13 vuotta ollaan otu yhdessä, on ollut ylä -ja alamäkiä, on ollut iloa ja surua. Näihin vuosiin sisältyy monta vuoristorataa. Näin se elämä menee, koskaan ei mennä tasapaksuista tietä, vaan tie mutkittelee ja heittää erilaisia kiviä ja hiekkaa tielle. On eri asia miten me sitten suhtaudutaan näihin tien muutoksiin. Menimme naimisiin 9.2.2006 ja treffeillä oltiin käyty vain kerran, sen ensimmäisen kerran. Ei ehditty edes seurustella kun kävelimme Maistraattiin. Olin silloin 33 vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja ja mieheni 23 vuotias lapseton nuorukainen. Monet luuli, ettei tästä mitään hyvää seuraa ja avioliitto ei kestä mutta tässä sitä porskutellaan edelleen.
Meille on tärkeää varastaa joka viikko yhteistä aikaa ja tehdä jotakin kivaa yhdessä. Välillä ulkoillaan, välillä jotakin muuta. Kunhan se on sitä yhteistä aikaa ilman lapsia. Me olemme myös sellaisia, että tarvitsemme paljon omaa tilaa ja sitä annetaan toisillemme myös paljon. Nämä kaksi asiaa on suhteessamme avainasemassa. Tila ja yhteinen aika. Tasaisesti molempia.

Päätimme viettää muutaman päivän etuajassa hääpäivää, sillä itse olen töissä lauantaina, meillä ei myöskään ollut sen kummemmin päämäärää kuin vain museo, josta tässä postauksessa kerron. Kun päästiin keskustaan, niin ajatukset kolahti uomiinsa ja päätettiin mennä ensin lounaalle, sen jälkeen museoon ja lopuksi kakulle vanhaan kauppahalliin. Tämän kummallisempaa ei tarvitse olla. Meille ainakaan.

Käytän todella harvoin Allt om Handarbete lehden kaavoja, siksi unohdin täysin, että kaavat ovat meikäläiselle aivan liian isoja ja näin myös tämä jämäkankaasta tehty paita on minulle liian suuri. Hivenen harmittaa, sillä tämä kangas on sellaista mistä tykkään paljon. Paita on muutoin aivan kuin minulle tehty, niin kuin onkin…
Paidan kangas kuuluu kasaprojektiin ja on ylijäämää mekosta, jonka tein tuossa syksyllä itselleni. Mekko onkin kovassa käytössä edelleen ja vaikka paidan teinkin, kangasta jäi vielä vähän yli. Niistä on kuitenkin suunnitteilla hiukan juttuja. Niin paljon suunnitelmia ja niin vähän aikaa toteuttaa niitä… Paitaa on kuitenkin käytetty ja toivottavasti se löytää hyvän uuden kodin kun sen laitan hyväntekeväisyyteen.
Asuuni kuului myös Kierrätyskeskuksesta löytyneet saapikkaat sekä yli 10 vuotta vanhat mustat farkut. Takki oli toppatakki, jonka ostin kun aloitin iltapäivätoiminnan ohjaajana muutama vuosi sitten.

Mikä erikoinen hetki taltioituikaan kameraan kun päätimme käydä seikkailemassa hiukan Aurinkolahdessa mieheni kanssa ja tietenkin kuvattiin samalla uusin työni. Oli todella satumainen fiilis kun käveltiin aallonmurtajaa pitkin toiseen päähän katsomaan näkyykö mitään. Sumu hälveni pikku hiljaa ympäriltä ja kun päästiin aallonmurtajan toiseen päähän, niin sumu oli jo lähes kaikonnut. Oli muuten aika upean näköistä vaikka sumusta onkin kyse.

Päälläni oli uuden tuunauksen lisäksi Lanttilasta aikoinaan ostettu paita sekä muutama vuosi sitten tuunattu baskeri. Baskeri kuuluu lempiasusteisiini, vaikka ei ole blogissa vilkkunutkaan kuin pari kertaa. Baskeri on niin täysin omaa hullua tyyliäni ja se aiheuttaa kyllä hauskoja keskusteluita pitkin kaupunkia. Baskeri on Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta napattu vuosia sitten ja hyvin pienellä muokkauksella se muuttui aika hauskaksi hatuksi.
Myös tämä ihana puuvillaneule on Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta napattu muutama vuosi sitten. Neule oli pitkään kaapissa, enkä käyttänyt sitä kuitenkaan, sillä se oli hieman venynyt muodottomaksi kauluksesta sekä vyötäröltä oli aivan liian väljä. Vanhat lakanapitsit ovatkin ihan huippuja tähän hommaan, nimittäin kun sellaisen ompelee kiinni kaulukseen sekä vytärölle, hiukan venyttäen, pitsi silloin tukee paremmin neuletta ja neule ei pääse venymään niin pahasti. Ompelin reunapitsiä myös helmaan sekä hihansuihin. Kaulukseen ompelin lisäksi ovaalin mallisen pitsiliinan, jonka olin ensin leikannut puoliksi. Toiseen hihaan ompelin myös pienen pienen pitsihärpäkkeen. Muutoksen ei tarvitse aina olla suuri kun vaate toimii ja ”korjaantuu”.

Päälläni on villakangastakki, joka on myös Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, saapikkaat taas on ostettu Kierrätyskeskuksesta aikaa sitten. Ainoastaan mustat leggarit on joskus ostettu uutena, nekin tuunattu ja kovassa käytössä. Käytän niitä useimmiten töissä.