Valtavasti asetetaan naisille ulkonäköpaineita, ei saa olla sitä eikä tätä. Oli kamalaa lukea keskustelua, jossa kysyttiin onko tyytyväinen kroppaansa. Suurin osa ei ollut, se teki minut hyvin surulliseksi, sillä jokainen kommentin jättänyt nainen oli kaunis ja upea. Jokainen omalla tavallaan. Miksi me naiset inhoamme itseämme niin kovasti? Sanoinkin keskustelussa, että kun olen nähnyt ja kokenut miltä näytän 38kg painossa niin tämä uhkea muotoni on paljon kivempi kuin tuo pikku paino. Olen iso, olen yli kaikkien niiden suositusten mitä on asetettu. Mutta nyt minun on hyvä olla (jos ei nyt puhuta sairaudestani). Tarkoitan, että minun on hyvä olla henkisesti, kestän tämän hetken sairauden paremmin kuin silloin kun tämä alkoi, koska peilistä minua katsoo nainen, jota rakastan. 

Tuon voi kuka tahansa ottaa miten tahtoo…

Kun on tällaisessa työssä kuin minä, niin on pakko kuitenkin hiukan miettiä mitä päälleen laittaa. Ei voi kulkea paidoissa, missä tissit vilkkuu, vaan kannattaa laittaa alle toppia ja huivia päälle tai minihame ei luonnistu, vaan laittaa mieluummin leggarit ja tunikan. Sitten se mikä sopii kenellekkin onkin sitten jokaisen oma asia. Itse tykkään monien eri aikakausien vaatteista ja pukeudun niihin aina halutessani. Minulla ei juuri ole näitä moderneja tämän hetken vaatteita vaan kaikki ovat vanhempaa perua, parasta on kun voin sekoittaa kaikkea yhteen, suloiseksi sekametelisopaksi. Tekeekö asuni minusta ikäistäni vanhemman näköisen, on sitten jokaisen omassa päässä, eikä minua oikeastaan edes kyseinen asia kiinnosta näytänkö nuorelta vai en. Tärkeintä on, että minulla on töissä rento, hyvä fiilis ja pukeutumisessa näkyy jollakin tavoin myös oma tyylini. Itse tehtyä, tuunattua, kierrätettyä. Jotain noista pitää olla päällä, että oloni on hyvä. 

Kaupan määräämät ”muotivaatteet” ovat kuin tiukka makkarankuori, jotka päällä en kykene olemaan ollenkaan. On totta, että ne voidaan yhdistellä eri tavoin ja hyvinkin persoonallisesti mutta minulle tulee aina se fiilis, että joku muu on pakottanut minut pukeutumaan jollakin tietyllä tavalla. 

Toistan itseäni kun sanon, että pukeutumisen ei pitäisi olla niin vakavaa, vaan sen pitäisi olla leikkiä, hauskaa leikkiä, jolla korostetaan omaa persoonaa, leikitellään ja hassutellaan. Valtavasti tehdään sääntöjä ja aiheutetaan monille stressiä siitä miltä pitäisi näyttää, kuulostaa ja maistua ja haista. Kun kaikki tuo on tehty, niin henkilö ei ole enää tyytyväinen itseensä…Ei kuulosta hyvälle. Kaikki pitäisi lähteä itsestä: Miltä minusta tuntuu, mistä minä pidän ja tämä ei siltikään kerro siitä oletko itserakas ja itsekäs, pinnallinen vaan se tarkoittaa sitä, että haluat voida hyvin ja kun voit hyvin niin se näkyy, eikä ole enää väliä mitä puet päällesi.