Virkkasin sitten paidan
2
Jaaha, virkkasin sitten paidan. Kyllä, kokeilin miten sellainen onnistuu ja näköjään ihan hyvin onnistui. Lanka on hankittu joskus 2013 Karnaluksista Tallinnasta, kun silloin siellä kävin ensimmäistä kertaa elämässäni. Myös vanhempi poika oli mukana ja se oli hänen ensimmäinen varsinainen ulkomaan reissu. Langoille on siis jo muodostunut tarina ja oli kiva myös virkata tarina paidaksi.
Virkkasin sitten paidan
Tähän paitaan ei ole olemassa mitään ohjetta, virkkasin vain pylväitä (kolme pylvästä yhteen silmukka väliin, aina kahden silmukan yli). Reunoihin virkkasin pelkkää pylvästä. Koukku on 5mm eli langalla numeron suurempi mitä langan vyöteessä oli merkattu. Kaikki on vain laatikkoa, joten aika helppo virkata, vain etukappaleen pääntiehen tein vähän kaarevuutta, jotta kaulus asettuisi kivemmin paikalleen. Vain etu- ja takakappaleet on virkattu erillisiksi paloiksi. Hihat on siis virkattu suoraan paikalleen ja myös hohat ovat virkattu ilman kavennuksia laatikon mallisiksi kappaleiksi.
Lopulta tämä työn tekeminen ei ollut niin kovin vaikeaa, vaikka ensin epäilin. Tosin nuo kaikki lisäykset ja kavennukset virkatessa on minulle täyttä hepreaa. En osaa niitä ollenkaan. En ymmärrä miten saadaan kavennukset tai lisäykset kauniisti työhön. Mutta onneksi minun räpellyksiä ei niin hyvin huomaa kauluksesta. Täytyy sanoa, että onnituin hyvin, vaikka tuo koukun käyttö on vielä pahasti hakusessa. Toiveena on oppia virkkaamaan niin hyvin, että voisi virkata pitsimekon.
Matkatarina takautuvasti
Tosiaan langalle on tullut tarina, 2013 oli minun ensimmäinen matka Tallinnaan ja vanhemman poikani ensimmäinen ulkomaan matka. Karnaluks oli minulle taivas, jossa kulutin aikaani aika pitkään. Miesväki olivat pelaamassa Karnaluksin alakerrassa bilistä. Tuota paikkaa ei enää ole, ei ole ollut vuosiin, jossa he kävi pelaamassa. Tuon jälkeen me lähdimme tepastelemaan ostoskeskukseen, ülemiste keskus siis. Poika halusi ostaa tietyn lippiksen ja siellä niitä taisi olla, sen vuoksi sinne asti aloimme tallustaa. Kun olimme shoppailut tehneet, lähdimme kulkemaan takaisin kohti Tallinnan keskustaa. Lämmin päivä ja hiki valui noroina. Päätettiin pysähtyä bussipysäkille juomaan hiukan vettä.
Olin ostanut laivalta vettä, ihan tavallista vettä siis ja aukaisin korkin huolettomasti ja kaikki vedet lensi minun ja pojan päälle. Olin ostanut vahingossa kuplavettä. Tämä sitten nauratti meitä kaikkia. Mutta kivan viilentävä olo saatiin pojan kanssa kun vesi oli vielä viileää. Tallustelu jatkui ja nälkäkin kurni vatsassa. Nähtävinä oli vielä vanhakaupunki ja tietenkin herkullinen ruoka. Kyseistä ravintolaa ei enää ole.
Langan oma tarina
Vielä en kuitenkaan kertonut itse langasta. Jotenkin tämä tarina vaan suurenee koko ajan. Mutta lanka itsessään on myös tarina, sillä se on ollut vuosia ja vuosia arkussa odottamassa parempia aikoja. En ole sitä halunnut laittaa pois. Lanka on kokonaan keinokuitua. Sellaista, jota en ole enää vuosiin ostanut. Lanka on ihanan pehmeää ja huokoista. Sopii hyvin herkkäihoiselle kuin minä. Lanka kuuluu projektiini, jonka tarkoitus on saada tehtyä kaikki varastossa olevat langat joksikin tarpeelliseksi asiaksi, kuten vaatteeksi.
