Perheen uusin jäsen Nila saapui muutama viikko sitten tyttären kotiin ja nyt on se hetki kun esittelen teille tyttäreni karvaisen tyttären…Niin, minä olen karvaisen otuksen mummi. Nila on siis pikkuruinen tyttökissa ja äitinsä silmäterä. Nuppu ja Söpö eivät vielä päässeet tutustumaan Nilaan mutta pian sekin hetki koittaa. Nupun kanssa tuskin tulee ongelmia mutta Söpö saattaa vetää kunnon flipat. Se kun ei ole kovin sosiaalinen tapaus, eikä hyväksy mitään otusta elämäänsä, ei aina edes Nuppua.

On ihanaa, että perhe kasvaa, vaikkei kuitenkaan ihan perinteisellä tavalla. Ja kyllä, meillä ollaan kokonainen perhe elikoitten kanssa tai lauma. Miten ikinä milloinkin halutaan asia ilmaista. Minulle eläimetkin ovat osa laumaa tai ovat kiinteästi osa perhettä. Varsinkin koirat leimautuu todella voimakkaasti omistajiinsa, että niille uuteen perheeseen joutuminen on erittäin vaikeaa. Eläin ei ole meillä myöskään lelu, vaan elävä olento, johon sitoudutaan sen koko elämän ajaksi.

Perheen uusin jäsen Nila

Nila on valtavan pieni, höpisee paljon mutta hiljaa. Energiaa riitttää ja nauttii olla huomion keskipisteenä. Yhtä hulinaa oli kun käytiin katsomassa uutta tulokasta. Nila sai meiltä lahjaksi kaksi isoa koria, toinen leluja varten ja toinen hoitotarvikkeita varten. Leluja toimme myös muutamia. Nila Tykkää makoilla myös korissa lelujen keskellä, vaikka ei siellä tykkää nukkua. Nukkuu mieluiten tyttöni vieressä. Pikku kaveri jaksoi leikkiä monta tuntia kun siellä käytiin moikkaamassa ja oli heti mukana menossa, eikä arkaillut ollenkaan. Tuli heti tutustumaan.

Virkatut korit

Mitään sen kummempaa ohjetta näihin ei ole. Aloitin taikasilmukalla, sillä sen sai mahdollisimman tiiviiksi keskeltä, eikä jäänyt reikää. Toinen kori on 30cm ja toinen 20cm. Korit on virkattu kiinteillä silmukoilla 6mm koukulla. Tytär valitsi Lilli ontelokuteen, jota löytää Lankamaailmasta. Ei ollut yhtään raskasta virkata näitä ja tuli aika tuhti siitä huolimatta.

Halusin kokeilla myös miten saan käytettyä ihan koko kerän ja siitähän tuli näppärästi nuo kaksi koria sekä lelu, mutta jäljelle jäi pienen pieni palanen ja se mitä siitä vielä tein, kerron huomenna…Kyllä, tää zero waste on minulle tutkimusmatka ja tutustumista myös minuun itseeni…

Ihanaa alkanutta viikkoa!

-Melissa-

Lue myös nämä : Sometauko, Nuppu ja Söpö

Päivä ilman somea, miten meikkänaisen kävi? Ainakin olen hengissä edelleen. Todellisuudessa päivä ilman somea, oli vahinko. Vahinko sattui heti aamusta kun pakattiin tavarat kasaan ja suunnattiin kohti Pasilan asemaa. Tällä kertaa emme päässeet lähtemään autolla, sillä vanhempi poika ajoi kolarin sillä, joten Turkuun piti lähteä junalla, oli mukavaa vaihtelua sekin. Mutta siis, minun puhelin unohtui kotiin, joten someen pääsin vasta yöllä. Voisi siis totuudenmukaisesti sanoa, että olin teillä tietämättömillä kaksitoista tuntia.

Päivä ilman somea, miten meikkänaisen kävi?

Hengissä vielä ollaan, onneksi. Osan aikaa ei edes huomannut sitä, ettei puhelinta ollut mukana ja välillä taas harmitteli sitä kovastikkin. Varsinkin junassa, olisi ollut kiva olla puhelin mukana, niin matka olisi kulkenut hiukan helpommin…Ehkä. Jotenkin kuitenkin oli helpompi olla kun se puhelin ei piippaillut koko ajan ja sai kameraa käytettyä enemmän, eikä tehdä mitään turhia räpsytyksiä. Tavallaan olin aika hämilläni siitä, että mitä sitä pitäisi tehdä kaikella sillä ajalla mitä sain nyt kun en räplännyt puhelinta joutoaikana. Homma oli aika helppo, pakkokin oli olla kun puhelin oli muualla mitä minä. Tosin osan ajasta olisin mielelläni huilinut ja räplännyt sitä puhelinta.

