Eiranrannan iltakävely
14
Eiranrannan iltakävely on ihan ehdoton juttu, tänä kesänä teimme sen ensimmäistä kertaa, mutta tulemme tekemään se kyllä ensi vuonnakin, niin ihana tunnelma oli koko illan ja lapsilla oli hauskaa olla kävelyllä. Vanha kunnon kävely, kun ei ole mitään tekemistä, niin lähdetään kävelylle. Minun ihana lapsuusmuisto.
Kävelyt myös on ihana tapa viettää perheen kesken aikaa, liikkua ja tutustua ympäristöönsä. Ihan sellaiset perus kuntoilukävelyt ei meillä toimi, sillä meillä halutaan tosiaan tutustua siihen ympäristöön ja nauttia kaikesta mitä ympärillä on. Siksi tällaiset reissut ovat erittäin hyvä idea monella tavalla. Poikien kanssa on myös lähteä minne tahansa, kun heillä on aina seikkailut mielessä ja vanhempi keksii aina mielettömiä tarinoita eri paikoista, missä vain ikinä ollaan…
Kesäillat ovat Suomessa vertaansa vailla. On ihana kävellä pitkin rantaa ja katsella nauttivia ihmisiä. Eiran ihana rantabulevardi on pitkä ja mielenkiintoinen paikka lähteä iltakävelylle. Ei ole mikään kiire minnekkään, katsellaan ja ihmetellään maailmaa ja nautitaan ihanasta ilmasta.Helsingissä on luonto läsnä, vaikka sitä ei ihan heti tajua. Mutta se on, läsnä, vieressä ympärillä, se halaa meitä lujaa. Jaksan jokaiseen postaukseen sanoa, miten upea Helsinki on, miten moninainen ja täällä on ihan kaikkea kaikille. Riittää, että avaa silmänsä.
Kesällä yksi upea asia on se, että täällä on valoisaa läpi yön. Uni ei tule millään ja aamulla herää silti todella aikaisin ja virtaa riittää…Kesällä minulle tulee sellainen olo, ettei tunteja ole kuitenkaan tarpeeksi. Niin paljon haluaisi nähdä ja kokea lyhyen kesän aikana. Liian lyhyen. Minulla on nyt vasta kesävaihde päällä, nyt alkaa olo olla kesälomalaisella ja kohta alkaa työt. Minulle ei siis riitä millään mikään, ainakaan kesä.
Eiranranta
Eiranranta on noin puolen kilometrin mittainen itä-länsisuuntainen katu. Rannalta löytyy pienvenesatama, laiturit saariin lähteville lautoille, ravintoloita ja kahvilaa. Rannalla on helppo kulkea, vaikkakin maisemointiin on sen verran panostettu, ettei joka paikkaan polkupyörällä pääse huristelemaan, vaan pyörätiet menee vähän toisessa kohtaa, näin kävellen saa rauhassa liikkua, eikä tarvitse väistellä polkupyöriä. Koko rantabulevardi on merinäköalaa
Asuni
Asusta pitää aina kirjoittaa, jos siinä on jotakin erikoista, kuten nyt. Miksi? No, tietenkin siksi kun olen ommellut itse nuo pöppylät. Kasaprojektin kassiprojekti eteni hyvin kun kassista löytyi palanen kangasta, josta sai pari kivaa juttua. Yksi juttu oli nämä housut. Kaavoja ei ole, sillä näitä kuminauhavyötröisiä pöksyjä voi tehdä vaikka yöpuvun housuja apuna käyttäen. Lähes kaikki kesähousut on nyt tehty tällä ajatuksella.
Housujen tekoon ei suttaanu paljon aikaa noin 45 minuuttia, leikkuusta valmiiksi ja näitä voi muokata miten ikinä haluaa. Yksi variaatio löytyy täältä sekä täältä. Joten huomaatte miten housut muuttuvat ihan pikkuisilla juttuilla, lyhennä ja laita kuminauha tai pidennä ja laita frilla tai tee sivuille halkiot tai ihan mitä vaan.
Koko asu:
- Housut, itse tehdyt, viskoosia
- Paita: Kierrätyskeskus 1€
- Sandaalit, Kierrätyskeskus 6€
- Polaroid aurinkolasit, Fida Tapiola
- Laukku, itse tehty, osa materiaalista saatu Kierrätyskeskuksesta
- Neuletakki, vanha, uutena ostettu H&M, noin 7 vuotta vanha
Kassiprojekti on lähes valmis ja toivottavasti ehdin kaikki ihanuudet kuvata päälläni ennen loman loppua, muutoin on vain pakko kuvata tasona ja esitellä ne niin. Koska minulla alkaa pikku hiljaa syksyn jutut, tosin kaikki tuossa kassissa ei ole vaatteita, joita onneksi voi esitellä myöhemminkin.
