Hae
VillaNanna

Peitot nätisti piiloon

Miten olen voinut elää ilman tätä ideaa? Ihan käsittämätöntä miten pienellä vaivalla sitä sai todella kivan tavan säilyttää isoa määrää peittoja. Tosin on minulla peittoja korissakin vielä mutta tähän mahtuu nyt ne isot, paksut, rakkaimmat peitot. Ennen meidän peitot jouduttiin laittamaan sohvien päälle mutta nyt kun toinen sohva on kuollut ja kuopattu niin astui iso ongelma esiin…Minne laittaa kaikki peitot? Ensin peittoja pidettiin koreissa olohuoneessa mutta lopulta tämä säilystysratkaisu ei toiminut ollenkaan ja oli ihan pakko miettiä toista vaihtoehtoa. Lopulta tulin siihen lopputulokseen, että tarvitaan Lidliä apuun. Tämä apu tuli kestokassin muodossa, josta sain hyvin idean sekä kaavat tähän omaan tekeleeseen. Materiaalit löytyi omasta kaapista. Jykevää villakangasta ja nahkanauhaa. Nappikin on jostain neuleesta, joka on toisena elementtinä nykyään.

Näistä yhdessä sain vallan suloisen säilytysratkaisun peitoille. Toimii hyvin. Samalla kertaa ompelin Kierrätyskeskuskuksen ilmaisosastolta löytyneesta verhokapasta meidän avohyllylle verhot, ettei koko sekasotku sieltä ole aina esillä. Täytyy sanoa, että on aika söpöä nyt meidän olohuoneessa, vai mitä mieltä olette?

Meidän pikkuinen koti on hauska sekoitus kaikenlaista hömppää. Valtava määrä ilmaiseksi saatua huonekalua ja myös ilmaisosastolta haettua tavaraa. Nautitaan elellä meidän sekametelisopassa. Ainut huono asia tässä on se, että työtila on niin isosti esillä olohuoneessa ja sitä ei piiloon saa. Se on sellainen iso harmitus. Mutta ehkä joskus on kyseinen tila jossakin järkevämmässä paikassa. Toivotaan.

Ihanaa sunnuntaita teille kaikille!
-Melissa-

Aikuinen pukeutuminen

Paljon puhutaan iästä ja siitä miten pitäisi vanheta arvokkaasti ja pukeutua ikänsä mukaisesti. Mitä kaikkea tämä mielestäsi pitää sisällään? Onko vaatteille ikärajaa?
Omaa tyyliäni voin surutta kutsua Kassi-Alma lookiksi tai välillä jopa boho chic-tyyliksi mikä sopii minulle kuin nenä päähän. En välitä klassisesta pukeutumisesta, en ole kiinnostunut merkeistä enkä katso tarvitsevani panostustusta joihinkin tiettyihin peruspuvustoihin. Minulle Iris Apfelin motto: More is more less is a bore iskee syvälle sydämeen. Häntä ihailen suunnattomasti vaikka en itse samalle tasolle pystykkään. Mielettömän upea tyylilyyli, josta mielestäni monien kannattaisi ottaa opiksi.
Hän näyttää meille kaikille, että ikä on vain numeroita ja pukeutuminen on hauskaa, eikä mitään vakavaa. Tai pukeutumisen pitäisi olla hauskaa. Välillä kuitenkin tuntuu sille, että se on hyvin hyvin vakavaa ja kaikilla pitäisi olla samat lumput päällä ennen kuin sinut otetaan vakavasti.
Valtavasti sääntöjä pukeutumiseen luodaan koko ajan lisää ja suurimmassa osassa sääntöjä katoaa ihmisen persoona jonnekkin matkanvarrelle. Ei saisi olla harmaata hiuksissa ja pitäisi pukeutua tapetin mukaisesti. Missä hauskuus, missä nautinto? Onko silloin aikuinen ja vakavasti otettava kun vaatetuksessa ei ole mitään hauskaa?
Onko ok tällaisen keski-ikäisen laittaa pinkkiä ylleen? Entä minihametta tai mikroshortseja? Missä menee mauttomuuden raja? Vai onko se tyylikysymys? 

Minulle yksi tärkein elementti pukeutumisessa on värit. Mitä enemmän väriä, materiaalien yhdistelyä ja hauskuutta vaatteessa on, sen parempi fiilis minulla itselläni on. On todella harvinaista nähdä minut rauhallisissa ja ”normaaleissa” vaatteissa. Vaikka asu olisi hyvin väritön niin jotain hauskaa siinä pitää olla, se minun juttuni, tekstiilijäte, tavalla tai toisella. Töissä en voi käyttää jakkupukuja tai korkokenkiä vaan pakko on olla päällä jotakin helppoa ja mukavaa. 

Pukeutumisesta pitää voida nauttia ja saa myös leikitellä ja hullutella. Pukeutuminen ei pidä olla vakavaa!

Minulle ei mikään aiheuta niin paljon kylmiä värinöitä kuin sana ikäpukeutuminen sekä tyylimoka. Sillä mitä enemmän näitä lukee, sen selvemmin näkee, että kaikki ovat käveleviä tyylimokia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Suomalaiset pukeutuvat nykyään paremmin kuin koskaan ennen. Myös keski-ikäiset naiset uskaltavat olla omalle tyylilleen uskollisia, eikä alistua niihin muotteihin, joita koitetaan meille väkisin tyrkyttää. Tuntuu, että varsinkin tässä iässä sitä alkaa uskaltaa olla juuri minä itse ja näyttää sen maailmalle. Nuorempana pyrki pukeutumaan niin kuin muutkin ja hyvin vähän pukeutumisessa näkyi omaa persoonaa. Parasta on siis pukeutua juuri niin kuin itse siltä tuntuu, vaikka niihin mikroshortseihin ja napapaitaan tai jakkupukuun tai kaikkeen siltä väliltä!

Minun eilinen asu koostui minulle tyypillisistä elementeistä vaikka olikin aika väritön tällä kertaa (siksi asu on pakko näyttää teille kun poikkeaa täydellisesti nähdyistä vaatteistani)

* Pitkä kauluspaita, itse tehty
* Leggarit, 10 vuotta vanhat, jostain ostetut
* Pipo+tuubihuivi, tehty tekstiilijätteestä
* Saapikkaat, Fida
* Neuletakki, Kierrätyskeskus ilmaisosasto
* Oversize ysäritakki, Kierrätyskeskus ilmaisosasto

Omalle tyylilleen voi olla uskollinen monella tavalla. Tässä sitä oli tällä kertaa itse tehtynä sekä tekstiilijätteenä, kierrätettynä. Työasuni on lähes aina tällainen, yleensä värikäs sekopäinen mutta myös hillitynkin värinen. Mahdoinkohan pysyä edes aiheessa…Taisi mennä vähän yli aiheenkin. Eipä tuo haittaa yhtään!

Mukavaa viikonloppua!
-Melissa-