Hae
VillaNanna

Ihanan pehmeä sunnuntai

Aurinko kutittelee nänää verhojen takaa, päivän lämpotila alkaa hivuta plussan puolelle, linnut laulavat, se kielii keväästä ja tulevasta kesästä. Työviikko on takana ja ei ole kiire minnekkään, voi rauhassa loikoilla sängyssä, kääriytyä lämpimään ja pehmeään neuleeseen tai turkispeittoon. Laittaa leffan pyörimään ja juoda aamukahvit sängyssä rakkaan vieressä. Puputossut jalassa, kyllä kelpaa kölliä.
Mikä tässä on ollessa, antaa huolien pysyä poissa, nurkan takana. Sitä ehtii huomenna stressata.
Nautitaan hetkestä, nautitaan toisen ihmisen lämmöstä. Suljetaan kaikki muu ulkopuolelle, ollaan vain me, meidän porukka, meidän pieni maailma. Keskitytään vain toisiimme, pyjamabileet koko päivän, pelataan korttia ja lautapelejä, syödään piknik olohuoneessa. Se on meidän sunnuntai.
*    *    *    *    *
Kuvan ihanan pehmeä neuletakki on minulla aamutakin virassa. Alunperin neuloin sen ihan arkikäyttöön mutta ei ole enää yhtään tyyliäni, joten sopii hyvin aamutakiksi. Malli on aika vanha, oli Novitan lehdessä joskus 2000 -luvun alussa, lanka on todella pehmeää samettilankaa, josta silloin tehtiin paljon erilaisia neuleita. hitti juttu. jos muistat mistä lehdestä malli on niin kerro se kommettikenttään niin lisään sen postaukseen.
Kuvassa:
Neule, Novitan malli (en muista mistä lehdestä)
Kahvikuppi, Kierrätyskeskus
Helmet, Kierrätyskeskus
Turkissydän, tekstiilijätteestä ommeltu
Puputossut, täällä
Alushame, saatu

Rauhallista sunnuntaita!
-Melissa-

Blogi VillaNanna

Tämä minun nykyinen blogini ensimmäinen postaus täällä sai päivänvalonsa 15.3.2011, mutta tämä ei ole ensimmäinen blogini, vaan taipaleeni alkoi jo -08 Vuodatuksessa. Silloin minulla ei ollut mitään käsitystä millaiseksi blogi tulisi olemaan ja mitä blogissani kertoisin. Tuota ensimmäistä blogia ei enää ole. Vuodatus kaatui ja kaikki kuvat katosi. Myöhemmin poistin sieltä kaikki postaukset mutta se homma jäi kesken kun unohdin ajan saatossa tunnukset sinne.
Blogini ei alunperin ollut käsityöblogi vaan sillä ei ollut mitään kategoriaa, sillä se oli vain selviytymispaikka minulle. Olin tuolloin todella syvällä tässä saiuraudessani ja lähes kokonaan vuodepotilaana. Vasta kun siirryin tänne Bloggeriin blogi muuttui kokonaan käsityöaiheseksi.

Siihen aikaan ompelin vain uusista kankaista ja shoppailin minkä ehdin, niin lankoja kuin kankaitakin. Sen lisäksi ostelin vaatteita vinot pinot. Välillä innostuin tosin myös tuunaamaan vanhoja vaatteitani. Olen kuitenkin aina tykännyt siitä hommasta mutta silloin vielä elin niin toisenlaista elämää blogini kanssa. 
Minulle tärkeintä oli, että selviydyin päivästä toiseen jollakin tavoin. Autoimmuunisairaus ei ole kovin helppo kantaa, varsinkaan jos kuvioon tulee mukaan muita sairauksia sekä toinen autoimmuunisairaus. Lääkkeetkään eivät toimineet odotetusti vaan selkärankani tulehtui ja sitä hoidettiin lääkkeettömästi omasta tahdostani. Joten oli päiviä, jolloin en voinut liikkua mihinkään kun mikään ei toiminut ja kivut olivat niin kovat, etten voinut edes kääntyä vuoteessa. Silloin päätin, että kun voitan tämän sairauden niin elämän suunta muuttuu. Siitä suunnasta olettekin saaneet seurata täällä jo monta vuotta.

