Odotin matkaa todella paljon, olin sairastanut bassedowin tautia siihen mennessä viisi vuotta, olin todella väsynyt sairauteen ja olin jo antanut periksi sille. Sairaus sai luvan viedä minut. Se oli yksi syy miksi häämatkamme pitkittyi ja päätimme mennä juuri Kazimierziin. Siihen aikaan minulla oli tapana se, että en juuri ottanut mitään vaatteita tai tarvikkeita mukaan, sillä ostin kaiken paikan päältä. Minulla kyllä oli mukana muutama vaate, esimerkiksi tyttäreni ostama ihana mekko, joka oli päälläni yhdellä illallisella Sasiedzissa.
Tuolla reisulla kaikki kuitenkin muuttui ja sain valtavasti voimaa taistella vielä kerran ja lopputuloksena oli kilpirauhasen poisto ja kuntoutus. Tuon vuoksi matkamme oli erittäin tärkeä ja on vain yksi lukuisista syistä miksi vaalin Kazimierzia niin paljon. Miksi se voimannuttaa minua vaikka istuisin kotona.
Minulle on hyvin tärkeää myös se, että saan kotiini palan Kazimierzia, boheemia ja värikästä aluetta, joka on niin suosittu nykyään. Rakennan pikku hiljaa meidän pihalle oman pienen Kazimierzin, jossa voimme nauttia elämästämme ja muistella rakasta kaupunginosaa. Asia, josta en koskaan päästä irti. Koska pihamme alkaa muodostua ja suunnitelmia tehdään miten tätä muokataan, niin kohta alkaa ompelukone hyrräämään. Mies kun oli niin kiltti, että toi ompelukoneeni nyt jo tänne, että voin ommella keittiössä. Vielä kun ei ole tilaani alettu rakentaa.

Mukanani ollut mekko, jonka tyttäreni minulle aikanaan osti kun ajatteli sen tuovan oloani paremmaksi ja tietenkin oloni parani paljon kun se mekko päällä kuljin Krakovassa. Pitääkin muuten kertoa tilanne joka tapahtui Josefa kadulla kun kävelimme mieheni kanssa takaisin hotelille:

Tuitui!!

Ennen muuttoa minulla oli kova kiire saada ommeltua Lumppis-projektin juttuja valmiiksi. Tietenkään en saanut laatikoita niin lyhyessä ajassa tyhjäksi ja nyt en sitten muuten vain ehdi ompelemaan ennen kuin toivottavasti tuossa heinäkuussa. Ongelma tässä asunnossa on se, että huoneet on niin pienet, ettei koneet mahdu minnekkään. Tästä sstä ollaankin nyt päätetty, että yhteen kaappiin tehdään työtila. Kiva…
Tätä tilaa ei olla vielä päästy edes suunnittelemaan mutta muutamia kangaslaatikoita olen päässyt jo tyhjentämään mukavasti. Valitettavasti nyt on niin, että kaikki materiaali ei tule mahtumaan näihin muutamiin paikkoihin vaikka miten yrittäisin. Tarkoittaa sitä, että on ihan pakko siirtää osa materiaalista varastoon, mikä on sinänsä ihan hyvä kun ollaan kaikki materiaali jo laitettu meidän vanhasta varastosta pois, yhtään materiaalia ei siis ole tällä hetkellä varastossa, jeee…Hetkeksi.

Minulla tosiaan tuli hätä kun tajusin, että on saatava Lumppis-projektin laatikko tyhjäksi, mikä ei toteutunut tietenkään. Kaivoin laatikosta palasen vuorikangasta (vähän tujumpaa) ja pitsiverhon palasen, jostain työstä oli jäänyt pari viskoosisuiroa, jotka ompelin yhteen ja kavensin todella kapeiksi suiroiksi. Näin sain kivan koristeen vuorikankaaseen. Suirojen väliin löysin sahakoristenauhaa, jonka ompelin myös vuorikankaaseen. Laatikon pohjalta löytyi vielä pätkä vaaleanpunaista alushamepitsiä, jonka myös kiinnitin alushameen helmaan. Näin sain hiukan pidennettyä hametta lisää. Materiaalia oli todella vähän mutta sain siitä huolimatta muokattua tosi romanttisen hameen, joka sopii juhannukseen oikein hyvin. Tarkoituksena on siis pukea hame päälle juhannuksena, jos nyt sattuu tulemaan vastaan tässä kun purkaa säkkejä. Vielä on hamonen hukassa.