Kun lettuvatsa huutaa LETTUJAA, ei auta juuri muu kuin kaivaa kulho kaapista ja alkaa tehdä lettutaikinaa. Letut on siitä kivoja, että niitä voi tehdä ihan millaisia tahansa ja minkä makuisia tahansa. Aikaa menee mutta ei haittaa kun on hyvä seura ja hyvää keskustelua samalla kun paistaa räiskäleitä. Kyllä, näillä lärpyttimillä on monta nimeä ja sekin on ihan ok, sillä yleensä rakkaalla lapsella on monta nimeä. En kuitenkaan postaa pelkkää reseptiä, sillä Melissan kokeileva keittiö polttaa ja pakko saada kokeilla kaikkea todella omituistakin, kuten tuo hassu eilisen keiton tuunattu keitto. Samalla periaatteella lähdetään tässäkin liikkeelle. Mutta nyt ei hassuteltu, vaan otettiin homma kuolemanvakavasti ja parista ruokalusikallisesta kastiketta ja parista letusta saatiin herkulliset välipalat seuraavaksi päiväksi.

Tiedatkö nuo banaaniletut , suussasulavan herkulliset banaaniletut? Jos et, niin klikkaa linkistä ja käy tutustumassa reseptiin, mutta jos tiedät niin lue tätä tekstiä eteen päin ihan estottomasti. Nimittäin haluan kertoa, että banaaniletut on meidän perheen herkkuja mutta koska minä olen vähän pölö, niin ostelen appelsiineja kaappiin, joista lopulta on pakko alkaa kokkailla asioita kun unohdan ne sinne kaappiin. Siksi tällä kertaa banaaniletut eivät päässeet masuun vaan vuorossa olikin applesiiniletut ja kastike. Ja tiedättekö miten kävi….Taisi hurahtaa nämä letut täysillä banaanilettujen ohi. Hippulat vain vinkui ja vihellys kuului. Eli suosittelen tekemään!

Koska en halua koskaan ikinä milloinkaan hettää edes sitä lusikallista ruokaa roskiin, niin nappaan joko lusikan suuhuni tai sitten teen siitä jotakin omituista. Tällä kertaa yli jäi vain kaksi lettua ja muutama lusikallinen kastiketta mutta omituiseksi en halunnut ryhtyä tällä kertaa vaan päätin tehdä välipalaa seuraavaksi päiväksi. Pierupuuroa kyllä oli kaapissa, jonka tein mustikoista (kannattaa muuten tehdä) mutta ei meidän porukka kaikki jaksa puputtaa sitäkään joka päivää, paitsi minä. Se on mun juttu se puuro. Joten tein pojille välipalaksi pienistä aineksista, todella herkulliset jutut. Miten voikaan välillä se hävikkiruoka olla tajunnan räjäyttävää?

Jäljelle jäi kaksi lettua, neljä ruokalusikallista kastiketta, joten otin kolme ruokalusikallista turkkilaista jogurttia ja sekoitin kastikkeen siihen, täytin sillä letun ja laitoin pakkasesta mustikoita ja mansikoita mukaan. Muuta ei tarvittu ja meinasi pojat nielasta kielensäkin.

Minulla oli aikanaan paitamekko kausi ja paitamekkoja tuli tehtyä paljon, näitä ihanuuksia ei ole tallella enää kuin kaksi ja käytän näitäkin todella harvoin. Mekot ovat kuitenkin sellaiset, joita ei missään nimessä halua laittaa pois kiertoon, ihan siitä syystä, että innostun niitä käyttämään, kuten nyt tätä farkkuista paitamekkoa. Paitamekot ovat kyllä helppoja pukea ja helppo yhdistellä eri asioihin. Sopii myös hyvi eri vartalotyyppeihin. Paitamekkoja on myös mallisia, vaikka se tuntuu oudolle, erilaisia leikkauksia ja väljyyksiä. Jokaiselle löytyy helposti joku paitamekko mikä istuu päälle hyvin. Minun mekko on tietenkin farkkua, onhan se yksi lemppareitani, farkku siis ja aika itsestään selvää, että kaapissa on oltava myös paitamekko farkusta.
Omaan asuuni yhdistin kävelykengät, jotka olen jo viime vuonna löytänyt kirppikseltä ja olalla roikkuu mikäs muukaan kuin minun upea ragbag. Kapea ruskea vyö on muutamia vuosia sitten löytynyt Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Vyöt on siitä kivoja kun niistä voi tehdä erilaisia juttuja jos ei enää käytä jotain tiettyjä.