Tämän ei pitänyt kestää, tähän liittoon ei kukaan uskonut, vain minä ja hän uskottiin, että me selviämme ja selvitämme kaikki onglemat ja saadaan vedettyä laiva karikosta. Näin olemme myös tehneet. Minun sairastuminen oli se pahin koetinkivi koko suhteessa, tässä suhteessa, joka oli vasta alkanut. Me emme seurustelleet, me ei harkittu mitään, me menimme naimisiin heti, päätös avioliitosta tuli ekoilla treffeillä. mitäpä sitä odottamaan. Minulla oli silloin ikää 33 vuotta ja mieheni oli 23 vuotias. Hän oli lapseton ja minulla kaksi lasta. Ei, meidän liittoon ei uskottu.

Olen ennenkin kirjoittanut paljon meidän parisuhteesta ja muutaman kerran myös hääpäivästämme. Tosin varsinaista hääpäivää emme ole aikaisemmin viettäneet, paitsi nyt. Se tuntui tällä kertaa jotenkin oikealle oikeasti viettää tätä päivää. Aikaisemmin olemme unohtaneet sen tai kun olemme yhdessä jossakin, niin muistamme, että hei, meillä oli kaksi viikkoa sitten hääpäivä tai, että viikon päästä meillä on hääpäivä. Noh, pidetään tätä nyt meidän hääpävänä sitten.

Nyt kuitenkin, meillä molemmilla oli mahdollisuus oikeasti viettää yhdessä tätä meidän omaa päivää. Tämä on siksikin tärkeää, sillä molemmat meistä on töissä ja työaikamme on erilaiset ja näemme nykyään harvoin. On siis erittäin hyvä irtautua kaikesta ja keskittyä vain toisiimme ja seikkailla omassa kotikaupungissa.

Tämän ei pitänyt kestää

Meidän avioliitto on nyt tullut 14 vuoden ikään ja on siis teini nyt. Toki tässä vuosien saatossa on välillä tullut uskon puute ja miettinyt, että ei hempskutti, olen naimisissa. Mutta tässä sitä porskutellaan. Raivoisasti rakastetaan ja ollaan onnellisia. Tätä halusimme nyt juhlistaa ja koska koirille ja pojalle ei löytynyt hoitajaa pidemmäksi aikaa, niin käytimme hyödyksi sitten sen, että meillä on yksi yö aikaa ja sen jälkeen palata arkeen. Varasimme huoneen Clarion hotellista, pöydän Kappelista, varasimme liput teatteriin ja kaikki muu oli sitten ihan meistä kiinni. Käytiin kävelyllä ja uimassa hyvin mielenkiintoisessa altaassa. Sieltä näki koko Helsingin valot ja näki myös miten korkealla olemme.

Vaikka olimme vain kotikaupungissa, niin tämä teki silti hyvää ja koska teimme jotakin sellaista mitä emme yleensä tee, fiilis oli kuin olisimme olleet jossakin muualla kuin Helsingissä. Meidän parisuhteen pitää balansissa se, että teemme kahdestaan asioita, teemme koko perhe asisoita yhdessä ja sitten teemme yksin asioita. Annamme tilaa toisillemme ja luotamme toisiimme.

Onko ikäeromme ollut taakka?

• Ei, se on enemmänkin ollut helpotus monessa suhteessa. Varsinkin juuri näin päin, että mieheni on minua paljon nuorempi. Pitää voida antaa toiselle tilaa ja olla paikalla kun toinen tarvitsee. Ne ovat tärkeitä asioita. Myös hemmottelu on tärkeää ja se, että välillä menee itse oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja tekee sellaista mitä toinen haluaa tehdä, vaikka itse ei niin asiasta välitä. Kaikki ei kuitenkaan kuulu olla tuota, vaan hyvässä suhteessa kaiken kanssa. Ei ole enää minä, vaan on me ja yhdessä tehdään.

Parisuhde ja raha

Useasti lukee siitä, miten raha sanelee parisuhdetta, toinen puolisoista tienaa hyvin mutta käyttää rahat itseensä ja toinen on lasten kanssa, eikä kykene ostamaan välillä edes ruokaa lapsilleen. Itseäni hävettäisi, jos me olisimme eri tasolla parisuhteen sisällä. Siksi meillä on raha-asiat hoidetaan sen mukaan kumpi milloinkin tienaa enemmän, se maksaa myös silloin enemmän ja koska haluamme, että koko perheellä on hyvä elintaso ja hyvinvointi (olemme ylpeitä siitä), niin hankinnat tehdään yhdessä. Häpeäsin silmät päästäni, jos mieheni ei voisi nauttia elämästään samoin kuin minä tai toisin päin. Rahasta on muutoinkin turha riidellä. Raha on muutoinkin meillä sellainen materiaali, jota me teemme ihan sen vuoksi, että voimme hyödyntää sitä erilaisiin nautintoihin, kuten tähän hääpäiväämme.

