Hae
VillaNanna

Kettumainen panta

Tieni himovirkkaajaksi on alkanut ja oarasta tässä on se, että saa aika näppärästi erilaisia langanjämiä pois nurkista pyörimästä. Minulla on tämä syksy ja talvi ollut todellinen neuloosi, eri sorttisia neuleita on tullut liukuhihnalta, kun yksi tippuu puikolta, toinen alkaa. Nämä kamalat kivutkaan eivät minua hidastaneet, vaan puikkojen nipsutus kuuluu varmasti naapuriin asti.
Tänä talvena minulla on yksi asia noussut suureksi hitiksi ja se on korvat, jokaisessa hatussa pitää olla korvat…Johtuukohan se siitä, että omat korvat eivät oikein pelitä, niin tarvitaan ylimääräisiä korvia? Oli syys sitten todellisuudessa mikä tahansa, niin korvat on pop.

Pinterest on ollut minulla nyt todella kovassa käytössä ja sieltä on löytynyt vaikka mitä hauskoja eläinaiheisia neuleita, niitä on todella helppo soveltaa ja tehdä oman maun mukaisiksi helposti. Monissa on varmasti ohjeetkin olemassa, mutta tämä on ollut kivaa vaihtelua kun katsoo kuvaa ja soveltaa. Varsinkin virkkauksessa, sillä en osaa ottaa ohjeesta ulos mitään kun en ymmärrä niitä ohjeita. Virkkauksen opettelu onkin sujunut hyvin mallikkaasti ja olen jonkin verran tainnut jotain oppiakkin, vaikka itkukin on monasti koittanut tulla. Pinterestin syövereihin kannattaa siis sukeltaa ja kokeilla kaikkea mikä osuu silmiin. Korvia on tulossa lisää vielä blogin sivuille, koska nää on niin hauskoja.

Useasti mäkätetään siitä, että aikuiset kun pukeutuu lapsellisesti, kaipaavat he omaa lapsuutta, jota ei koskaan ollut. Minä taas sanon, että pukeutumisen ei tarvitse olla vakavaa, vaan siinä saa olla mukana huumoria. Se piristää harmaata arkea ja myös harmaata ympäristöä, se piristää itseään. Pukeutumisen kuuluu olla itseään varten, ei muita varten.

Ihanaa päivää kaikille!
-Melissa-

Viime kesä

Tässä kun sairasvuoteella tylsistyneenä katselen kattoa, ajattelin kiusata teitä ja kaivaa blogiin kuvia ja juttuja, joita en ole ehtinyt täällä julkaista aikaisemmin. Tykkäätte sitten hommasta tai ette, niin pläjäytän kaksi suunniteltua postausta tähän yhteen postaukseen. Viime kesä meni niin nopeasti ohi, johtuen ensinnäkin siitä, että muutimme kesällä uuteen asuntoon ja muutto stressin ja uuden opettelun vuoksi kesä fiilistely jäi hiukan taka-alalle. Sääli sillä kesä oli todella ihana.

Minun kohdalla muutto ei käynyt ihan helposti. Jouduin luopumaan suunniteltua enemmän vaatteistani sekä kengistäni. Se oli valtava muutos ja märehdin siinä pitkään. Kyse oli kuitenkin sellaisista asioista, joista olisin kyllä muutoinkin luopunut mutta silloin kun asioista on pakko luopua, ilman vaapaaehtoisuutta, niin minulle tulee ahdistus, syvä sellainen, eikä siitä ollut helppo päästä irti.
Mutta opin myös paljon asioita, kuten sen, että elin lähes kuukauden muutamalla vaatekappaleella, sillä vaatteet olivat ensimmäinen asia, jotka käytiin läpi ja pakattiin. Säästin lähinnä ne vaatteet, joita en ollut juurikaan käyttänyt kuten kuvissa olevat maksihameet. Voin luvata, että ensi kesänä samaiset hameet ovat kovassa käytössä
Eli jotain hyvääkin tuli tästä muutosta, ei vain huonoa vaikka jouduin aika pitkään työstämään tätä muuttoa, enkä vieläkään ole kotiutunut tänne. Yksi iso syy on se, ettei meillä ole sitä parveketta, piha on mutta se ei ole sama asia ollenkaan. Ei olla niin suojassa, eikä ulkohuonetta voi käyttää niin pitkään mitä lasitettua parveketta. En tule koskaan tähän tottumaan…

Volankihame on tehty MissB  -88 kesänumero

Yhdestä asiasta tykkään täällä todella paljon, vaikka aikaisemmassa asuinalueessa oli mahtavat ulkoilumahdollisuudet, niin täällä vasta onkin. Niin talvi-kuin kesäulkoilumahdollisuudet ovat aika mielettömät. Kesällä on helppo singahtaa pyörällä minne suuntaan tahansa ja uutta seikkailua löytyy joka kerta kun ovesta ulos lähtee. Oli siis aika itsestään selvää, että viimeinen lomapäivä vietettiin pyörän selässä, niin kuin muinakin vuosina. Täällä on valtavasti nähtävää, on luontoa ja vaihtuvaa kaupunkimaisemaa. Tykkään todella, todella paljon. 
Viimeisenä lomapäivänä lähdimme Vantaanjokea pitkin Vantaan suuntaan, piipahdettiin Pitkäkosken latumajalla mehulla ja munkilla ja jatkettiin matkaa eteen päin. Mahtava keli pyöräillä ja emme olleet ainoat, jotka näin ajatteli silloin. Pysähdettiin monessa kohtaa ihailemaan maisemia ja koska minua vesi rauhoittaa, niin varsinkin joen mutkittelua ihailimme kovasti.
Vantaanjoki on niin hauska, kun sen varrelta löytyy niin paljon kaikenlaista ja haarautuessaan Keravanjoeksi, taas tulee ihan uusi maailma vastaan. Olaan suunniteltu mieheni kanssa teille ensi kesäksi muutama pyöräretkivinkki ja nämä kuvat saavat kyllä aikaan sen, että alkaa odottaa sitä kesää ja seikkailuja. En malta enää odottaa…Eniten odotan juuri pyöräretkiä mutta myös metsäretkiä sekä sitä, että pääsee kiipeämään Vuosaaren huipulle, vieläkö haluatte postauksen huipulta? Niitä taitaa olla täällä jo kolme mutta tuo paikka kuuluu meillä sellaisiin kohteisiin, joissa käydään joka vuosi kuten myös Suomenlinna. 
Helsingissä on mahtavat mahdollisuudet pyöräilyyn sekä kävelyyn, on metsää, on peltoa ja maaseutua ja on jokea ja merta. Kaikkea mahdollista. Jaksan aina ihmetellä sitä, että miten jotkut herjaa Helsinkiä aina, kun täällä on niin paljon vaihtoehtoja. Ei muuta kuin unelmoimaan kesästä!