Hae
VillaNanna

Lapsen rikkinäinen ja likainen paita

Kun lajittelin kasaprojektin materiaaleja hallin lattialle, nuorimmaiseni nappasi kasasta isoveljensä vanhan paidan, joka oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Paita raasu oli rikki ja tahrainen. Tahrat eivät ole halunneet lähteä paidasta ollenkaan, vaikka mitä olen koittanut tehdä. Vanhempi poikani on ollut kova säästämään ruokaa vielä seuraavaksikin päiväksi ja se näkyy monissa hänen vanhoissa vaatteisaan. Paidan kohtelo oli tässä vaiheessa auki, ehkä siivousrätiksi oli paidan matka, nuorimmaiseni kuitenkin oli toista mieltä ja oli annettava paidalle toinen mahdollisuus, sillä Härdelli oli nyt sitä mieltä, että paita kuuluu hänen käyttöönsä. 
Aina sanotaan, ettei kaikkea kannata säästää, itse olen todella kova säästämään ihan kaiken ja se sitten aiheuttaa ongelmia enemmän kuin tarpeeksi. Mutta nyt on helppo sanoa, että onneksi olen säästänyt näitä merkkejä, sillä niillä saikin kivasti kaikki tahrat piiloon. Merkkejä voi myös itse tehdä mutta tehdään niitä toinen kerta. Niitäkin voi tehdä todella monella tavalla. Korjasin siis kauluksen ja ompelin merkkejä paitaan sinne missä oli tahrat. Kaikenlaiset merkit käy, toki suosittelen ensimmäisenä kankaisia mutta nyt ei niitä montaa ollut, joten kaikki siis käy. Merkeillä saa muutoinkin todella helposti vaatteita korjattua ja muutettua. Säästä siis merkit aina kun jotain säästät tuunattavista vaatteista. Myös napit ovat tärkeitä säästettäviä. Liikaa asioita ei kannata kuitenkaan nurkkiin säästää, vaan ihan muutama vain. Asia joka minun pitää vielä oppia.

Ensimmäinen projekti on saatu aloitettua ja tunnelma on aika korkealla. Usko siitä, että selviän näin monesta haasteesta tämän vuoden aikana on vielä vähän uskon puutteen ympäröimä, mutta nyt kun ensimmäinen työ on saatu valmiiksi, niin jotenkin sitä uskoakin alkaa tulla. Seuraavaksi on keskityttävä käsityöblogien haasteeseen.

Vuoden 2019 projektit

Alunperin minun ei pitänyt tänä vuonna pitää mitään projektia mutta tarkemmin kun aloin miettiä, niin olisi syytä astua askeleen eteen päin näissä hommissani. Aloitin Vuosi ilman uusia vaatteita -haasteen vuonna 2013 ja silloin lähdin liikkeelle siitä, että lopetan kaupoissa kiertelyn ja lopetan älyttömän shoppailun, eka vuosi mentiin sillä tavoin ja seuraavana vuonna alkoi pelkkä tuunaus ja vanhojen korjaus. Viime vuonna en osallistunut enää ollenkaan ja asiat muuttui muutoinkin aika valtavasti. Koskaan en täällä kuitenkaan ole noita asioita jakanut ja se onkin yksi asia miksi haluan pyörtää päätökseni olla osallistumatta mihinkään ja tehdä asiat ihan eri tavoin kuin silloin 2013.

” Käsityblogit -ryhmässä myös nyt kiivaasti suunnitellaan omaa vuoden kestävää projektia, johon olen osallistumassa. Julkaisen siitä tiedot kunhan on päätetty mitä vuosiprojekti pitää sisällään.”

Minun lupaus tänä vuonna on se, että en osta vaatteita edes kirppareilta. Pyrin myös tekemään tarkempaa kirjaa tästä hommasta. Mutta siitä huolimatta, että en osta kirpparilta juttuja (paitsi jos on ihan pakko), ompelen siitä mitä minulla kotona on. En hae materiaalia ilmaisosastolta kuin äärimmäisessä hädässä, jos on tarvetta. Nämä raportoin aina tänne. Yritän tosin tässäkin hommassa kaivaa omia kaappeja ihan ensin. Pakko saada nämä kaapit tyhjäksi.
Raportointi olisi jokaisen projektin kohdalla jokaisen kuukauden viimeinen päivä. Ja minun on pakko pysyä tässä projektissa koko vuosi. Samalla avaan muutoinkin ajatuksiani meidän ekologisesta elämästä ja vaatteista ylipäänsä. Avaan teille koko vaatekaappini, näyttää sen ilot ja surut.
Tämän lisäksi tulen keskittymään myös Zero Waste -ajatteluun kunnolla. Vaikka tähän asti olen tehnyt paljon tuolla ajatuksella vaatteita sekä myös ruokaa, niin nyt olen päättänyt kirjoittaa aiheesta enemmän, mennä syvemmälle aiheeseen. Huh, monta projektia samaan aikaan…
Sain juuri ison määrän tavaraa äidiltäni ja keräsin uuden projektin, jossa on erinäisiä materiaaleja niin äidiltäni kuin sellaisesta materiaalista, jolle ei ole ollut paikkaa ja ovat jääneet pyörimään hallin lattialle. Tähän kuuluu niin tilkut, kaverilta saadut vaatteet sekä äitini rättikassi.

Vuoden 2019 projektit:

En osta mitään vaatetta
Zero Waste
Kasaprojekti
Kolme projektia saa riittää tänä vuonna ja jos kasan saan tehtyä ennen vuoden vaihdetta, niin sekään ei kyllä haittaa yhtään mitään. Aina parempi niin. Tämä kasa onkin aika pieni verrattuna viime vuoden Lumppis -kasaan, joka oli valtava. Siitä on edellee jäljellä iso laatikko+farkkukassi. Mutta nämä projektit ovat sellaisia, että voin ottaa muitakin materiaaleja apuun, jos itse laatikossa ei ole kaikkea tarvittavaa, joten tuo farkkukassi saattaa pienentyä kyllä. Mutta pelkästään tuosta kassista en voi tehdä, koska silloin se on Lumppis -projektia, ei kasaprojektia.

Luulen, että tulee kiireinen vuosi myös blogissa, niin paljon kaikenlaista olisi tiedossa sen lisäksi mitä linjaa jatkan, eli ruokahävikin vähentämistä, ilmaisia / halpoja retkivinkkejä ja tapahtumavinkkejä. Niin paljon mahtuu pieneen blogiin. Huh, toivottavasti en haukkaa liian isoa palasta.

Takki: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
Saapikkaat: Kierrätyskeskus
Puuvillapaita: Kierrätyskeskus
Farkkuhame: Itse tehty
kassi: Tyttären vanha
lapaset: Itse tehdyt