• Kun olen saanut kuvat ladattua ja suunniteltua miten teen seuraavan postauksen, niin saatte kuulla meidän hääpäivästä ja suosituksia. Tietenkin myös mekosta tulee tietoa enemmän, sillä siitä on kyselty paljon.
• Kaikki vaatteeni sateenvarjoa, kenkiä, yöpukua ja mekkoani lukuunottamatta on kierrätysmuotia

*****

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

Tilkuista tehty neulemekko valloitti somessa muutamia vuosia sitten, olen todella ylpeä tästä mekosta edelleen ja tätä tulee paljon käytettyä vieläkin. Kuuluu minun voima vaatteiden joukkoon. Tämä mekko kerää edellee huomiota missä vain kuljenkin mekko päälläni. Tie jämistä mekoksi ei kuitenkaan käynyt ihan noin vain. Tästä tiestä kerron tässä postauksessa.

Minulle kaikenlaiset tilkuista tehdyt jutut on vähän niin kuin terapiatöitä. Niistä tulee ihan erilainen fiilis, mitä tulee muista tuunauksista tai ompelutöistä. Kaiken ns. roskan hyödyntäminen on jotenkin vaan niin mielenkiintoista. Miten lopultaan siitä hyödyttömästä ja tarpeettomasta tuleekin jotakin, joka on isompi juttu kuin olet alunperin ajatellut. Tänä aikana prosessoin vähän muutakin kuin vain jämiä ja samoja juttuja joutuu aina välillä käsittelemään uudelleen.

Tilkuista tehty neulemekko

Satuin löytämään aivan ihanan rahin kierrätyskeskuksen ilmaisosasolta, mutta rahi oli aika kamalassa kunnossa. Siksipä singahdin hakemaan puuvillaneuleita ilmaisosaston toisesta nurkasta. Näitä neuleita lähti 6 mukaani ja näin sain hienosti päällystettyä rahin. Mutta jämiä jäi valtavasti yli. Osasta ompelin pojalle hienon paidan ja tilkut vain pieneni ja pieneni. Tässä kohtaa minulle tuli täydellinen stoppi ompeluun.

Kyllä, meillä käsityöharrastajilla välillä iskee ompelujumi tai jokin muu käsityöjumi. Mitään ei saa aikaiseksi, aivot ovat täynnä vatkulia, eikä ideoista saa kiinni. Aivot käyvät ylikierroksilla ja ideajärjestelmä valuu. Tällöin muuttuu aivan zombiksi, silmät möllöttää päässä, suu valuu pitkin lattiaa ja kuola vaahtoaa. Jotain pitäisi tehdä mutta mitä ja miten ja ja… Tällainen vaihe menee jossakin kohtaa itsellään ohi, mutta joskus tarvitaan apua ja tällä kertaa avun toi Ompelumania facebook-ryhmä.

Ompelumania

Ompelumaniassa järjestetään erilaisia haasteita ja tällä kertaa järjestettiin kierrätyshaaste, johon halusin osallistua ihan sen vuoksi, että saisin jumini taltutettua ja kyllähän se talttui. Osallistuin haasteeseen kolmella työllä ja tämä mekko oli keksimmäinen niistä ja todellinen ykkönen. En olisi koskaan uskonut millaisen kohun se saa aikaan kun sen postaan eri ryhmiin.

Tilkuista tehty neulemekko sai alkunsa vihdoinkin kun raahasin tämän puuvillapaitojen jämälaatikon työpisteelle ja aloin kaivella ja suunnitella mitä nyt tekisin. Suunnitteluvaihe ei ollut mitenkään helppo mutta vaatekaappini pelasti tässä asiassa, sillä yksi lempimekkoni inspiroi paljon ja lähdin työstämään siitä ideaa.

Tervikkeet:

• erilaisia paksuja puuvillaneuleita
• puuvillalankaa
• saumuri

Tee näin:

• Käytin apuna Moda 5/2007 lehden kaavaa. Asettelin eri tilkun osia kaavalle ja ompelin näin tilkkuja yhteen. Homma oli aikaa vievää, sillä piti koko ajan tarkistaa, että kaikki menee oikeaan kohtaan. Lopuksi leikkelin kappaleen kaavan muotoon kunnolla. Lopuksi ompelin osat yhteen ja myöhemmin virkkasin reunapitsin helmaan. Kuvissa sitä ei vielä ole. Helma saa olla hiukan epätasainen, jos haluaa.

Koko asu

Hiukan alussa hirvitti, että tulikko tehtyä nyt moka, kun henkarilla mekko näytti niin kauhealle, mutta kun vedin mekon päälleni, fiilis muutui heti ja tästä syystä mekko on minun voima vaatteeni. Selkä suoristui, ilo tuli kasvoille ja kyllä sitä tunsi olonsa ylpeäksi mekko päällään. Pakkohan sitä olis sitten mekon ympärille valita sellaisia osia, mitkä tuovat kivasti mekon esiin.

• Mekko: Tehty ilmaisosastolta löydetyistä puuvillapaitojen jämäpaloista
• Tuubihuivi: Itse neulottu, ei ohjetta
• Kengät: Kierrätyskeskus, Nihtisilta
• Takki: Fida, Maunulan liike

Materiaalia jäi ruhtinaallisesti vielä yli ja niistä tein tämän paidan sekä joulukoristeita. Tilkkuja kannattaa yhdistellä ja tehdä ihania tilkkuvaatteita. Itse rakastan niitä ja niitähän löytyy vinot pinot kaapista nykyään. Yksi työ onkin tulossa keväällä myyntiin.

Nautinnollista viikonloppua!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi