Kun ihminen vanhenee
10
Kun ihminen vanhenee, muuttuu hän joka ehti enemmän näkymättömäksi yhteiskunnassa. Venhenevan ihmisen panosta ei oikein enää tarvita, hänen ammattitaitoaan ei haluta eikä elämänkokemus ole kunnian asia. Tämän lisäksi peilistä katsoo täysin tuntematon ihminen, se ihminen harmaantuvineen hiuksineen, ryppyisine naamoineen. Ei, se en ole minä. En oikeasti. Maan vetovoima kovenee ja keho alkaa roikkua sieltä täältä. Posket lepattaa tuulessa ja heltta heiluu vielä seuraavanakin päivänä kun on kaverille sanonut moi edellisenä päivänä.
Onko se niin, vai onko se vain jokaisen vanhenevan ihmisen kuvitelmaa? Tavallaan molemmat on totta ja ei ole. Työllistyminen vanhempana on monen asian summa, ikä ei ole aina se este, eikä se edes saisi olla. Itselle jotenkin tulee turvallisempi olo yrityksestä, jossa on eri ikäisiä työntekijöitä, siellä osataan tehdä, koska eri ikäsiten osaaminen osataan hyödyntää.
Tätäkö on vanheneminen?
Katsoin itseäni aamulla peilistä ja tosiaan, en meinannut millään tunnistaa sitä ihmistä, joka peilistä minua tihrusti. Miten paljon on keho muuttunut ei vain vanhentumisen myötä, vaan mitä sairaus on tehnyt koko keholle. Keho muuttuu pehmeäksi ja löysäksi. Iho ei enää palaudu niin nopeasti kuin ennen, uurteet ja rypyt syvenee. Kiloja on muodostunut vuosien saatossa kuin vahingossa. Sitten alkaa kiusata itseään vanhoilla kuvilla. Voi kun silloin oli niin nätti ja pippurinen, nyt aika vaan humisee ohi. Vertaa itseään nuoriin ihmisiin ja huokailee hiljaa kun muistelee omaa nuoruuttaan.
Sitä unohtaa täysin sen, millainen elämä oli oikeasti silloin kun oli nuorempi ja mitä se elämä on nyt. Mitä tapahtui silloin kun hymyilin kameralle ja mitä tapahtuu nyt kun nyrpistän naamaani kameralle. Millainen oli maailmani silloin, kun keräsin kimpsut ja kampsut kainaloon ja hyppäsin muuttoautoon, uusi kaupunki ja uusi elämä.
Osaanko olla onnellinen siitä mitä minulla nyt on?
Onnellisuus on monille vaikeaa ja useimmiten sitä monet katkeroituu iän myötä ja mitä enemmän ikää tulee, miten vähän on niitä unelmiaan saanut toteutettua, sen katkerammaksi tulee. Ainakin osa ihmisistä. Miten sitä ei pysty olemaan onnellinen siitä mitä kaikkea itsellä on. Kun sitä kaikkea kuitenkin on.
Olen onnellinen
Mitä enemmän sukellan tuonne mieleni syvyyteen asian tiimoilta ja mietin ja pähkäilen, niin löydän paljon asioita mistä olen todella onnellinen. Nuo minun tenavat ovat yksi suurimpia ilon aiheita, heidän menestymiset ja onnistumiset ovat minulle ihan ensimmäiset asiat, jotka tekee minut onnelliseksi.
Voitin sairauden, joka oli viedä minut hautaan, olin jo luovuttanut. En jaksanut enää taistella mutta tässä olen, annoin lääkäreille vielä yhden mahdollisuuden auttaa ja se apu toimi. Tokikaan en voi koskaan enää olla täysin terve, mutta olen niin terve miten voin olla ja onnellinen siitä.
Opiskelu on tuonut minulle monta erillaista mahdollisuutta tehdä asioita, joista tykkään. Nautin ohjata kädentaitoja ja nautin olla nuorten kanssa. Parastahan näissä kahdessa ammatissa on se, että voin yhdistää ne ja antaa nuorille sellaisia taitoja, joita tarvitaan nykyaikana paljonkin.
Vaikka en ole saavuttanut rahallista mammonaa, olen saavuttanut ison määrän henkistä kapasiteettia ja jätän jälkeeni sellaista mitä en rahalla tule koskaan saamaan ja saavuttamaan. Olen erittäin ylpeä itsestäni ja kaikesta siitä mitä olen elämässäni oppinut. On siis jälleen ihanaa kääntää uusi sivu omassa elämänkirjassa ja alkaa kirjoitella siihen uusia kokemuksia ja uusia oppimisia.
Kun ihminen vanhenee
Postauksesta tuli hivenen matalalentoinen, mutta tällaisia olen tässä nyt hetken aikaa miettinyt. Valmistautunut saamaan yhden ikävuoden päätökseen ja antaa uudelle ikävuodelle uuden tyhjän sivun. Olen miettinyt suhtautumistani omaan vanhenemiseen, oman ulkonäön muutoksiin, niiden hyväksymiseen. Miettinyt mitä olen saanut aikaan ja mitä en. Tosin, on turha miettiä niitä asioita, joita ei ole saanut tehtyä. Se taas aiheuttaa katkeroitumista. Katkeria ihmisiä on ihan liikaa maailmassa ja ne saa myös ulkopuolisetkin huonolle mielelle.
