Krakovan vahakabinetti
8
Krakovan vahakabinetti on hassu tuulahdus historiallisen Krakovan ytimessä. Kummallisia nukkeja ja hassuja juttuja. Oletko koskaan käynyt siellä?
On varhainen aamu, kun perheen äiti ja vanhempi poika hyppäävät tila-autoon ja ajavat muihin menoihin. Perheen isä ja nuorimmainen lapsi heräilevät rauhassa sateiseen ja koleaan päivään. Hyvän aamupalan jälkeen isä ja poika lähtevät Krakovan joulutorille joululahjaostoksille ja ihan vain nauttimaan tunnelmasta. Torilla on kuhinaa ja ihanat tuoksut valtaavat isän ja pojan ruoalle herkät sieraimet. Heillä on tarkoitus löytää kiva lelukauppa, josta poika voisi hankkia itselleen joululahjan. Tämä lelukaupan etsintä kuitenkin keskeytyy, kun ikävän viimainen ja kylmä sade päättää tulla jouluisen Krakovan niskaan.
Vesisade on tosiaan kylmä ja se uhkaa tunkeutua jäätävine vesipisaroineen takin läpi. Sateenvarjot on näppärästi jätetty (unohdettu) huoneistoon. Miten nyt isä ja poika saavat itsensä pidettyä kuivana, jotta voisivat sateen päätyttyä vielä etsiä lelukauppaa? He hyppäävät kadulta kummalliseen eteiseen, jossa vahanuket toivottavat ihmiset tervetulleiksi erikoiseen näyttelyyn.
Krakovan vahakabinetti
Floriañska-kadun omituinen museo avautuu piilostaan. Täällä on hyvä pitää sadetta hetken aikaa. Isä maksaa heidät sisään ja seikkailu voi alkaa. Isä ja poika kiertävät omituista vahakabinettia. On elokuvahahmoja, elokuvatähtiä ja pelottavia kummajaisia. Nuket kyllä enimmäkseen tunnistaa, mutta ilman kunnollisia esittelytekstejä voisi välillä olla hieman vaikeuksia saada selvää siitä, mitä nämä nuket esittää. Tärkeintä on kuitenkin se, että pojalla on hauskaa. Todellisuudessa poika haluaa vain kokemuksen, ei museo ole oikein hänellekkään ”the juttu”. Vaikka museo ei isää juuri vakuuta, niin mistään törkyrahastuksesta ei hänen mukaan ole kuitenkaan kyse. Osa installaatioista on nimittäin kokonaisuutena ihan huolellisesti tehty. Vaikuttaa siltä, että näyttelyn esillepanija haluaa olla ylpeä työstään.
Kuunnelkaa siis varoitteleva riimitys tää, uskokaa isää ja poikaa, älä Krakovan vahakabinettiin rahaa tuhlaa. Mutta jos sade kova on, ja sateenvarjot vettä piilossa, niin sisään vain hyppää jos hassu kabinetti tää vierestäs löytyy!
Muistakaa siis, kun matkaa suunnittelette, että rahaa ei välttämättä vahakabinettiin kannata tuhlata. Ihan kiva se on spontaaniksi ajanvietteeksi, mutta ei erilliseksi retkeksi!
*****
Museon jälkeen vatsakin jo kurnii, joten isä ja poika ravintolaan loikkii. Vähän purtavaa navan alle ja joulutorille takaisin pienelle kierrokselle. Äiti ihanat lahjat sai, mutta lelukauppaa ei löytynyt lain. Joululahjansa poika löysi vasta seuraavana päivänä ihan muusta liikkeestä vain: Lego Star Wars -aiheinen, se todella tärkeä Härdellille on.
Kohta perhe jälleen koossa on, pieni lepo ja illallinen kutsuukin jo. Ruokapöydässä on hyvä jutella, kuulumisia vaihtaa ja tunteita avata. Hassutella ja nauraa rätkättää. Joulurauhaa toisillemme toivottaa ja vatsat täynnä mennä nukkumaan!
Hyvää päivää kaikille!
Skappel -neule jämäkeristä
Minun ihan ensimmäinen skappel -neule jämäkeristä valmistui juuri hyvissä ajoin meidän matkalle. Tätä kyllä tarvittiinkin, sillä Krakovassa oli kylmä ja sateinen keli lähes koko siellä olo ajan. Tähän pehmeään neuleeseen oli ihana pukeutua kun päästiin kotiin reissuilta. Ainut huono asia tässä on se, että tästä tuli aivan liian iso. Seuraava tulee olemaan pienempi, paljon pienempi. Vaikkakin tykkään tästäkin kovasti, mutta tätä käytän siis vain kotosalla.
Ohjeen nappasin jälleen Kalastajan vaimon -blogista, mutta lankoina käytin omia jämäkeriä. Koska Kalastajan vaimo kertoo tämän neuleen taustoista, niin itse en sen kummemmin ala asiaa tänne lainailemaan. Neule on ollut pitkään hitti, alkuperäinen ohje on norjalaisen bloggaajan julkaisema ja ihan mahtava ohje onkin. Aloittelijalle ihan ykkönen! Kannattaa kokeilla…
Vähän liian iso Skappel -neule jämäkeristä
Kun neuloin paitaa, kävi alussa jo mielessä, että nyt tulee iso paita, mutta kiltisti seurasin vain ohjetta. Tällä kertaa olisi kyllä pitänyt kuunnella sitä omaa ääntään ja ottaa ainakin ne 10 silmukkaa pois paidasta. Olisi ollut vähän järkevämmän kokoinen. Olen niin pienen kokoinen, vaikka pullea olenkin, niin nämä yhden koon vaatteet ovat minulle aina tajuttoman suuria. Mutta en meinaa asiasta enempää itkeä, vaan käyttää tätä paitaa näin talvisin aina kotona.
Minun jämäkerät oli Perunvillaa sekä Novitan vanhaa mohairia, jota olen tilannut Novitalta vuonna yksi ja kaksi. Ei ole mitään muistikuvaa miksi olen ne joskus hankkinut. Tarkoitus niillä kyllä on ollut. Väri on aivan ihana, vihreän ja valkoisen suloinen sekoitus. Olen niin tyytyväinen, että sain nyt vihdoin nämä langat kokonaan käytettyä ja jämälankakoria muutaman kerän pienemmäksi. Se jos mikä oli paras joululahja minulle!
*****
Koska joulu sekä hanukkah osui samaan aikaan, niin molempia juhlaherkkuja sai maistella ja munkkeja puolassa on muutoinkin vaikka kuinka ja paljon. Me siis saimme herkutella challah leivällä ja latkeseilla (tietenkin) mutta sufganiyot me söimme ihan modernisti kermatäytteellä sekä kookkostäytteellä. Tänä vuonna latkeseja sai myös Krakovan joulutorilta kojusta sekä parista ravintolasta. Itse tosin söin vain kerran ja nuorimmaiseni kerran. Niin paljon oli muuta syötävää. Challah leivän ostin ihan kaupasta ja se oli vähän kuivaa, verrattuna sitten itse tehtyyn leipään. Ihanan pehmeä munkki nautittiin lasillisen jälkiruoka kosher viinin kanssa. Kyllä oli olo niin ihanan makea kylmän reissun jälkeen.
Ihanaa päivää kaikille!