Perjantaina olimme kuuntelemassa mitä merelle kuuluu ja samalla päästiin seikkailemaan Helsingin historiassa. Kohteena oli Jollaksen porvariskuninkaan uimaranta sekä sen vieressä oleva puisto. Kun nousimme autosta ulos, meren pauhuna kuului parkkipaikalle asti. Parkkipaikka ei ole kovin kaukana rannasta mutta sen verran kaukana, että oli aika erikoista kuulla meren mylvintä niin voimakkaana. Meren mahti ja voima tuntui luissa ja ytimissä, meri on kuin minun kuohuava veri. Nautin niin olla lähellä merta.
Kun ranta oli tutkittu ja mitä pauhunan yli kyettiin toisillemme puhumaan, käännyimme lopulta nousemaan porvariskuninkaan puistoon. Puisto on palanen Helsingin historiaa ja puiston paikalla on komeillut upea huvila joskus aikanaan. Nyt paikalla on mielenkiintoiset rauniot. Halusin niin päästä kuvaamaan huvilan pääportaita, jotka johtavat terassille. Eipä portaita tarvinnut kuvata. Harmittaa niin paljon, että rauniot on päästetty rappeutumaan sellaiseksi mitä ne nyt ovat. Portaiden ympärillä oli varoitusnauhaa sekä varoituksia, ei päässyt ollenkaan kuvaamaan kaunista näkymää. Alueen kunnossapidosta on tehty suunnitelmakin mutta mitään ei ole tehty, onkohan rahat loppuneet kesken vai mikä on tullut, että hanke ei ole edennyt. Sama koskee myös rantaa. Porvariskuninkaan kartanosta itsestään löytyy hyvin vähän mitään infoa mistään mutta kyseessä on arkkitehti Paul Olssonin (1890-1973) suunnittelema puutarha ja huvila. Arkkitehdista löytyy kyllä historiikkia kun googlettelee. Itse en nyt keskity häneen. Hirveintä oli nähdä, että puistossa on käynyt varkaita jotka ovat vieneet esimerkiksi omenapuutarhasta puita. En voi ymmärtää moista touhua.

Vaikka tuon puiston tila madalsi meidän fiilistä todella paljon, niin siitä huolimatta nautimme suunnattomasti siitä mitä näimme. Paikka on upea, vielä upeampi olisi, jos kaupunki alueen kunnostaisi. Tosi iso harmistus tämä, että annetaan alueen rapistua ja kadota, emmekä saa nauttia alueen tuomasta historiasta ja toiminnasta.

Kun lähtee viileänä päivänä kuuntelemaan meren kertomuksia, kannattaa laittaa päälleen lämpimästi ja yksi tärkeä elementti on pipo. Koska olemme olleet paljon sisätiloissa sairaan lapsen vuoksi niin olen sitten aika paljon neulonut. Kun kyllästyin neulomaan sukkaani niin oli aloitettava pipon neulominen mutta ei minkä tahansa pipon vaan lumbejack tyyppisen pipon. Tämä innostus ei myöskään jää tähän yhteen pipoon… Lumberjack on metsuri ja näkyvin osa tässä on juurikin tuo ruutukuvio, josta sitten nimikin juontaa juurensa. Tyyliin kuuluu ruutupaita (panainen flanelli), farkut, metsurinhattu ja maiharit tai timberlandin tyyliset kengät.
Minun lumberjack pipoon yhdistetään farkkupaita, leggarit, kelsiturkki ja maiharit. Niin mainio yhdsitelmä. Niin rento ja toimiva ja on lämmin meren sylissä. Eri tyyleillä on hauska leikkiä ja parasta on kun sen voi tehdä ihan itse.

Niin kuin eileisessä postauksessani kerroin, olen penkonut laatikoitani ja alkanut miettiä mitähän sitä tekisi. Saamaton fiilis on ollut mutta toki on jotain saanut aikaankin. Nimittäin, löysin kaksi ei niin kivaa paitaa laatikoistani. Neule oli aivan liian pieni vyötäröltä ja miesten flanellipaita taas liestynyt etukappaleestaan sen verran, ettei kannattanut alkaa korjata vaan muokata jotain uutta. Laatikosta löytyi myös pitsihameen helman osaa sen verran, että otin senkin mukaan tähän tuunaukseen. Näin niistä yhdessä tuli hauska tunika, jota on kiva käyttää töissä. Liestyneet kohdat flanellipaidassa ompelin kiinni parilla pistolla, laitoin päälle taskun sekä virkattuja pitsiosia. Täydestä menee kuin väärä raha…
Kuvaus paikaksi valikoitui tällä kertaa Itäkeskuksen uimaranta, samassa kohtaa eräs suloinen mummeli nautti meren tyrskyistä (niin kuin minäkin) ja katseli lempeästi hymyillen, kun me kuvattiin mun vaatteita. Sain kehuja suloisesta tunikastani ja oli innoissaan kun kuuli, että vaate on kierrätysmateriaaleista tehty. Ihana mummeli. Toivoteltiin hyvät päivänjatkot ja tultiin kotiin.

Inhoan olla kuvattavana ja se näkyy kuvissa. Nytkin kovin mutruinen ilme jokaisessa kuvassa. Toki pönötyskuvat eivät muutoinkaan ole meikäläistä varten vaan pitäisi hyöriä ja pyöriä mutta mies ei taas tykkää kuvata jos kaikki kuvat on sellaisia, että minä näyn monessa osassa.

Asuni koostui niin tuunatusta, itse tehdystä, kirppisvaatteista kuin joskus uutena ostetuista osista.