Kun tällainen matalalentoinen fiilis tulee, kannattaa vain sukeltaa sinne mikä parhaiten itseään miellyttää ja hemmotella itseään niin pitkään, että kaikki matalalentoiset ajatukset katoaa ja mieli alkaa nousta kohti korkeuksia. Vaikka vanhenee, niin samalla muuttuu entistä rakkaammaksi itselleen. Minä olen itselleni rakas ja haluan pitää itsestäni huolta, samoin kuin pidän huolta läheisistäni.
Uskaltakaa rakastaa itseänne!
Se on asia, jonka haluan kaikille sanoa. Kun rakastat itseäsi ja huolehdit itsestäsi, jaksat huolehtia myös muista. Näin lapsesi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi ja oppii rakastamaan myös itseään.
Ihanaa päivää kaikille ja hyvää syntämäpäivää kaikille, joilla tänään on synttärit!
-Melissa-
Isänpäivän donitsikakku
Isänpäivä on meillä aina hiukan ongelmallinen. Vietämme kahta asiaa. Ei toki joka vuosi, sillä minun juhla vaihtuu aina vuosittain. Minä nimittäin olen syntynyt isänpäivänä. Tämä onkin sillä tavoin hassu juttu, kun tyttäreni on syntynyt äitienpäivänä. Joten neljän vuoden välein meillä juhlitaan niin isää kuin minuakin. Ja meidän perinteeksi on muodostunut isänpäivän donitsikakku.
Ei ole suurempaa rakkauden valaa kuin se,
että lapsesi sua halaa ja se,
että pienessä sydämessä sinulle juuri
on varattu paikka niin valtavan suuri.
Meille on muodostunut perinteeksi tarjoilla isännälle donitsikakku joko heti aamulla tai sitten vähän myöhemmin päivällä. Tämä johtuu ihan siitä, että minä olen tolkuttoman huono tekemään kakkuja, mutta yksi kakku toimii ja se on tiikerikakku. Mutta koska juhla on, niin siitä on pitänyt tehdä hivenen parempaa.
Isänpäivän donitsikakku
Tämä kakku on näyttävä mutta super helppo tehdä. Leivot vain tiikerikakun, halkaiset sen, kostuta, laita valkosuklaamousse sekä banaani väliin ja kansi päälle. Suklaakuorrute päälle ja strösselit. Se on siinä. Näyttävä kakku helposti ja mutkattomasti. Suklaakuorrute valmistuu näppärästi kun sulatat suklaan vesihauteessa. Voit siis itse päättää mitä suklaata haluat pinnalle. Tiikerikakun voi myös vaihtaa johonkin toiseen kuivakakkuun, kuten sitruunakakkuun.
Myös lisukkeen voi halutessaan muuttaa joksikin toiseksi. Meillä tosin valkosuklaamousse on the juttu ollut jo monena vuonna. Sitä syödään sellaisenaan ja sitä laitetaan moneen kakkuun tai muuhun leivonnaiseen. Mousseen voi laittaa joukkoon marjoja tai/ja keksimurua. Maku muuttuu ja koostumus mutta mousse on aina yhtä hyvää. Sametinpehmeää.
KATTAUS
Vaikka kattausta näkyy hyvin vähän postauksessa, niin haluan siitä sanoa muutaman sanasen. Nimittäin iso osa kattauksesta on Kierrätyskeskuksesta, osa on perintöäni ja tietenkin vähän tuunattuja juttuja on mukana. Suosittelen kokeilemaan joskus hiukan eriparikattauksen boheemia ilmettä. Se on todella suloinen. Meillä on erittäin harvoin enää sarjaa laitettuna esiin, ainakaikki on eriparia mutta kattaus ei ole kuitenkaan sotkuinen. Isää on ihana hemmotella myös kattamalla pöydän kivasti ja tarjoilemalla kaikkea herkullista, joka on miehen mieleen.
Tarjolla:
munakas
broilerpekoni
paahtoleipä
kalkkunalauantaimakkara
kalkkunametvursti
tomaattia
kurkkua
paprikaa
aprikoosi-ja mansikkahilloa
vesimelonia
poppareita
donitsikakku
Ja tietenkin kaiken kruunaa donitsikakku. Näin onnistuu sellainenkin kakuntekijä, jonka kakut näyttävät yleensä kasalta kuin kakuilta ja miehen ei tarvitse ryhtyä kakuntekijäksi…Meillä kun tuo mies on hyvä tekemään kakkuja.Tämä onkin yksi syy miksi tästä kakusta on tullut meidän joka vuotinen juttu, toinen on tietenkin maku.
Herkullista isänpäivää!
-Melissa-