Lanka:
- Cewec marino soft
- 100g/kerä
- 100% akryylia
- puikot: 4-4,2mm
- pesu 30 asteessa
Ostin silloin viisi kerää ja lankaa jäi sellainen pieni keränen jäljelle. Sen voi piilottaa johonkin jämäkerä juttuun hyvin. Joten lähes kaikki 500g meni tähän neuleeseen. Näin monta vuotta kesti ennen kuin keksin mitä tarvitsen tästä langasta, joten virkkasin sitten paidan. Tulipahan tehtyä, en usko, että teen toista. En ainakaan hetkeen. Mulla on sellainen viha-rakkaussuhde virkkaamiseen ja tämä on toinen virkattu talveksi tarkoitettu asia. Ensimmäinen on isoäidin neliöistä tehty koiran viitta. Neliöt virkkasin 90 -luvulla, mutta 2007 ne päätyi Nupun viitaksi. On varmaan aika esitellä sekin työ.
Nautinnollista lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
Lue myös:
Ranta-asu on tärkeää valita itselle sopivista materiaaleista
Reunapitsiä neulottuihin palasiin
Reunapitsiä voi virkata ihan mihin tahansa ja lopputulos kruunaa kaiken. Olen useasti kirjoittanut tai maininnut Kierrätyskeskuksen Näpräosaston materiaalitukun, josta voi kilo tavarana käydä ostamassa erilaisia materiaaleja omiin töihinsä. Kun tuossa keväällä siellä kävin viimeksi, niin ostin muutamia juttuja omiin juttuihini. Ostin kankaita, lakanoita, verhoja, paperiaskarteluun tarvikkeita sekä lankaa ja erilaisia neulepaloja.
Reunapitsiä neulottuihin palasiin
Nyt siis kerronkin teille näistä neulepaloista, joita nappasin laatikosta mukaani. En ottanut kaikkia, vain neljä palasta. Onko ne olleet tarkoitus liittää yhteen peitoksi? Vai ovatko ne jotain muuta, en tiedä. Samaa pehmeää materiaalia kaikki. Ne pyöri pitkään tuossa minun laatikossani, joten voisin ottaa nämä nyt tosiaan tuohon laatikkoprojektiini. Heitin ne siis heti pesun jälkeen laatikkoon, sillä en ihan heti keksinyt niille mitään käyttöä. Otin ne kuitenkin mukaan road tripille. Syystä, jota en oikein tällä hetkellä tiedä, mutta reissulla se ajatus sitten päätyi seuraavasti:
Koska palat ovat samaa ihanan pehmeää materiaalia ja ne vielä pehmeni lisää pesussa, niin päätin virkata reunapitsiä langoilla, joita oli jäänyt mekosta yli (katso aikaisempi postaus), jouduin toki ostamaan pari väriä lankaa lisää. Reunapitsi malli on tuttua piparkakkua, en oikein muutakaan osaa. Lopputuloksena on ihanan pehmeät kasvopyyhkeet, jotka on kätevä ottaa mukaan vaikka juuri road tripille. Minulla on erittäin herkkä iho ja joskus tavallinen froteepyyhe voi olla aivan liian karhea kasvoilleni, joten nämä kasvopyyhkeet ovat hyvä vaihtoehto.
Ihanat kasvopyyhkeet
Minulle näistä kasvopyyhkeistä tuli luksusta. Ihanan täydelliset, pehmeät ja imukykyiset pyyhkeet. Arki saa sisältää luksusta, ei arjen tarvitse olla niin harmaata ja kurjuutta täynnä olevaa. Myös arjessa on hyvä olla asioita, josta saa hyvän mielen. Minulle se on nyt nämä kasvopyyhkeet. Ei ole enää iho vereslihalla ja kipeä pyyhkeen jäljiltä, vaikka kuinka varovasti taputtelee froteeta, niin se on useasti aivan liian karheaa. Nyt kun kasvopesun jälkeen hautaa kasvonsa näihin pyyhkeisiin, on kuin sukeltaisi pumpuliin. Ihana fiilis.
En tosiaan tiedä mitä materiaalia nämä palaset ovat, tuntuu vähän bambulle tai puuvillalle tai sekoitukselle. Tosin, puuvilla on karheampaa mitä bambu mutta sitten kuitenkaan materiaali ei tunnu kasvikuidulle. Mutta näillä mennään ja reunapitsi nyt ainakin on puuvillaa, hyvin pehmeää sellaista. Olikin hyvä, että minulta löytyi vielä hyvä määrä erilaisia lankakerän loppuja. Lopuista ajattelin neuloa vielä jotakin pikkuruista. Mutta katsotaan nyt. Virkkailut ja neulomiset on nyt laantuneet hetkeksi, niin iso työ oli tuossa mekossa.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: