Blogit alkaa kohta täyttyä omista must have- jutuista, on listaa monenlaista ja unelmia ja toiveita. Mutta minulla on täksi syksyksi vain yksi toive, jonka jo toteutinkin. Tämä on kyllä sellainen juttu mikä pitää kyllä kaikilta löytyä kaapista, nimittäin kirjottu vaate. Kaikki vaatteet käy tähän sekä myös langat. Vaatteesta tulee näyttävä kun siinä on jokin pikkuinen jekku tai juttu. Kirjomalla kaikenlaisia suloisuuksia, vaate muuttuu hauskaksi ja vähemmän tylsäksi. Ja kun kirjoo vain pienen kohdan, niin vaatteet käyttötarkoitus säilyy mutta siihen tulee hauska lisä.
Virkkauksen lisäksi kirjonta tuottaa minulle suurta päänvaivaa mutta on virkkauksen lisksi erittäin hyvää aivojumppaa. Aivot kun tarvitsee liikunnan ja ravinnon lisäksi omaa jumppaa, käsityöt ovat mahtava vaihtoehto tai ne joille käsityöt eivät taivu voi omatoimisesti alkaa opiskella jotain uutta tai tehdä vaikka ristikoita. Auttaa myös aivosumuun, josta monet autoimmuunisairaat esimerkiksi kärsivät. Aivosumu ei ole tieteellinen mutta monilla on samoja oireita, jotka ovat minulle myös tuttuja mutta käsitöiden tekeminen helpottaa arkeani paljon kun aivot saavat jumppaa.

Joskus kun on ommellut jotain itselleen, niin se ei sitten olekkaan ihan juuri niin kuin pitäisi, niin vaatteet jää pitkäksi aikaa kaappiin nyhjöttämään, saattavat mennä jopa kiertoon jos ei pää suostu raksuttamaan ollenkaan. Näille kahdelle vaatteelle kävi juuri niin. Tein, kokeilin ja kaappiin. Paidasta tiesin jo heti mitä pitää korjata mutta korjaaminenkin joskus ottaa aikaa ja paljon. Housut taas, ne olivat tässä muuton tiimellyksessä jo kierrätykseen menossa mutta nappasin ne pois sieltä ja laitoin tuunaus pinoon. Nyt vihdoin molemmat vaatteet on korjattu ja nyt toimii molemmat.

Paidasta korjasin hihat kapeammaksi ja housut lyhensin ja nyt tykkään molemmista, minulla on joku kumma halu saada tuollaisia lyhykäisiä pöksyjä jalkaan. Pätkäsen farkkuja ja suoriahousuja samaan pituuteen. Tykkään itse valtavasti, sopii hyvin tiettyyn tyyliin hyvin. Tällä hetkellä muutenkin tyylini on hiukan muuttunut, vaikka taistelen sitä vastaan kovasti. Peter Pan- syndrooma ei ota helpottaakseen, sen vuoksi ihan kiusallani laitoin olkaimelliset rintaliivit paidan kanssa, koska mä voin laittaa ja esitellä liivien nirunaruja. Tosin ei se muutoinkaan minua haittaa vaikka nirunaruja jostain vilkkuu tai laitetaan tarkoituksella näkyviin asuun.

Vähän jännittää, kun kesän jälkeen palaa töihin, yhtään ei taas tiedä mitä tapahtuu ja millaisia ovia taas aukeaa. Blogin tahti hidastuu ja toivottavasti vihdoin saadaan asuntoa laitettua niin, että ompelukin olisi paljon helpompaa tai olisi mahdollista ommella ilman koneiden jatkuvaa siirtelyä. Kun arki kunnolla alkaa, niin on aikaa laittaa kotia kuntoon. Tällä hetkellä tämä on aika kaaoksessa.