Valkoposkihanhet
Eilen poliisi tiedotti, että valkoposkihanhia kohtaan ollaan erittäin aggressiivisia ja niitä potkitaan, usutetaan koiria niiden päälle, pyörillä ja sähköpotkulaudoilla ajetaan kovaa vauhtia parven keskelle. Paljon satuttamista, jota en vain ymmärrä. Toki totta on, että ne aiheuttavat kaikenlaista kuten ulosteilla puistojen likaantumisen, sekä Viikissä aiheuttivat satotuhoa. Mutta siltikään niitä kohtaan ei kuulu olla väkivaltaisia, vaikka miten välinpitämättömyys muita kohtaan kuuluisi ihmisluonteeseen.
Olikin ihana huomata, iltakävelyllä, että fiksuja ihmisiäkin löytyy. Autoilijat antoivat hanhiperheille tietä, kun ne juoksivat tien yli pikkuisine poikasineen. Ihanat ihmiset.
Eiranrannan iltakävely oli onnistunut reissu, pojat tykkäsivät kovasti kävelystä ja iltapala maittoi hyvin kun päästiin myöhään illalla kotiin. Kuvaoksennuksen jälkeen, on lukijoillakin hyvä hetki mennä aamupalalle ja sen jälkeen ulos nauttimaan jälleen ihanasta kesäpäivästä. Kesä on ihana!
Ehkä testaan myös talvella tätä samaa Eiranrannan iltakävely juttua, tosin ilman lapsia. Niitä ei talvella tällaiseen hommaan saa. Miten se eroaa tästä kävelystä, muuten kuin valo ja vaatteet. Hmm, voisi olla hyvinkin mielenkiintoinen kokemus, teimmehän me mieheni kanssa talviretken Suomenlinnaankin. Siitä voit lukea täältä. Talvinen Eiranranta, haluaisitteko lukea sellaisesta?
Ihanan aurinkoista päivää teille kaikille!
-Melissa-
Tieni bloggaajana
Vuodatus
Tieni bloggaajana alkoi Vuodatuksessa vuonna 2008, kun olin vaikeasti sairas, enkä oikein päässyt liikkumaan mihinkään. Blogista muodoistui minulle valtavan tärkeä asia, kodin ja kodin ulkopuoliseen maailmaan. Jouduin joskus olemaan kotona kuukaudenkin, etten päässyt ulos, olin niin kipeä. Aloin silloin myös ommella uudelleen vuosien tauon jälkeen. Alkuaikoina tosin bloggasin mistä tahansa ja muutoinkin blogimaailma oli ihan erilainen kuin nykyään.
Blogien sisältö oli mitä sattui, oli paljon kuvaräpsyjä ja kuvien muokkaukset erikoisia. Itse tykkään leikitellä kuvilla ja se onkin yksi osa blogiani edelleenkin, mutta tuolloin vuonna 2008 puhelimien kamerat olivat todella huonoja ja tosiaan kuvanmuokkaukset hyvinkin alkeellisia. Sisältö blogeissa oli muutenkin aika samaa, poikkeuksen teivät askartelu ja käsityöblogit. Mutta nekin tekivät pitkälti samoja juttuja.
Bloggeri
Siirtyminen Bloggeriin tapahtui 2011, kun Vuodatus kaatui ja kaikki kuvat katosivat. Silloin blogi muuttui täysin käsityöpohjaiseksi blogiksi. Silloin syntyi VillaNanna ja punainen lanka oli käsityöt. Ehdin bloggailla jonkun aikaa puhtaasti kässäblogina, kun lukijat halusivat joukkoon hiukan muutakin ja minäkin kaipasin muutoksia, joten kertoilin myös meidän arjesta jonkin verran ja julkaisin reseptejä.
Vaikka blogini muuttui tuona aikana paljon, myös senkin vuoksi, että olin todella sairas, enkä edelleenkään jaksanut juurikaan ommella, enkä myöskään halunnut paljoa kirjoitella meidän elämästä, toimin vielä täysin anonyymisti, Nellinä. Jätin pois myös suurrimmat mullistukset mitä elämässämme tapahtui, toki tein postauksen nuorimman ristiäisistä mutten kuitenkaan kertonut, ettei ristiäiset olleet mikään itsestään selvyys ja mitä meillä käytiin läpi silloin tai en kertonut mitä raskauden aikana tapahtui tai kun esikoinen muutti kotoa ja millainen kriisi tuli kun perhe muutti Helsinkiin takaisin ja esikoinen jäikin Turkuun. Isot mullistavat asiat, joista nykyään saatankin kirjoittaa blogiini, tunteista ja mielipiteistä. Tuohon aikaan en halunnut tuoda esiin mitään, halusin olla anonyymi, joka esittelee vain vaatteitaan.
Blogin iso muutos
Muutimme Helsinkiin syksyllä 2012 ja molemmista tuli opiskelijoita, tai minä olin ensimmäisen vuoden työtön, sillä nuorin tarvitsi hiukan tukea ja harjoitteli sosiaalista kanssakäymistä kerhossa. Myös toinen lapsi tarvitsi tukea, koulun vaihdos ei käynyt kovin hyvin…Opettajankin jokapäiväiset turkulaisvitsit ovat jääneet pojan takaraivoon.
Minulla oli vuosi aikaa miettiä myös mitä blogille tapahtuu, en halunnut enää blogata samalla tavoin ja vastuuton kankaiden ja vaatteiden ostelu alkoi ärsyttämään. Halusin ja tarvitsin jotakin ihan muuta ja silloin kuvioihin tuli kirpparit. Mutta muutos tuunaajaeukoksi ei käynyt käden käänteessä, vaan hiljaa tuon vuoden aikana ja kun aloin opiskella seuraavana vuonna, homma lähti kunnolla käytiin. Blogi alkoi muuttua sellaiseksi kuin se nyt on. Kierrätyskeskuksen penkojaset olivat erittäin hieno apu siihen suuntaan.
Vuosien aikana mukaan on tullut paljon muutakin Kestävään kehitykseen liittyvää, kuten Zero Waste -ajattelu, jota toteutan omalla tavallani tekemällä roskasta käyttötarvikkeita tai hyödyntämällä elintarvikejätteitä esimerkiksi kotikosmetiikassa. Kestotuotteet kuuluvat tähän myös.
VillaNanna
Blogista on muotoutunut ajan saatossa minun näköiseni, minun juttuni, jossa voin pitää hauskaa ja jakaa sitä hauskuutta muillekkin. Vakavia täällä ei olla kuin harvoin, silloin kun halutaan sanoa jotakin järkevää. Muutoin täällä saa heittää kengät katolle ja laittaa pipo korville, mekko housuiksi ja hame paidaksi. Ei murjoteta.
Nautitaan elämästä sellaisena kuin se on ja murehditaan vasta huomenna. Vai mitä?
Suuria hetkiä blogilla on ollut silloin kun toimittajat ovat olleet yhteydessä minuun ja halunneet kirjoittaa blogistani, minun rakkaasta harrastuksestani, vaatteiden muokkauksesta. Tai kun meidän upea parveke pääsi myös lehteen. Iso juttu oli kun sain yhteistyökumppanikseni Kierrätyskeskuksen. Paljon olen bloggamisesta oppinut heidän kauttaan ja nyt kun pääsin Vaikuttajamedian mukaan. Paljon on siis minullakin annettavaa ja opittavaa!
Tieni bloggaajana on vasta alussa, näin uskon ja meillä on paljon koettavaa yhdessä. Sinulla ja minulla, meillä. Paljon on retkiä tulossa, ihania leikkuujätteiden hyötykäyttöä, ihania vaatteita, herkullista ruokaa, niin ja vanhoja postauksia, teidän toiveita tuodaan tänne aina silloin tällöin. Tässä siis tämän talven suunnitelma.
Tieni bloggaajana on ollut jännittävää ja opettavaista ja toivon, että se on antanut myös teille vähintäänkin saman verran mitä se on antanut minulle. VillaNanna siis. Monta suunnitelmaa, monta unelmaa mitä haluan blogini nimissä toteuttaa, ehkä nämä toteutuu tulevaisuudessa, ehkä unelmat ja suunnitelmat muuttuvat. Se jää nähtäväksi. Tervetuloa kaikille uusille ja vanhoille lukijoille, tämä on matala linnani, VillaNanna! Tehdään yhdessä tätä blogia.
Ihanaa päivää kaikille!
-Melissa-