Yhden lumppulaatikon tyhjennys

Lumppulaatikon ihan ensimmäinen työ oli maksimekko ja bolero. Tämän toteutin verhokapasta ja kahdesta erilaisesta jakusta sekä paidasta. Koska minulla oli iso määrä pitsin pätkiä niin tietenkin ne piti myös laittaa asuun mukaan.

Seuraava työ olikin toppi, johon koitin saada yhdistettyä kaikki jämä mitä mekosta jäi jäljelle. Jälleen myös erilaiset pitsin palaset löysivät mukaan.

 

Seuraavaksi tein laatikko mallisen paidan. Tämä tehtiin monesta erilaisesta palasta, jämästä. Lopputulos oli sellainen kuin pitikin, ylisuuri paita.

Miestenpaidan ja hameenhelman yhteinen sävel löytyi keväällä. Sain töihin mielettömän hauskan topin aika helposti ja nopeasti.

Olen todella tyytyväinen

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja siihen mitä kaikkea olen saanut valmiiksi. On ollut upeaa seurata miten vanha vaate on muuttunut käsissäni joksikin ihan muuksi ja mitä kaikkea on saanut vielä niistä leikkuujätteistä, mitä laatikkoon on jäänyt. Olen todella ylpeä itsestäni, että olen vienyt tämän projektin loppuun asti, vaikka välillä on hermot olleet tiukilla kun olen yrittänyt miettiä, että mitä ihmettä sitä mistäkin tekisi.

Ja vielä isompi juttu on se, että voin näyttää maailmalle miten muiden pois heittämästä materiaalista tulee jotakin käyttökelpoista, omaan tyyliin sopivaa ja tyylikästä. On sitten käytetty hyväksi kaavoja tai ei, mutta siitä huolimatta aika mahtava kokoelma uutta on saatu aikaan. Voisin sanoa tätä lumppukokoelmaksi.

Kesämekko jämistä. Tällä kelpaa kirmailla ympäri metsiä.

Vihdoin ensimmäinen laatikko on tyhjä, tuntuu todella hyvälle. Kesän aikana myös Hope-yhdistykseen menevä kassi on hienosti kasvanut. Olen todella tyytyväinen.

 

Lopuksi lähes kaikki pienet tilkut tuli käytettyä tähän reppuun. Vielä muutama tilkku jäi mutta ne valmistuu  myöhemmin, joululahjaksi.

Kesän yksi mahtavimpia tapahtumia on ollut Siivouspäivä. Viikonloppuisin voi järjestää korttelikirppiksiä ja tietenkin sellainen vetää ihmisiä lähiympäristöstä tekemään löytöjä. Nyt kun on viimeiset hetket ennen töitä ja koulua, niin tietenkin juoksemme etsimässä pojille kouluvaatteita ihan jokaisesta kirppiksestä, joista ilmoituksia näemme.
Mieluusti tuen näitä korttelikirppiksiä ihan siitä syystä, että ne elävöittää kaupunkia valtavasti ja siinä lomassa saa tehdä mahtavia löytöjä kasvaville lapsille, sekä tietenkin muille perheenjäsenille. Konepajan korttelikirppiksellä oli kiva huomata se, että myös miehet ovat alkaneet tulla kodeistaan ulos ja myyvät tavaroitaan. Aika mahtavaa. Siivouspäivän korttelikirppiksessä on sekin hyvä juttu, että paikkamaksuja ei ole ollenkaan.

Aina pitää hiukan kritisoida myös. Nimittäin joillakin oli hinnat ihan kohdallaan mutta toivoisin silti sitä hintakritiikkiä kaikilta myyjiltä. Miettikää millä rahalla itse ostaisitte jokin tuotteen ja vähän miettiä myös sitä, että mistä se on ostettu. Vain vatiinivuorisesta villakangastakista voin olla valmis maksamaan sen 25€ mutta en mistään näistä ketjuliikkeiden takeista vaikka olisi miten hyvässä kunnossa.
Mutta onneksi tällä kertaa ylihinnoiteltuja tuotteita ei montaa ollut ja Härdelli sai upeat hyväkuntoiset italialaista käsityötä olevat nahkakengät 6€, ne sopivat hyvin Kierrätyskeskuksesta löytyneiden farkkutakin sekä Levi’s farkkujen kanssa. Olen enemmän kuin tyytyväinen näihin löytöihin. Patinasta taas löysimme farkut sekä kauluspaidan. Nämä löydöt siis tehty hieman aikaisemmin. Huppareita ja neuleita ei tarvita mutta t-paitoja sekä rötköpöksyjä kyllä tarvitaan. Sitten on kaikki valmista koulua varten.

Minun päällä oli viimekuussa Kierrätyskeskuksesta hankittu mekko, sekä hattu. Kengät ovat löytyneet UFF:sta. Tikkurilan UFF:sta siis. Käytiin samalla kertaa myös siellä kun tutustuttiin Patinaan. Kauppakassi on itse tehty ja löytyy monesta postauksesta täältä blogista kuten myös virkattu laukkuni.