Turku

Turku on ja voi hyvin. Kun itsellä ei ollut puhelinta, niin tuli seurattua muita ihmisiä myös. Varsinkin vanhempia on syytetty siitä, että lapset ovat heitteillä ulkona ja aikuiset räplää puhelinta. Näin varmasti voi ollakkin mutta Seikkailupuistossa tuli huomattua, ettei siellä aikuisilla puhelinta ollut. Jos ei sitten ollut puhelimessa puhumassa. Jos joku räpläsi puhelinta, niin toinen vanhemmista oli lapsen kanssa. Toki kyseessä vain yksi otanta, mutta nyt asiaa tuli seurattua kun itsellä ei ollut puhelinta.

Kun itsellä ei ollut puhelinta, niin tuli seurattua muita ihmisiä myös. Varsinkin vanhempia on syytetty siitä, että lapset ovat heitteillä ulkona ja aikuiset räplää puhelinta.

Miksi kävimme Turussa, taas johtuu ihan siitä, että tyttäreni asuu siellä ja oli syy miksi tytön luona käytiin. Käynnin syy selviää myöhemmin. Tosin Instassa kyllä jo tiedetään syy käynnille. Jokatapauksessa oli kiva viettää Turussa minun viimeinen vapaa lauantai hetkeen. Nauttia vielä ulkoilmasta ja syödä nauttien. Toki nyt on tuo pikku herra Härdelli saanut pahan astmakohtauksen reissusta. Toivottavasti hän tuosta tokenee huomiseksi.

Turkua oli kiva kiertää, käytiin Kupittaanpuistossa, siellä oli kirppishommat käynnissä mutta mukaan ei lähtenyt mitään, Seikkailupuisto käytiin läpi myös mutta Härdelli ei enää innostunut samoin kuin ennen, ruokailu tapahtui jokirannassa, ihanassa Tårget -ravintolassa.

Asuni

Minusta paras asu matkustamiseen on aina housut, toki hameessakin tulee välillä mentyä mutta housut on silti ne mukavimmat. Tällä kertaa siis laitoin housut ja mukaan lämmintä, sillä vaikka elokuu on kesäkuukausi, niin illat ovat todella kylmiä. Asuni koostui sellaisista vaatteista, mitä sattuu kaapissa olemaan ja moni näistä on teille myös erittäin tuttuja juttuja.

• Paita, 15 vuotta vanha, ostettu Lindexiltä
• Housut, itse tehdyt, kaavana Burdan pöksykaava 7/2011
• Farkkutakki on tehty fakkujen palasista, kaavana käytin myös Burdan Peplum-jakun kaavaa.

Minusta oli mukava laittaa pitkästä aikaa nämä viskoosihousut jalkaan. Tein nämä aikanaan meidän Krakovan reissulle, jonka teimme tyttäreni kanssa. Tytär on käynyt usemman kerran Puolassa ja ollut siellä myös Comenius-projektin vaihdossa. Silloin kiersi Varsovaa, Krakovaa ja kävi kolua Sanokissa. Erittäin mielenkiintoinen kokemus kaikin puolin.

Herra Härdellin aurinkoinen asu

Herra Härdelli halusi olla eilen aurinko ja pukeutui sen mukaan. Isoveljen vanha takki on hänelle erittäin tärkeä ja rakas ja sitä vedetään perässä mentiin sitten minne tahansa. Takin isoveli on aikanaan hankkinut ensimmäiseltä Tallinnan reissultaan. Kyseinen reissu oli isoveikalle hyvin rankka, sillä hän tosiaan oli ekaa kertaa ikinä ulkomailla, matkustellut oli paljon ja laivareissut olivat tuttuja mutta nyt ekaa kertaa ja tunne oli voimakas. Sen jälkeen matkustelu on kuulunut hänen elämäänsä ja toivookin kovin, että kaveritkin innostuisivat matkailusta, niin pääsisi muidenkin kanssa matkoille, ettei vian meidän kanssa.

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

Lue myös nämä: Asun hinta 8€, Sisarukset Turussa