Tuitui!

Ihastuin lippahattuihin jo muutama vuosi sitten ja teinkin niitä lähes mistä tahansa. Nahasta, farkuista, villasekoitetakeista, mistä ikinä keksinkään kokeilla. Lippahattuja on sitten nähty blogissani useasti tuon villityksen ilmestyttyä. Kaavaa ei ole mistään lehdestä vaan olen itse muokannut ja testannut ja lopulta ihan hyväksi saanut kaavan, jolla teen aina silloin tällöin lippahattuja. Myös Härdellillä on omat suosikki hattunsa, joita käyttää.
Lippahattu on erittäin hyvä vaihtoehto lippikselle tai pipolle ja lippahattu sopii lähes minkä vaatteen kanssa tahansa. Minulla oli jonkin aikaa tämä hattu pois käytöstä mutta nyt jälleen olen innostunut käyttämään ja voipi olla, että kokeilen tehdä hatun jostakin muusta materiaalista jälleen. Nämä ovat kuitenkin niin kivoja, että kannattaa suunnitella oma kaava ja tehdä oma myssykkä.

Blogi on jäänyt hiukan heitteille minulla, ommellut kyllä taas olen ja tehnyt kaikenlaista mutta kuvaaminen on jäänyt kokonaan jostain syystä. Tosin nyt joudun myös korjaamaan yhden työn kun se ei ihan mennyt niin kuin strömsössä ja lopputulos näyttää enemmän teltalle kuin takille. Eli purkuhommiin joudun ennen kuin pääsen sen teille esittelemään. Kaavat ovat joskus minua vastaan eikä onnistu vaikka miten yrittäisi. Mutta en minäkään voi aina onnistua niin kuin suunnittelen, ei vaan voi. Toki se harmittaa mutta muutakaan ei voi tehdä kuin purkaa ja lopulta homma kyllä onnistuu…Toivottavasti.

Applesiinipuun alla -blogin Jael heitti minulle kiitollisuuden aiheet -haasteen. En yleensä juuri näitä haasteita tee mutta alku syksy on ollut niin vaikea, että ajattelin edes yrittää jotakin pientä tähän kohtaan tehdä. Haasteen tarkoitus on kuvata erilaisia kiitollisuuden aiheita ja laittaa haaste eteenpäin kolme bloggarille. Itse päätin haastaa kaikki lukijani, joilla on oma blogi tähän haasteeseen. Vinkkaa linkki minulle kommentti boksiin kun on valmis, niin tulen lukemaan teidän viikoista.

Minulle syksy ja talvi on aina suuri haaste, niiden pituuden, synkkyyden ja kylmyyden vuoksi. Haastetta riittää myös työkuvioissa, kun taistelee linja-autojen ja kellon kanssa ehtiäkseen töihin ja päästäkseen takaisin kotiin. Ei aina ihan helppo juttu. Työmatka kestää autoteitä pitkin niin paljon pidempään kuin fillarilla sotkiessa mutta minähän en halua kulkea talvisin fillarilla, koska kylmä ja märkä valkoinen pahuus estää minua. Koska mielikuvat jo tätä minulla on hyvä koittaa miettiä jotain kivoja juttuja ja niitähän oli aika paljonkin sitten lopulta.

Sunnuntai…Siivousta, kaupassa käyntiä Hope-yhdistyksen kassit täyteen…Ihana vaatekaapin tyhjyys!

Maanantaina kiitollisuuteni oli ylitse vuotavainen. Olen saanut farkuista tehdyn rahini takaisin olohuoneen puolelle ja sen lisäksi sydämen täyttää nämä kaksi ihanaa tyttöä. Minun omat mussukat. Nuppu ja Söpö. Olen niin onnellinen, että saan pitää Nupun edelleen luonani vaikka pelkään joka päivä kun Nuppu menee lenkille, että taas joku iso koira hyökkää sen päälle.

Tiistaina mies halusi yllättää minut ja kun vei pojan kouluun kävi kaupasta hakemassa hiukan herkkuja aamupalapöytään. Olen kiitollinen siitä, että työpäivä alkaa vasta puoliltapäivin ja ehtii hyvin pysähtyä ja nauttia aamiaisesta tai lounaasta.

Keskiviikkona halusin tutustua Malmin Pelastusarmeijan kirpputoriin ja seikkailun jälkeen tutustuimme Malmin intialaiseen ravintolaan. Olikin yllätys miten hyvää tämän paikan ruoka on. Olen niin pettynyt moniin intialaisiin ravintoloihin mutta tämä oli todella hyvää ja varmasti tullaan uudelleen! Keskiviikkona siis olin kiitollinen siitä, että tein aika hienot löydöt Kirpparilta ja sain valtavan hyvää intialaista ruokaa.

Torstai- iltana olin todella väsynyt ja toivoin vain, että viikko loppuisi pian ja saisin nukkua rauhassa ja saisin keskittyä ompeluihin tai neuleisiini. Tutustuin puhelimeen ladattaviin erilaisiin muokkausohjelmiin ja ilta vierähti kivasti niiden parissa. Kyllä puhelimiin saa vaikka mitä ihmeellistä. Olenkin kiitollinen siitä, että minulla on puhelin, jota voi käyttää hyvin monipuolisesti.

Ne valtasivat Kaaren, kova huuto ja mylvinä kuului läpi ostoskeskuksen. Olin unohtanut bussikortin kotiin ja kävelin töistä Kaareen kiertelemään siihen asti kun mies kävi minut oman työpäivänsä päätteeksi hakemassa minut kotiin. Tämä oli kivaa ajanvietettä ja oli kiva katsella miten innoissaan lapset olivat tästä sankarista.

Mikään ei paranna migreenissä olemista niin kuin saunominen ja poikien pelleily uima-altaalla. Tai ainakin yritys oli hyvä. Pitkästä aikaa myös herkut oli toisenlaiset. Lauantaina olin siis kiitollinen siitä, että migreenistä huolimatta olin menossa mukana ja sain nauttia saunan lämmöstä.