Blogini alkoi muuttua, lukijat pyysivät, että kertoisin itsestäni ja elämästänikin jotain, enkä vain esittelisi vaatteita. Sehän sopi minulle ihan hyvin. Aloin vähitellen tuomaan sisältöön vähän muutakin. Sitten tuli leikkaus, muutto Helsinkiin ja opiskelut. Se toi mukanaan jotain ihan uutta elämääni. Se toi tuunauksen, loppui shoppailu ja siitä lähdettiin muokkaamaan elämää ihan uuteen suuntaan. Maailma jossa elän nyt on aivan toisenlainen mitä tuo aikaisempi elämä. Välillä kun katsoo tuota vaihetta elämässään tulee niin voittajafiilis. Olen ollut todella syvällä kuopassa ja sieltä kiivennyt ylös.

Hienointa on ollut se, että mukana on edelleen niitä, jotka ovat seuranneet blogiani (tätä nykyistä) alusta asti. He ovat nähteet ja eläneet muutokset kanssani ja se on ollut aika mahtavaa monella tavalla. 


Mitä kaikkea olen sitten oppinut näiden vuosien aikana? 

Valtavasti eri asioita… Ei saa lannistua vaikka sairastuisi vakavasti, pitää osata olla itselleen armollinen ja hyväksyä se, että kaikkeen ei kykene eikä ole mikään tarve kyetä. Ilon ja onnen löytää avaamalla silmänsä, se kaikki on siinä edessä mitä katsot.
Vanhakin oppii uusia asioita ja paljon on opittavaa, koko elämä on yhtä oppimista ja ikinä ei ole valmis, mikä on erittäin hyvä asia. Silloin maailma on auki ja voi tehdä ihan mitä ikinä haluaa.

Tässä blogihommassa on toki myös huonot puolensa, blogia jaetaan minne sattuu ja haukutaan niin, että välillä ihmettelee itse, että miten huonosti jollain ihmisellä voi olla elämä ja voisiko häntä auttaa jotenkin. Minuun nuo ei vaikuta, nykyään en edes lue niitä keskusteluita, jos satun näkemään, että blogi on jonnekkin keskustelupalstalle jaettu. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen siitä, että blogi on pysynyt puhtaana, eikä tänne olla tultu juurikaan sottamaan paikkoja.

Blogi tulee jatkamaan sitä suuntaa mitä olen aloittanut. Uutta on tullut mukaan ja varmasti matkan varrella tulee lisää uusia juttuja. Nykyään blogia on miellyttävä tehdä kun sisältö on aika laaja. Kaikki toki eivät siitä pidä mutta minulle se on miellyttävämpää, sillä kyllästyn asioihin aika äkkiä jos on vain samaa koko ajan. Vaihtuvuus pitää mielen virkeänä. Minulla ainakin, siksi blogini on niin sekameteliä sisältävä. On myös kiva kirjoittaa asioita, joista on kiinnostunut juuri sillä hetkellä kun istahtaa tekemään postausta.

Haluan kiittää teitä kaikkia tästä matkasta! Olemme kaikki yhdessä tehneet blogista sellaisen kuin se nyt on. On ollut ihanaa lukea kommenttejanne ja huomata miten paljon on tullut uusia aiheeseen liittyviä blogeja lisää!

Jatketaan kaikki samaa rataa ja viedään tuunauksen ilosanomaa eteen päin. Tämä homma vie koko käden mennessään kun sen pikkurin antaa. Tämä matka on ollut todella huikea ja olen oppinut valtavasti. Odotan tulevaisuudelta lisää uusia puolia ja uusia kokemuksia aiheeseen liittyen.

Nautinnollista viikonloppua!
-Melissa-