Pohjoisesta itään ja takaisin

Pyöräily on minulle henkireikä ja tällä kertaa lähdimme seikkailulle Pohjoisesta itään ja takaisin. Reissu oli aika rankka, sillä jossakin kohtaa minä vain väsähdin. Mutta reissu oli monin tavoin hyvin mielenkiintoinen. Aina autolla ajaessa ei näe kaikkea sitä mitä näkee kävellen tai pyöräillen. Siksi minulle retkipyöräily on tärkeää.

Pohjoisesta itään ja takaisin

Nyt kun avattiin tie itään, niin suunnitteilla on lähteä miehen kanssa kaksin Aurinkolahteen pyörillä, ainoa ongelma on se, että minä inhoan ajaa autojen läheisyydessä. Helsingissä on hyvät pyörätiet ja koko ajan tehdään uusia pyöräteitä. Meidän oli siis ihan pakko lähteä tutkailemaan miten meiltä täältä Pohois-Helsingistä pääsee helposti ajelemalla vaikka Itäkeskukseen. Matka ei nyt pitkä ole mutta minulle hyvin stressaava noiden autojen vuoksi. Mutta tämä on mahtavaa harjoittelua myös sen vuoksi, että minulla on suurena haaveena osallistua Ride for the living ajoihin. Nyt on siis hyvä aika aloittaa harjoittelu, että jaksaa tuon matkan ja paikoissa, joissa autot liikkuu. Jälleen keskustelupalstoilla kysellään paljon vinkkejä Auschwitziin ja aina koitan muistuttaa, että kannattaa käydä myös Kazimierzissa näkemässä miten juutalainen kulttuuri on noussut tuhkasta ja elää elämäänsä Krkaovassa. Leirit ovat osa Puolan juutalaisten historiaa mutta ei nykyaikaa.

Pyöräily ylipäänsä on ihan mahdottoman kivaa ja sitä ei tarvitse hullun kiilto silmissä harrastaa vaan ihan nauttien mennä, katsella mitä ympärillä on ja pysähtyä mahdollisimman useasti ihailemaan maisemia. Omassa kotikaupungissa on paljon nähtävää, jokainen ruma kohta kätkee allensa jotakin kaunista. Tämä reissu ei ollut mikään fiilistely reissu vaan enemmänkin kokeilu ja tutustuminen pyöräreitteihin. Oli kyllä hienoa nähdä miten kivoista paikoista päästiin kulkemaan vaikka mentiinkin Kehä 1 pitkin. On ihan totta, että autolla ei kaikkea nää…

Vaihtuva maasto

Matka taittui verkkaisesti, paljon pysähdyksiä ja mietintää, mikä reitti olisi vähemmän stressaavaa ja mikä reitti tyydyttäisi seikkailumielen. Koko päivä oli varattu tälle reissulle, sillä pyörän päällä aika kuluu. Varsinkin jos tekee pitkiä retkipyöräilyjä. Vettä ja eväitä kannattaa varata mukaan hyvin. Koskaan ei tiedä milloin nälkä yllättää ja voin ihan kokemuksesta sanoa, että jos menee syömään, niin sen jälkeen täydellä ähkyvatsalla ei olekkaan enää kauhean helppo edetä pyörällä.

Siksi mieluiten omat eväät ja ei syö itseään ähkyyn asti. Kun kotona voi sitten hyvin syödä. Ilma oli mitä suotuisin meille. Hiukan viileä. Kovassa helteessä pyöräily on kauheaa, vaikka helle on minun ystävä muuten. Mutta ei pyrällä seikkaillessa. Saatiin vähän tihkusadettakin niskaan, mutta se ei menoa häirinnyt.

Viikki ns. takaa. Kehä 1 kulkee meidän vasemmalla puolella

 

Päällä itse tehdyt leggarit ja Kierrätyskeskuksesta löydetyt lenkkarit.

 

Itäkeskus, tässä vaiheessa piti vielä jatkaa eteen päin mutta minua ärsytti autot niin paljon, että halusin kääntyä kotiin.

 

Viikki ns. edestä päin.

 

Tällaisessa näkymässä tykkää pyöräillä enenmmän kuin Kehä 1 näkymässä

 

Vihdoin olemme tulleet minulle niin rakkaan Vantaanjoen varteen.