Silloin kun maa nielee minut ja tuntuu vaikealta pitää omaa maailmaa kasassa, on yksi asia, joka parantaa oloa, jokaisen silmukan jälkeen enemmän ja enemmän. Se on neulominen. Perhettäni kohtasi iso kriisi, tuossa nurkan takana se oli ja lävähti sisään sellaisella voimalla, että oli kaataa koko perheen kumoon. Mutta se ei kaada, vaan me tiivistetään itsemme pieneen sumppuun ja näin tuemme toisiamme kuin tukipilarit. Tästä syystä voi blogi olla alakuloisella vireellä, sillä en halua bloggaamista lopettaa, vaan haluan pyörittää arkeani sellaisena kuin se on aina ollut, jotta tämä kriisi ei vie yliotetta. Aika näyttää millaiseksi meidän elämä muodostuu.

Asiaan, eli villasukkiini… Ajatus on minun omani mutta varren pitsikuvio on Novitan. Hiukan vielä joudun fiksailemaan ajatustani, sillä en ihan ole tyytyväinen noihin sukkiin. Projekti on kuitenkin mielettömän hauska ja kaikkea pitää kokeilla aina. Jos haluatte nähdä hiukan etukäteen mitä touhuan, niin kannattaa seurata Instagramin puolella, välillä tosin julkaisen etukäteen kuvia myös Facebookin puolelle mutta en kuitenkaan kaikkea. En tunnu pysyvän aiheessa ollenkaan…
Halusin joka tapauksessa kokeilla oman pääni ajatuksia puikoille ja lopputulos on siedettävä mutta ei täydellinen. Lankana Novita Simeoni, keltainen. Lankaa meni kaksi kerää. Ja langan tosiaan olen ostanut ennen joulua uutena itselleni lahjaksi. harvinaista, että hankin uutena lankoja mutta tästä ei jäljelle jäänyt kuin minikerä, eli hyvin sain kaikki käytettyä näihin sukkiin. Tykästyin langan väriin niin paljon, että oli pakko saada kaksi kerää varastoon, silloin en vielä tiennyt mitä langoilla teen. Mutta nyt langat on sukkana.