Äitienpäivä
10
Äitienpäivä, se on tärkeä päivä monille äideille, lapset tekee lahjoja ja suunnittelee aamupalaa äidille sänkyyn. Jokaisella perheellä on omat traditiot miten äitienpäivää vietetään. Minä yleensä saan omaa ompeluaikaa ja käymme myös pyöräretkellä. Mutta meillä vietetään myös toista päivää myös. Äitienpäivä on myös meillä se päivä, jolloin vietämme yhden lapsen synttäreitä.
26 vuotta sitten minusta tuli ensimmäistä kertaa äiti ja vaikka syntymäpäivä ei aina osu äitienpäivälle, niin meillä kuitenkin vietetään molemmat juhlat samalla kertaa, yleensä niin, että esikoinen on etusijalla. Niin, minun esikoinen syntyi äitienpäivänä. Tämä suloinen pieni pippuri, joka muutti minun koko elämän kerta heitolla.
Minulle on ollut aina tärkeää se, että saan omaa aikaa äitienpäivänä, siksi jos olen lauantait kotona, niin vietämme silloin perheenä äitienpäivää ja sitten sunnuntaina saan sukeltaa omaan pieneen maailmaani ja keksittyä vain ja pelkästään ompeluun sekä neulomiseen. Tällä hetkellä on monta lankatyötä kesken ja lisää suunnitteilla.
Äitienpäivä
Minulla ei käytännössä oikein ollut tänä vuonna äitienpäivää. Mutta oli kuitenkin viikonloppu, kun vietimme aikaa yhdessä ja sain herkkuja ja aamupalan sänkyyn sekä poika halusi kattaa aamupalan myös pihalle. Onneksi oli kaunis viikonloppu ja sai kunnolla nauttia olostaan. Parastahan oli tietenkin se, että minulla oli aikaa ommella. Sain jälleen yhden uuden asian valmiiksi jämäprojektin tiimoilta. Tietenkin ikävöin vanhempia lapsiani, mutta nuorin laulaa luritti sunnuntaina sellaiset hyvää äitienpäivää luritukset, ettei harmi ollut enää niin suuri. Tällä kaverilla kun on egoa, vaikka muille jakaa.
Joten minun äitienpäivä pyöri siis täysin ruoan, yhdessäolon ja ompelun merkeissä. Toki meillä oli myös kasvimaan laittoa, mutta tällä kertaa taistelimme muurahaisia vastaan. Ne kun on ilmetyneet paikalle kun maa käännettiin viikko sitten. Meidän piti lauantaina laittaa uudet mullat ja laittaa siemenet, mutta muurahaisyhdyskunta olikin toista mieltä. Ehkä sitten ensi viikonloppuna tilanne on toinen. Kyllä me vielä saamme laitettua. Odotan jo oman maan perunoita ja porkkanoita saapuvaksi pöytään. Se sato mikä nyt ekana tulee on raparperi. Raparperipiirakkaa ja raparperikeittoa, namnam, kesä tulee!
On hei pakko sanoa vielä semmoinen juttu näistä kuvista, että paria astiaa lukuunottamatta, kaikki ovat Kierrätyskeskuksesta löydettyjä astioita. Muutama astia on perintöäni mutta ne istuu niin kauniisti kattauksiin. Sekametelisoppakattaus on niin ihanan raikas minusta ja parasta on kun voi yhdistellä kaikkea toisiinsa ja ihailla, että tuon löysin sieltä kirpparilta ja tuon sieltä…Niin ihanaa.
Himoshopparista himotuunaaja
Himoshopparista himotuunaaja -postausta on pyydetty paljon ja nyt päätin avata tätä asiaa, tai ainakin yritän avata omaa matkaani tuunaajaksi. Postauksessa ei paneuduta eettisyyteen ja oikeuksiin vaan ihan minun omaan matkani. Toki näistäkin asioista voimme puhua tässä artikkelin kommenteissa, se ei ole todellakaan kiellettyä.
Muutos ei myöskään tapahtunut sormia napsauttamalla, vaan tie oli kuoppainen ja mutkikas, mutta kun pääsin lopulta muutoksen tielle, niin matka on ollut hyvin helppo monin tavoin. Välillä toki hivenen myös kivulias. Mutta pikku hiljaa kun mennään eteen päin, niin uusia parannuksia tulee elämään koko ajan.
himoshopparista himotuunaaja
Olen ollut himoshoppari, joka osti vaatteita, kankaita, lankoja ja kenkiä joka kuukausi uutena. En juuri välittänyt siitä, oliko tuotteet sekundaa vai ei. Kunhan uutta sai. Hulluinta tuossa oli se, että halusin vaatetusalasta irti, koska se ei antanut minulle enää mitään ja minua ärsytti kun laatu huononi huononemistaan. Mutta enpä asiaan muutoin juuri kiinnittänyt huomiota.
