Toiviopukeutuminen
6
Toiviopukeutuminen on sitä, että pukeutuu sillä ajatuksella, että asu sopii johonkin tiettyyn paikkaan. Minun asuni lähti liikkeelle siitä, että ompelin liivin farkkukankaan palasta, jonka löysin ylijäämälaatikon pohjalta ja halusin ehdottomasti jotakin sellaista, jota voisin hyvin käyttää Zakopanessa. Siitä homma lähti käytiin.
Toiviopukeutuminen
Kaunis selkeä sää herättää minut ja avaan hotellihuoneen parvekkeen oven ja katselen Tatravuorten huippuja, tänään on hyvä päivä lähteä kiertelemään kaupunkia. Eli ole kiire rinteille, tänään tehdään muuta. Aurinkokin pikistelee pilviverhon takaa ja tiedän siitä, että kamera täyttyy upeista kuvista. Mutta ensin tarvitaan rentoa ja lämmintä päälle. Ja mukaan on sullottu tietenkin fleecepuku, huopikkaat sekä tämä ihana liivi, josta kaikki sai alkunsa. Päähän pipo ja käteen hanskat ja asu on valmis.
Jotta ulkona tarkenee, on laitettava vaatteita kerroksittain päälle. Fleecepaidan alla on siis toppi, poolopaita sekä collegepaita ja kaiken kruunaa minun ihana over size -liivi, jossa on ihana turkisvuori. Näin pysyn hyvin lämipänä. Fleecehousujen alla taas on pitkät villahousut ja villasukat. Ja huopikkaat pitävät huolta siitä, ettei varpaisiin viluta ja pipo huolehtii siitä, että lämpö pysyy eikä karkaa minnekkään.
Lempikaavalehti Miss B
Minun lempikaavalehteni on edelleen, näiden vuosien jälkeen Miss B Kaikkein rakkaimmat vaatteet olen tehnyt näistä lehdistä ja tulen jatkossakin tekemään. Lehdet ovat kulkeneet mukanani aina ja koskaan ne eivät tunnu menevän pois muodista. Jälleen siis avasin yhden lehden ja tein tämän ihanan ylisuuren liivin, jota voi käyttää missä vain ja monin tavoin yhdistäen.
Liivin kaavatiedot:
- Miss B 3/93
Fleecejakun kaavatiedot:
- Kotiliesi Käsityö Trikoo -lehti
Fleecehousujen kaavatiedot:
- Kotiliesi käsityö 4/2020
Kuvien fleece asukin on itse tehty, pipo taas on hankittu Krakovasta vuonna 2019, sormikkaiden alkuperää en enää muista, mutta ne on hankittu jostain kirpparilta. Huopikkaat ovat ZDAR merkkiset ja ostettu UFF Jumbo ja jos muistan oikein, on ne ostettu vuonna -22. Minulla on kahdet huopikkaat olemassa ja ne kyllä on ihan parhaat kengät paukkupakkasille. Tosin, Zakopanessa nyt ei sellaisia paukkupakkasia oikein koskaan tule, mitä täällä meillä pohjoisessa. Täällä ei ihan samalla tavoin pystyisi pukeutumaankaan.
Koska emme nyt tuosta noin vain päässeet Zakopaneen, niin liivi oli ihan pakko kuvata sitten täällä Helsingissä. Saukonpaadenpuisto sopi väreihin niin hyvin, että tämä toivioasu päätettiin kuvata siellä. Ei muuta kuin tossua toisen eteen ja pieni patikointi ennen kuvauksia.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Sunnuntaina kääriydytään peittoon
Sunnuntaina on ihana kääriytyä peittoon, enkä nyt tarkoita niin, että peitto vedetään koville ja laitetaan silmät kiinni. Vaan tarkoitan sitä, että peitosta voi tehdä ihanan over size hupparin, johon kääriytyä koko päiväksi nauttimaan elämästä. Mihinkään ei tarvitse mennä ja voi vain vaikka ommella ihan koko päivän.
Sunnuntaina kääriydytään peittoon
Meidän muutto on tuonut monta ongelmaa mikä on pitänyt ratkaista tavalla tai toisella. Yksi sellainen on ollut se, että meillä on todella iso määrä peittoja. Osa peitoista oli jo niin huonossa kunnossa, että laitoimme ne kaatopaikalle, valitettavasti. Osa on laitettu kiertoon ja yhdestä päätin tehdä itselleni peittohupparin. Peittohuppari ihan siitä syystä, että tykkään kuosista, se on suloinen ja näin sopii erittäin hyvin minun huppariksi. Resori osat on pelastettu minun vanhoista pyjamahousuista, jotka olen aikanaan tehnyt vanhasta lakanasta. Kyseiset pöksyt ovat olleen pyjama käytössä 15 vuotta. Muutama vuosi sitten tein niistä nenäliinoja ja pelastin resorin muuhun käyttöön. Nyt tuli tarve siis.
Kaava: Burda 1/2016
Koska peitto ei ollut suuren suuri, jouduin hiukan fiksalemaan kaavaa, jotta sain kaikki osat leikattua. Nyt jälkeen päin olisin voinut tuonne saumaan laittaa myös taskut, mutta silloin leikatessa ja ommellessa ei sitä edes ajatellut. Mutta hyvä se on näinkin. Ihanan pehmeä ja suloinen. Toki materiaali on karvainen fleeceä kuitenkin. Tällaista kangasta en enää kuitenkaan osta mistään. Olen vain tehnyt kaapissa olevista asioista vaatteita, enkä laita vahinkoa kiertämään. On tärkeää, että huollan itse ekologisesti kyseenalaiset materiaalit oikein kotona.
Onko tämä osa ylijäämäprojektia?
Tätä vähän tässä mietin, että voiko tätä nyt pitää ylijäämäprojektiin kuuluvana? Laatikkoon kun on tässä viimeisen kuukauden aikana heitetty lisää materiaalia, jolle ei ole mitään paikkaa ja mitä ei voida oikein kiertoon laittaa. Itse olen sitä mieltä, että kun matreiaali on heitetty laatikkoon, on se ylijäämää. Mitä mieltä te olette? Vai kuuluuko vain se, mikä on alunperin sinne viskelty? Itse nyt kuitenkin tämän merkkaan sellaiseksi.
Mitä tulee itse paitaan, niin minä rakastan sitä, että minulla on kotovaatteita, joihin kääriytyä raskaan päivän jälkeen tai kun viikonloppuna ei halua tehdä yhtään mitään, vain olla ja möllöttää. Tai pukea saunan jälkeen ihanan rento asu päälle ja jatkaa rentoutumista.
Villahousut on ostettu Fidasta.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: