Tässä muutama viikko sitten huomasin, että tuo minun ihana yksisarvis huppuhuivini on aika yksinäinen, joten minun oli pakko tarttua koukkuun ja virkata yksinäiselle pikkusiskot. Voitte varmasti kuvitella millainen riemu siitä syntyi kun pikkusiskot hyökkäsivät leikkimään isompansa kanssa. Ei siitä kavion kopseesta ollut tullut loppua ollenkaan. Nukkumaan ei meinattu mennä ollenkaan. Nuppu ja Söpökin jo komentelivat näitä hassuja sisaruksia kun meteli oli sellainen, ettei meidän karvatytöt saaneet edes syödä rauhassa. Onneksi tilanne on nyt hieman rauhoittunut ja yksisarviset osaavat puuhata rauhallisestikkin jo.

Tossut eivät nyt ihan onnistuneet niin kuin ajatuksissani ajattelin. Niistä tuli pikkuisen liian leveät mutta eipä tuo nyt haittaa, sillä niillä tepastellaan kotosalla minkä ehditään. Tärkeintä kuitenkin on se, että näillä voi sipsutella lämpimästi tällä kotosalla. Koska virkkailu ei ole vahvin alani, niin muutoinkin virkkaukseni on vähän sinne päin ja jännitetään, että miltä lopputulos näyttää.  Näistä tuli tossun näköiset ja mahtuvat hyvin jalkaan, joten enempää tästä tekemisestä ei puhuta.
Virkkauksen maailma tulee olemaan hämärä minulle varmasti ikuisesti mutta minkäs teet mutta pääasia on kuitenkin minusta se, että lopputulos on käyttökelpoinen vaikka ei ihan mene niin kuin päässä on miettinyt tai ohje neuvonut. MInulle virkkausohjeet ovat täysin hepreaa, en ymmärrä niitä, enkä tajua miten niillä ohjeilla voidaan mitenkään päästä mihinkään lopputulokseen, kun minä en koskaan pääse, vaan lopputulos näyttää yleensä joltain muulta kuin siltä miltä pitäisi.

Uusi koneeni on saapunut eilen kotiin ja nyt on hyvä aloitella tutustuminen tähän laitteeseen. Vanhan koneen kanssa vielä joutuu taistelemaan ja edelleen toivotaan, että kuvat saataisiin sieltä pelastettua. Minulle siellä olevat kuvat ovat tärkeitä, joten niiden katoaminen tekee suuren aukon sydämeen. Meidän kaikki matkakuvat ovat esimerkiksi siellä vielä, puhumattakaan näistä minun töistäni ja kirppiksistä. Kaikki tulevat postauksien aiheet ovat siellä…Koneessa pitäisi kaikki olla kunnossa, mutta ei ole. Se on aivan somussa. Mutta koitetaan mennä nyt toistaiseksi näiden varassa, jotka oli kamerassa vielä. Muutaman jutun saan hyvin näillä tehtyä. Hyvä, ettei aina ehdi kaikkea tehdä loppuun asti.

Heippuli kaikille!

Minun tietokone sanoi poks tuossa heti kun sain tuon viime postauksen ulos. Ei olla saatu konetta kuntoon, vaikka sitä käsitellään koko ajan ja tehdään siihen tarvittavia korjauksia. Tarkoitus on nyt se, että saisimme pelastettua kaikki kuvat mitä koneessa on, minulle kun on jo tulossa uusi kone. Tuo vanha menee sitten nuorimman leluksi ja harjoituskoneeksi, jos vaan se saadaan siihen kuntoon, että se on mahdollista.
Millaisella koneella nyt bloggailen? Noh, minun ensimmäisellä läppärillä, joka on ollut myös tyttäreni käytössä kun aloitti opintonsa (on nyt valmistunut hoitsu) mutta tämä kone on niin jumissa, että täytyy toivoa, että saan tämän postauksen edes ulos tämän kanssa, jos ei, niin pitää siirtyä kännykkään. Mutta joka tapauksessa. Nyt täytyy sanoa, että tämä kevät ei ole mun juttu ollenkaan, niin paljon negatiivista on tullut elämään, että loma tekisi hyvää, lähteä pois tästä Suomenmaasta muualle. Ei minua nyt niin pahasti harmita se, että kone hajosi mutta ne kaikki kuvat, meidän matkoista yms. Juuri kun sain siihen koneeseen pelastettua toisaalta kuvia… Elämä nauraa minulle!