Kun sairastuin ja jouduin jäämään kotiin niin aloin hiljalleen miettiä asioita toisella tavalla. Luin paljon miten vaatteita nykyään tehdään, eettisyys alkoi tulla mukaan kuvioon. Luonto ja ihmisoikeudet hyökkäsivät silmiini. Tässä vaiheessa aloin hyvin pienesti tuunnailla vaatteitani tai meidän vaatteita ja uskaltauduin kirpputoreille. Tämä oli vielä aika pientä mutta uuden shoppailu väheni paljon, paitsi kankaiden ja lankojen osalta. Vasta kun muutimme Helsinkiin takaisin niin tapahtui isompi muutos ja sen muutoksen sai aikaan. Fashion Revolution.
*****
Alku meni hienosti, neljä kuukautta, kokonaista neljä kuukautta en käynyt missään ostoksilla. Ompelin kangasvarastoja tiuhaan, pienensin tilkkuvarastoja, tein keskeneräisiä valmiiksi ja vanhat vaatteeni alkoivat saada uutta muotoa. Mutta tämän jälkeen iski järkyttävät vieroitusoireet. Tilanne oli järkyttävä, onneksi kesäaikana sain suurimman tarmon purettua pyöräilyyn, joten siitä oli iso apu shoppailuvimman kolkutellessa oveeni.
Tässä vaiheessa aloin kierrellä kirppareilla ihan viikottain. Pyrin kuitenkin hankkimaan ensin ihan käyttöön vaatteita kunnes jotain kautta eksyin Kierrätyskeskukseen. Koko taivas repesi sillä hetkellä ja pahuus otti vallan ihan kunnolla, aluksi. Miehenikin sukelsi syvälle astioiden osalta ja tuntui kuin olisimme tulleet hulluiksi. Kun Kierrätyskeskuksessa oli tekstiilipenkojaiset, toin monta säkillistä roipetta kotiin ja romppeen laahaaminen jatkui jonkin aikaa, ennen kuin tilanne alkoi rauhoittua ja järkevöityä.
Kompastella saa, se ei ole kiellettyä ja varsinkin alussa tulee kompasteltua. Itselleen ei saa olla liian tyly, muutoin homma ei tule onnistumaan. Lopulta pääsin siihen lopputulokseen, josta haaveilin. En ostanut enää ollenkaan uusia vaatteita. En käynyt enää kaupoissa, kirppareilta ostin sen minkä tarvitsin. Nykyään olen valitettavasti joutunut turvautumaan työvaatteiden osalta uusiin, mutta eipä niitä nyt hetkeen tarvitse uusia ostaa.
Tulevaisuus
Oma matkani trash fashionistaksi ei ollut ihan sormi näpsäytys- juttu vaan kesti tovin ennen kuin olin valmis osallistumaan ”Vuosi ilman uusia vaatteita”-haasteeseen. Haasteeseen tarttuminen kesti noin vuoden. Mutta shoppailuinto oli jo ennen haastetta alkanut hiipua ja kankaita ei tullut ostettua enää samoja määriä kuin ennen.
Meidän vieressä oli Lankamaailma, niin voitte uskoa, että rahaa paloi siihen kauppaan ja voin myös sanoa, että vaikka en osta vuoteen lankoja niin saan meidän perheelle monet paidat neulottua tästä määrästä mitä täällä nyt on. Eli ei lankoja enää, ei kankaita, eikä kenkiä tai vaatteita.
Mutta ei tässä vielä kaikki, minulla on vielä opittavaa haasteessa ja siksi jatkan sitä. Koskaan en pääse vaatehulluudestani eroon, enkä edes yritä mutta pyrin järkevään ratkaisuun senkin osalta. Suurin heikkous on kengät, niin kuin olette huomanneet. Mutta niitäkään ei enää tule ovista ja ikkunoista ja onneksi tyttäreni ottaa aina osan niistä kengistä omaan kottiin. Ei mene hukkaan meillä mikään siis. Tämä matka on ollut pitkä mutta matkaa on vielä paljon kuljettavana. Paljon on opittu ja paljon vielä oppimatta.
Tällä hetkellä työni on sen luontoista, että tähän harrastukseen ei oikein aikaa jää, tämäkin rajoittaa paljon shoppailua sekä tietenkin tuunausta. Niistä päivistä otetaan toki kaikki irti, kun olen vapaalla ja voin keskittyä vain omaan ateljeen hämärään maailmaan.
Näin muodostui himoshopparista himotuunaaja ja tie on edelleen mielenkiintoinen ja opettavainen. Saapi nähdä millaiseksi muodostuu vielä minun mieleikuvitus…
Ihanaa päivää kaikille!