Normaalista poiketen kerronkin hiukan mitä me ollaan tehty viikonloppuna. Tai noh, lauantaina olin töissä kiltisti ja sunnuntaina oli pakko hypätä Jumboon hankkimaan tuolle Härdelille hiukan vaatteita kesäksi. Jostain syystä on pesukone kutistanut kaikki poitsun vaatteet, tai ison osan kutistanut. En meinaan usko siihen, että minun pikkuinen nöpönen on kasvanut talven aikana. Kaappiin toki jäi isoveikalta perittyjä vaatteita muutamia. Kaikki niistäkään eivät oikein istu kun pojat ovat niin eri mallia. Mutta muutama jäi ja nyt hän sai shoppailla mitä halusi, kyllä meillä penskat saa itse valita vaatteensa tarpeen mukaan tosin. Eli on mukana kaapin siivouksessa ja saa itse miettiä mitä tarvitsee ja sen mukaan sitten mennään, listan mukaan, jonka poika on itse laatinut. Minun ateljeesta tulee vielä pari juttua mutta ne valmistuu kun valmistuu. Tässä on muutama minun oma juttu tekemättä, jonka jälkeen lupasin suunnitella hänelle jotakin mikä sopii näiden vaatteiden kanssa.

Ei todellakaan, vaan päin vastoin. Ovat oppineet rahan arvoa sekä miettimään hiukan tarvetta ja myös sitä, että mistä kannattaa hankkia ja mitä suosia. Ihan kokonaan sellaista ekoajattelua en pakota lasten katselemaan, sillä sen pitää tulla luonnostaan kun elää tätä elämää meidän kanssa. Ja se taas pitkälti näkyy niin, että pojat ensimmäisenä haluaa käydä kirppiksillä. Härdellillä vaan on se ongelma, että on sen ikäinen ja kokoinen, ettei oikein löydy hyväkuntoisia vaatteita kirppareilta. Isompi metsästääkin kirppareilta paljon kaikkea, kun ei enää juuri kasva kuin leveyttä.
Olinkin jo perjantain ja lauantain aikana aamupäivällä kierrellyt kirppareilla ja osasin pojalle sanoa, ettei oikein mitään järkevää löytynyt, joten silloin turvaudutaan uusiin vaatteisiin. Ainoa oli, etten päässyt käymään Helsinki Flea Market -kirpparilla, josta aina löytyy hyvin myös lasten vaatteita. Loppu kesästä tehdyllä reissulla löydetyt vaatteet ovat edelleen Härdellin kovassa käytössä ja silloin ostetut farkkushortsit menee edelleen. Onneksi.

Nyt se esitellään, vihdoinkin. Minun yksi kaikkein rakkaimmista vaatteista on nyt tässä postauksessa. Kyllä, valtavasti käytetty ihana farkkutakki. Takin ompelin hulluimpana tuunaus aikanani mutta muutama vuosi myöhemmin tuunasin sitä hiukan lisää ja se sai tämän nykyisen ulkomuotonsa ja käyttö kasvoi sen myötä. Tämä on myös yksi niistä tuunauksista, joka on saanut valtavasti näkyvyyttä eri somekanavissa. Tämä takki ei siis ole vain minun lempparini, vaan monen muunkin lemppari.
Farkkutakkiin meni neljän farkun lahkeet, kaavana käytin Burda 8/12 kaavaa, muokkasin paidan kaavan takiksi soveltuvaksi. Kaava on erittäin helppo muokata itselle sopivaan muotoon. Takin tein sen verran väljäksi, että sinne mahtuu alle vähän paksumpaakin vaatetta. Takista olen tehnyt myös villakangas -ja kelsiturkkiversiot. Kaikki peplum- takit ovat kovassa käytössä ja ovat lemppareitani.

Minun tyylini oli pikku hiljaa muuttumassa boheemista romanttiseen shabby chic -tyyliin ja tämä on yksi siihen tyyliin sopiva juttu. Nykyäänhän olen paljon tehnyt näitä peplum-tyyllisiä vaatteita, koska ne sopivat vartalolleni todella hyvin ja toimii hyvin myös tyylillisesti minulle.
Kuvissa vilahtaa myös toinen lempparini, nimittäin tunika, joka on tehty kahdesta kauluspaidasta sekä rikkinäisen hameen helmasta. Molemmat kuuluvat siis minun lemppareihini ja tähän postaukseen. Molempia vaatteita on tullut käytettyä todella paljon ja saavat aina huomiota osakseen, missä vain kuljenkin. Nämä ovat juuri sitä tyyliä, joka on minulle se kaikkein rakkain ja läheisin tyyli, johon haluan pukeutua aina ja mikä tuo todella hyvän mielen minulle.

Syy miksi lempivaatteeni ovat suhteellisen uusia, noin 10 vuoden ikäisiä tai nuorempia, johtuu pitkälti siitä miten suhteeni vaatteisiin on muuttunut näiden vuosien aikana. Kymmenen vuotta sitten ei minulla ollut mitään lempivaatetta, tai ainakaan sellaista mitä voisi sanoa lemppariksi, ostin niin paljon koko ajan, ettei yhteenkään vaatteeseen muodostunut mitään tunnetta. Muutama lemppari on olemassa noilta ajoilta mutta ei yhtään enempää.
Kun suhteeni vaatteisiin ja kuluttamiseen alkoi muuttua, alkoi niitä lemppari vaatteita ilmestyä vähitellen kaappiin. Parhaat vaatteistani on juuri niitä itse tehtyjä, tuunattuja, minulle iso juttu niin käsityöläisenä kuin myös vaatehulluna. Olisihan se kivaa, jos näitä lemppareita olisi tuolta vuosi kymmenien takaa mutta kun elämä oli silloin mitä se oli ja helpointa oli elää niin, ettei tunnesiteitä ollut mihinkään eikä kenenkään.
Minulle ”Älä osta uusia vaatteita” -haaste oli silmiä avaava, vaikka vaatefriikkinä niitä vaatteita löytyy paljon ja jokaiselle vaatteelle on paikkansa, niin ostokäyttäytyminen muuttui hetkessä.