Vanha farkkutakki uuteen uskoon – DIY

Eilen laitettiin vanha farkkutakki uuteen uskoon, tämäkin on helppo tuunaus, vaikka joutuukin ompelemaan ompelukoneella vähän. Itse farkun ompelu on kinkkinen juttu tässä, sillä farkku on paksua ja pitää tietää muutamia niksejä, jotta homma luonnistuu hyvin.

Vanha farkkutakki uuteen uskoon – DIY

Joskus käy niin, että se tuunattu juttu, jonka saat valmiiksi ei sitten olekkaan ihan sitä mitä olet halunnut. Onneksi näissä hommissa on se hyvä, että aina voi tuunata uudelleen. Ja niin tein minäkin kun en vain koskaan tuunattua takkiani käyttänyt.

Ja tuunaus on oikeasti helppo, vaikka vaikeutena on farkun ompelu, joka ei ole ihan helpoimmasta päästä aloittelijoille tai niille, jotka eivät ompele koko ajan, kuten esimerkiksi minä teen. Mutta sillä pääsee pitkälle, kun vaihtaa koneeseen farkkuneulan.

• Farkkutakki (minulla epätasaisesti valkaistu, kerran tuunattu takki)
• Farkunpaloja, pitsiä tai mitä ikinä sattuu olemaan

Tee näin:

• leikkaa kaarrokkeet pois edestä ja takaa (jätä sauman kohdat leikkaamatta)
• Leikkaa takakappaleesta myös
• Asettele leikattuja kohtien alle eri farkkukappaleita
• Ompele kiinni

Näin lopputuloksena on farkkutakki, jota ei muilla ole. Itse pidän kovin lopputuloksesta, jonka sain aikaan tässä. Farkkujen osat antoi takkiin hauskan efektin, joten nekin toimii tässä hommassa hyvin. Paksut kukkakankaat, pitsit tai mikä tahansa mikä itseään miellyttää voi laittaa. Kokeile ja testaile. Seuraavaan voisi laittaa jotain kivaa pitsiä. Jos siis vielä teen tällaisen takin. On kyllä aika hieno.

Takin kaveriksi puin raitapaitani, joka on ollut minulla vuosia ja vuosia. Ainakin sen 10 vuotta ja edelleen kovassa käytössä. Lohtupaita. Ilmaisosastolta olen löytänyt myös nämä farkut, farkut odottavat myös tuunausta, mutta tässä vaiheessa käytän niitä ihan näin. Kun saan joskus aikaiseksi, niin tuunaan nämäkin. Lenkkarit ovat myös Kierrätyskeskuksesta.

Jälleen täyttömäellä

Mikään ei ole niin hauskaa kuin lähteä kiipeämään Vuosaaren huipulle uudestaan, lasten kanssa, päivänä, jolloin saa jännätä tuleeko vettä, paistaako aurinko, tuleeko rakeita vai sataako käärmeitä. Päähänpisto, jota ei saanut pois ennen kuin aloitimme kiipeämisen.

Merikarvian reissu oli sen verran raskas, että meillä ollaan vaan makoiltu, eikä keksitty mitään uutta tekemistä. Tavallaan se ei edes haittaa, aina voi muutaman kerran tehdä jotakin samaa ja sitten aivot taas kirkastuu. Täyttömäestä on kyllä tullut meidän lemppari paikkoja ja täällä viihtyy hyvin. Kunnon seikkailua alusta loppuun. Aikaisemman postauksen voit käydä lukemassa täältä.