Kyllä, nyt on se aika kun pienen pojan joulun taika on kadonnut. Pieni poika, joka jonotti mielellään pääsyä joulupukille, katseli jouluikkunoita todella pitkään ja rakasti joululauluja ja jouluelokuvia….Se kaikki on nyt poissa. Hän kyllä mielellään lähtee mukaan katselamaan ja imee tunnelmaa kuin pesusieni mutta se pienen lapsen kirkkaat silmät, joka kertoo pukille toiveistaan ei ole enää täällä. Nyt on iso poika, joka kyseenalaistaa kaiken ja kertoo meille vanhemmille miksi joulupukkia ei ole olemassa. Rakas hetki jokaiselle meille vanhemmalle, kun se pieni kasvaa isoksi ja heittää lapsenmielen roskakoriin.
Yleensä en niin välitä näistä viikolla olevista vapaapivistä, ne hiukan sekoittaa viikkoa ja olo on väsyneempi kuin muina viikkoina. Nyt kuitenkin on myönnettävä, että näin kiireisen syksyn jälkeen on ihana viettää se yksi päivä keskellä viikkoa ilman työtä ja keskittyä vain omiin juttuihin. Päästää ns. joulu sisään sydämeen. Oli tarkoitus mennä Oodiin mutta tämä meidän mini herra, ei halunnut jonottaa, joten lähdettiin kiertelemään ja lopulta Tuomaan markkinoille, toiveena käydä moikkaamassa pukkia…Se oli vain toive, sillä ei tämä herra Härdelli ollut sitä tekemässä. Hän halusi vain katsella mitä kojuissa myytiin, maistella herkkuja ja tehdä ostoksia. Hauskaa meillä oli monin tavoin vaikkei Härdelli enää joulun taikaa halunnut kokea. Aika päästää irti.
* * * * *
Meillä on pojilla yhdeksän vuotta ikäeroa mutta siitä huolimatta Härdelli on saanut käyttöönsä isoveljen vanhoja vaatteita. Toki he ovat olleet eri kokoisia ja osa vaatteista ei todellakaan ole koskaan mennyt Härdellin päälle ja ne on laitettu sitten kierrätykseen muille käyttöön. Osa kuitenkin on käytössä, eikä Härdelliä haittaa moinen ollenkaan. Nykyään kun ei ole väliä mitä päällä on, vaikka paljon aiheesta puhutaan, että pitäisi olla tiettyjä vaatteita päällä, ettei kiusata. Meidän sälli kulkee ylpeänä ilmaisosaston vaatteissa tai isoveikan vanhoissa. Näin oli eilenkin. Ainoastaan farkut on ostettu, muu on isoveljen tai ilmaisosaston vaatetta.
Myös itseni päällä on lähes aina kierrätettyä tai tuunattua. Toki yhdistelen niitä vanhoihin vaatteisiini, joita edelleen jonkin verran kaapissa on. Niitä kuitenkin käytetään lähes päivittäin, niin en ole halunnut niitä pois laittaa. Laitan pois vain ne, joita en käytä.
* * * * *
Ei riittänyt se, että joulun taika on kadonnut, pysäkillä huomasin, että kamera ei ollut latautunut ja juoksin viemään kameran takaisin kotiin ja kuvasin reissua pelkällä kännykällä. Kännykkä alkaa olla jo vanha ja kamera toimii todella huonosti nykyään. Eli jossakin vaiheessa on pakko hankkia uusi kännykkä. Ehdotin Härdellille, jos kirjoitan pukille kirjeen ja pyydän uutta kännyä mutta poika katsoi minua vähän, että anna nyt jo olla höpöhöpö puheet. Ei lapsille siis tarvitse sanoa ettei pukkia ole olemassa, ne hoitaa asian ihan itse. Meillä ei ole koskaan myöskään tullut sitä, että lapset suuttuisi meille aikuisille valheesta. Meillä kun lapset pitää ihan luonnollisena sit, että lapsen mielikuvitus toimii tietyllä tavalla ja kun tullaan vanhemmiksi, niin tylsistytään. Kyllä, näin täällä lapset ovat asian ilmaisseet. Tavallaan saattavat olla hiukan pettyneitä siihen, että se mielikuvitusmaailma katoaa niin varhain. Tavallaan katoaa…Kyllä onneksi näillä meidän lapsilla mielikuvitus laukkaa siltikin lujaa vaikkei joulupukki ole enää in.








Lopulta päästiin kotiin ja alettiin kokkailla hiukan mitä kaapista löytyy, toki oltiin ostettu markkinoilta kaikenlaista herkkua, kuten Maarianhaminan saaristolaisleipää ja lohenmätiä. Myös erittäin herkullista valkosipulituorejuustoa ja jälkkäriksi tietenkin kääretorttua sekä vegaanista suklaatoffeeta. Eli näillä vastaanotettiin itsenäisyyspäivä meillä täällä. Normaalisti olen tehnyt itsenäisyyspäiväksi ensimmäiset jouluherkut, joita maistellaan mutta tänä vuonna meillä ei laiteta joulua ollenkaan. Tänä vuonna meillä on ihan erilainen joulu kuin ennen. Mutta siitä kerron toiste. Tämä toimii tällä hetkellä erittäin hyvin näin. Ei stressiä ei muuta kuin hauskaa yhteistä aikaa. Tosin, ei sitä stressiä ole ennenkään meillä ollut mutta kaikkea ei tarvitse jaksaa tehdä.
Kaveri pelasti jokin aika sitten heidän taloyhtiön roskakatoksesta kassillisen käsin tehtyjä pöytäliinoja ja ne ovat kulkeutuneet nyt meille. Osasta teen muuta mutta osa tulee sellaisenaan käyttöön. En ihan aina ymmärrä miksi näitä ihanuuksia pitää heittää roskiin. Tämä kuvan liina on vielä hieman kesken ja teen sen valmiiksi heti kun opin tämän homman. Nyt se saa kuitenkin olla pöydällä vaikka pari kohtaa onkin kesken.
Nautinnollista viikonloppua kaikille!
-Melissa-