Valitsin nyt kuvia Insgramista ja puhelimesta muutoinkin, että varmaan samoja kuvia löytyy muista postauksista ja osa on sellaisia, joissa paljastelen tulevia postauksia. Harmittaa vietävästi vaikka ei maailmanloppu olekaan… Mikään ei vaan mene putkeen ja odottaa vain kesää. On alkanut pelottaa myös se, että tarkoitus on hakea lisäopintojen pariin, kun ei tämä suunnitelma ottanut tuulta alleen, että siinäkin valinnassa mennään kovaa vauhtia alamäkeä…Välillä näköjään on mentävä alas, päästäkseen ylös, ehkä. Kontillaan mennään sitten loppu matka, jos ei kerran jalat kanna.
On meille hyviäkin juttuja tapahtunut mutta niistä kerron sitten kun sen aika koittaa. Niistä huolimatta on vaikea kantaa näitä huonoja asioita, sellaisia, joissa tuntee olevansa vähän niin kuin häkissä, josta ei pääse ulos.

Ihan kaikkea en halua teille paljastaa, mitä on tänne blogiin tulossa tämän kevään aikana, vaikka nyt kurkistamaan pääsettekin. Mitä näissä kuvissa sitten oikein on?

1. Kuva minun kommandon tai kondomin valmistumisesta. Tämä työ aiheutti täällä kotosalla sellaista naurua, ettei ole tosikaan. Aika epätodennäköistä kuitenkaan, että enää tekisin tällaista..

2. Minun jämäasuste, miten jämistä saa kaikkea kivaa vielä, vaikka ommella jämät yhteen ja tehdä asusteita. Näistä on myös ulkopuoliset tykänneet valtavasti.

3. Vanhin poikani pisti rahaa leviäksi, osti itselleen television, sekä äidilleen paidan ja lenkkarit. Ehkä tämä on pieni vihje minulle, etten ole tarpeeksi muodikas, tai jotain.

4. Vanhempi poikani myös tyhjensi kaappiaan ja pienempi kloppi sai ison pinon kivoja vaatteita mutta joukossa oli yksi paita, joka oli aivan reikäinen…Sen tuunasin uuden näköiseksi, mutta sen paidan näette myöhemmin, sekä myös suunnittelu vaiheen.

5. Rakkauden lukot Vantaankosken aidoissa. Eipä niistä sen enempää…

6. Uusia ideoita miten muokata vanha vaate uuteen uskoon. Nämäkin näette toiste, en näytä tai kerro sen enempää, muuta kuin, että ovat muuten hienoja. Minä tykkään.

7. Minun ja mieheni seikkailu talvisessa Suomenlinnassa, postaus löytyy täältä. Aivan ihana reissu ja kelikin oli täydellinen. Postauksesta löytyy toinen idea mitä tehdä tuunausjätteestä.

8. Toinen tästä kuvasta kertoo siitä, että minun ja mieheni seikkailut on seikkailtu hetkeksi. Myös mieheni astuu ensi viikosta alkaen työelämään, vaikka miettiikin vielä mitä tekisi tuolla ammatillaan minkä juuri sai. Toinen kuva taas kertoo yhdestä tuunauksesta, joka liittyy tämän kuun teemaan. Yritän saada sen postattua pian. Jos vain saamme kuvat pelastettua koneesta.

9. Minun rakas Kazimierz, jonka merkitys vain kasvaa elämässäni. Nyt olisin todella valmis lähtemään tuonne keräämään voimia seuraaviin haasteisiin ja elämän ympyröihin.

10. Myös nämä miehen ja minun yhteiset lounaat päättyvät hetkeksi tähän. Kesällä sitten seikkaillaan ja lounastellaan uusissa ympyröissä.