Niskala arboretum sijaitsee Keskuspuistossa, ihan Haltialan tilan lähettyvillä. Vieressä on myös Ruutinkosken luontopolku, joka on upea retkikohde sekin.  Arboretum tarkoittaa puulajikokoelmaa tai -puistoa. 1800-1900 likujen välissä lähes kaikilla kartanon omistajilla oli jonkinlainen puulajikokoelma tiluksillaan. Niskala on yksi sellainen, Jakob Kavaleffin arboretum.

Alueella on myös puukirjasto, jossa kirjat on tehty puusta ja niissä on erilaisia runoja eri puista. Se oli hauska yllätys, oli myös mielenkiintoista lukea miten paljon runoja kirjoitetaan myös puista. Tämä puisto on kiva tapa opettaa lapselle historiaa, luonnon moninaisuutta ja liikkua yhdessä. Opastetauluissa ei kerrota pelkästään puista ja muista kasveista, vaan myös alueen eläimistä, varsinkin linnuista.

En koksaan kyllästy ihmettelemästä Helsingin monipuolista retkeily -ja vapaa-aikamahdollisuuksia. Nähtävää ja koettavaa on valtavasti ja varsinkin täällä, Pohjois-Helsingissä on luontoa vaikka muille jakaa. Enkä kyllästy koskaan käymään samoissa paikoissa. Keskuspuisto on niin monenkirjavaa seutua ja täältä löytää vaikka mitä mielenkiintoista.

Tällä kertaa halusimme nähdä mitä kaikkea on istutettu tälle puulajikokoelma-alueelle. Joltain osin huomasi hyvin, että alue on ollut jossakin kohtaa kärsinyt myrskyistä mutta hyvin on saatu alue kukoistamaan, vaikka se on ollut unohduksissa monta vuotta. Pidän siitä, miten monipuolisesti arboretum on rakennettu, ei ole vain keinotekoisia teitä joiden molemmin puolin on istutuksia, vaan maasto muuttuu moneen muottoon ja istutukset ovat luonnon joukossa, ja istutukset erottaa nimikylteistä.

Kannattaako tänne tulla?

Kannattaa, tämä voi olla myös yksi pyörälenkin kohteista, ei se pääkohde niin kuin meillä tämä oli. Haluttiin nopeasti vain hengailemaan luontoon ja näkemään sellaista, jossa opimme jotakin. Hyötykäyttää oman asuinalueen alueen mahdollisuuksia. Niin kuin alussa jo totesin, tässä on vieressä Ruutinkosken luontopolku. Nämä kaksi voi hyvin yhdistää ja lopuksi ajaa vaikka Haltialan tilalle syömään ja hengailemaan. Sen jälkeen ajaa Vantaanjokea pitkin kohti vanhaa kaupunkia. Vantaanjoen varsi on täynnä nähtävää ja koettavaa myöskin.

En ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä, miten monet haukkuu Helsinkiä, ettei täällä ole luontoa, ei muuta kuin rumia taloja, kuten makkaratalo. On vain kiireisiä ja kiukkuisia ihmisiä. Minun kokemus kun on aivan toinen. Täällä on paljon luontoa, retkeilymahdollisuuksia löytyy, on kaunista, ihmiset ovat iloisia ja juttelevatkin useimmiten. Ei tämä Helsinki ole niin vakava ja vihainen mitä kuvitellaan.

Helsinkiin kannattaa tutustua ja lähteä hiukan edemmäs, jos oman asuinalueen ympäristö on koluttu monta kertaa ja se jo vähän tylsistyttää. Tänne pohjoiseen asti ei tarvitse tulla, sillä Itä-Helsingissäkin on vaikka mitä nähtävää ja koettavaa. Ei muuta kuin kartta esiin, vähän googlettelua ja vaihtoehtoja löytyy monen monta.

Kasaprojektin kassiprojekti alkaa olla tullut siihen vaiheeseen, ettei juuri mitään enää ole mistä tekee jotakin. Yhdessä kassissa tosin on leikkuujätettä vielä aika paljonkin mutta niistä ei oikein mitään järkevää saa aikaan. Jotain pientä meinaan kyllä tehdä vielä ja keksiä isolle määrälle pitsiverhon palasia jotakin järkevää. Tosin, luulen, että yksi pitsiverho menee kaappiin odottamaan omaa aikaansa.

