Huonovointisuuteni oli sitä luokkaa, että oli parasta pukeutua mahdollisimman rennosti.
*****
Minulta on paljon kysytty myös, että mitä kaikkea ostin Riiasta ja laivalta. Laitan senkin sitten tähän samaan syssyyn, niin ei tarvitse palata siihen enempää. Krakovan ostoja kun en juuri esitellyt. Krakovasta tuli ostettua hyvin vähän mitään ,vaikka siellä oli alet käynnissä mutta laivalta ostettiinkin paljon, myös Härdelli sai hupparin, sukkia, läpsyttimet, Cluedo-pelin ja hän osti myös itselleen matkamuiston.
Riikan ostot:
- Raidallinen neule
- Villasukat
Laivalta:
- Paitamekko
- Huppari
- Sukkia
- Kengät
- Housut
- Hajuvesi
Mieheni ei lopulta ostanut itselleen yhtään mitään, vaikka muutamia juttuja siellä katselikin. Tai siis ei ostanut vaatteita, ostin viskiä kyllä ja toki ostimme muutamia karkkeja, joita ostamme aina kun matkustamme laivalla.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Peitav Shul – Riian ainoa synagoga
Peitav Shul – Riian ainoa synagoga kertoo surullista tarinaa menneestä, se kertoo ajasta, jolloin natsit valtasivat Latvian, kun he polttivat synagogat ja ihmiset niiden mukana. Kun elettiin aikaa kun einsatzgruppen tuhosi järjestelmällisesti juutalaisen yhteisön saksalaisten puolesta. Mutta Peitav Shul on myös upea selviytymistarina, joka pitää kertoa uudelleen ja uudelleen.
Olemme tehneet jo toisen reissusuunnitelman Riikaan. Minulla on muutamia kohteita, jotka haluan nähdä ja ne paikat liittyy juuri sotaan ja einsatzgruppe A:n toimintaan Latviassa. Rumbulan joukkomurha on toiseksi suurin uhrimäärältään, Ukrainan Babyn Jarin joukkomurha on suurin. Rumbulan joukkomurha tapahtui Riian vieressä olevassa Rumbulan metsikössä. Siellä ammuttiin 25000 juutalaista, jotka olivat Riikan ghetosta. Tämän murhan toteutti Einsatzgruppe A, jonka johdossa oli SS-poliisijohtaja Friedrich Jeckeln. Haluan siis tutustua Riian historian synkimpään vaiheeseen, miten latvialaiset itse halusivat vapaaehtoisesti hyökätä omien vähemmistöjensä kimppuun ja suorittaa näitä hirmutekoja saksalaisten puolesta. Ja nähdä miten tuo sama ilmapiiri on valloilla edelleen, vaikka se ei siellä niin kadulla suoraan näy.
Peitav Shul – Riian ainoa synagoga
Ennen natseja Riiassakin oli noin 40 toimivaa synagogaa, mutta natsit tuhosivat jokaisen polttamalla ne, ja useimmissa tapauksissa sulkivat myös yhteisön synagogan sisälle ja näin saivat tapettua ison määrän juutalaisia kerralla. Miksi sitten tämä yksi upea synagoga pelastui? Palaan siihen ihan kohta.
Peitav synagoga, jonka Latvian hallitus on tunnustanut merkittäväksi arkkitehtuuriseksi rakennukseksi, nousee upeana Riian vanhan kaupungin ympäröimänä. Sitä on aika hankala löytää, jokainen on varmasti sen ohi kävellyt, muttei ole tajunnut sen olevan synagoga. Rakennustyyliltään synagoga edustaa jugendia ja se valmistui 1905, sen rakentaminen kesti noin 2 vuotta. Kun natsit sekä Einsatzgruppe A alkoivat polttaa synagogia Riiassa 1941, tuli papisto tämän synagogan kohdalla väliin.
Riian papisto todisti synagogan polttamista vastaan. Papisto toi esiin, että kirkko on ihan synagogan vieressä ja tulipalo tarttuu kirkkoon ja näin tuli tuhoaa kirkon sekä ympärillä olevat rakennukset. Lopulta natsit luopuivat ajatuksesta ja Peitav sai jäädä koskemattomaksi. Tai tokihan se ryöstettiin ja puhdistettiin. Sodan aikana Peitav toimi varastona. Sodan päättyessä, Latvia joutui Neuvostovallan alle ja Peitav oli yksi harvoja synagogista, joka sai olla toiminnassa. Valitettavasti antisemitismin ja Einsatzgruppen johtajien ihailu vaurioitti Peitav synagogaa pahoin vuosina 1995 ja 1998 pommi -iskuissa. Euroopan unioni ja Latvian hallitus ryhtyivät entisöimään synagogaa, joka valmistui lopulta 2009.
*****
Synagogaan saa mennä tutustumaan kuka tahansa, 3€ maksu, Peitav on ortdoksisynagoga, joten naisten paikka on ylhäällä parvella ja naisten ovi on pääoven vieressä. Vieraat saavat kuitenkin kulkea pääovesta sisään ja tutustua synagogaan kokonaisuudessaan. Yläkerrassa oli pieni historiikki ja kuvia rakennusvaiheista ja korjaustöistä. Yläkerrassa oli myös 1800-luvun Talmud, jossa oli kaksi luodinreikää ja verta. Joku, joka on pitänyt talmudia sylissään, on ammuttu ja nämä pienet asiat kertovat tästä. Se aiheutti minussa voimakkaita tunteita kyyneleet tuli silmiini.
Alakerrassa istuimme Härdellin kanssa vierekkäin ja hän kuunteli tarinaani Peitavin vaiheista, hän esitti monia kysymyksiä ja koitin vastata niihin mahdollisimman tarkasti. Hän olisi halunnut vielä ehtiä ghettomuseoon sekä Latvian juutalaisen kulttuurin museoon. Niihin ei kuitenkaan meillä ollut aikaa. Ghettomuseo on ulkona, ghettoalueella, joten sadepäivänä sinne ei mieli mennä. Mutta ensi kerralla sitten.
Latvian juutalaiset nyt
Latvian itsenäistymisen jälkeen juutalainen kulttuuri on pyritty elvyttämään. Esimerkiksi Latvian yliopistossa on mahdollista opiskella juutalaista kulttuuria. Riika on juutalaisen kulttuurin keskus, siellä julkaistaan Gersharim-lehteä (suomessa julkaistaan Hakehila-lehteä). Riiasta löytyy myös matsaleipomo (matsa on suokeksityyppinen leipä). Latviasta löytyy myös ainoa juutalainen sairaala ja Riiassa toimii kaksi juutalaista koulua, joista toisessa annetaan maallista opetusta.
Ihanaa päivää kaikille!