Tällaiset projektit ovat tosi kivoja, mutta kun päästään siihen pisteeseen, että palasia on vähän ja niin pieniä, ettei niistä enää tule vaatetta, vaikka kuinka niitä yhdistelisi, niin on laitettava mietintämyssy syvälle päähän ja alettava miettiä asioita toisesta vinkkelistä. Olen siltikin erittäin tyytyväinen itseeni, nyt nään selkeästi mihin kaikkeen voin käyttää leikkuujätettä.

Tähän mennessä tehtyä:

• Pitsihame
• toppi
• kesähousut
• mekko
• servetit ja servettipidikkeet
• tunika
• t-paidan tuunaus
• kaulaliina
• yöpukupöksyjä (alushousumallia)
• bikinit
• kesähepene

Kassiprojektin tarkoitus oli tehdä kahden kassin sisältö uuteen muotoon. Kassit olivat osa kasaprojektia, jonka aloitin tammikuussa. Joka vuosi minulla on ollut erilainen projekti, jonka tiimoilta olen tyhjentänyt erinäisiä lumppulaatikoita, joihin on heitelty kankaita, vaatteita yms. tavaraa, josta olisi tarkoitus tehdä vaatteita, sisustustavaraa yms.

Tällä kertaa kasassa oli myös kaksi kassia, joissa oli erilaisia tilkkuja, leikkuujätettä ja pitsiä/koristenauhoja. Ja nämä kassit oli tarkoitus tehdä tyhjiksi juhannuksena. En kuitenkaan saanut kasseja tyhjiksi juhannuksen aikana, joten homma on jatkunut tähän päivään asti. Kasaprojektin kassiprojekti siis etenee hyvin, vaikkakin oletettua hitaammin.

Tilkkutunika

Tällä kertaa ompelin tilkkutunikan lopuista tilkunpaloista, joita kassissa oli. Muutama suiro jäi vielä mutta niistä saa vaikka donitseja tehtyä jossakin vaiheessa. Tunkan yläosa on Moda 6/06 kaavalla tehty. Tämä on yksi luottokaavojani ja olen tehnyt tämän kanssa monen monta mekkoa ja tunkaa. Tämä kaava on aivan loistava ihaniin kesämekkoihin sekä myöskin ranta-asuihin sopiva.

Kuvissa vilahtaa myös minishortsit, jotka olen aikanaan tehnyt trikoojämästä. Näillä on hyvä pyöräillä ja käyttää muutoinkin vaikka ranta-asuna. Jalkaan sujautin yhdet lempparipoponi, jotka olen ostanut uutena monta vuotta sitten Tallinnasta, lempikenkäkaupastani. Nykyään kyseinen kauppa löytyy Rocca al Mare ostoskeskuksesta. Ei siis enää Rotermannin korttelista.

Tunika on kasattu kokonaan paloista, myös frilla on ensin ommeltu pitkäksi suiroksi pienien palasten avulla ja rypytytetty helmaan. Frillaan voi laittaa myös pitsejä mutta olen jostain syystä halunnut hiukan vähentää pitsejä ja tehdä enemmän näitä bohotyylisiä vaatteita ilman pitsiä. Tyttömäisiä siitä huolimatta.

Minun yksi kesävaatetukseni on juuri tällainen, bikinit, minishortsit ja pikkuinen tunika päälle, sandaalit jalkaan ja pyöränselkään. Näin voi lähteä seikkailuun ja jos tulee liian hiki, niin voi pulahtaa myös veteen uimaan ja jatkaa sen jälkeen matkaansa. Näin ollaan tehty monet vuodet kun olemme seikkailleet ympäri Helsinkiä.

Janiin kuin huomaatte pyöräily näkyy myös minun kintuissa…Ei, ne olemattomat lihakset vaan mustelmat. Niitä löytyy jaloista paljon, varsinkin tuossa polven ympärillä. Jostain syystä kun jarrutan ja pysähdyn, laitan jalan maahan, niin kolautan kinttuni pyörään.

Oikein mukavaa päivää kaikille!

-Melissa-