Kun kyse on henkilöstä, joka pukeutuu mielialojen mukaan, joka rakastaa vaatteita niin paljon, että se on elämäntapa…Miten tällainen ihminen voi puhua ekologisuudesta tässä kohtaa?
Minä en hanki vaatteita vain tarpeeseen, minulla ei ole vain ne kaikkein tarpeellisimmat vaatteet kaapissa, vaan kaikenlaista löytyy ja jokaiseen menoon ja meininkiin, joka tarpeeseen ja tilanteeseen. Miten ihmeessä minä voin puhua ekologisuudesta? Tätä palautetta rapisee aina tasaisin väliajoin postiluukkuun sekä erillaisissa ryhmissä näistä puhutaan. Koitan tässä hiukan volottaa nyt miksi minä voin puhua ekologisuudesta.

En ole aikoihin ostanut mitään uusia vaatteita, ainoastaan parit mustat leggarit sekä muutaman kankaan. Leggareita käytän paljon töissä ja niitä tarvitaan. Useimmiten tykkään tehdä nekin itse mutta koska esimerkiksi nuo muutamat urheiluleggarit toimii myös pyörräillessä, niin ne olen hankkinut. Ja ei, ne eivät ole teknisiä urheiluvaatteita. Jos jotain ostan, hankin ne kirpputoreilta, laitan myös vanhat vaatteet nopeasti kiertoon, esimerkiksi Hope -yhdistykselle tai Kierrätyskeskukseen. En siis pitkään säilytä mitään vaatetta kaapissa, jos en niitä käytä. Ne menevät tuunauksen kautta uudelleen käyttöön tai lahjoitan pois. Jos haluan jotakin erityistä, haen siihen tarvikkeet ilmaisosastolta tai omasta varastosta. Ilmaisosastoa käytän nykyään hyvin vähän, koska materiaalia löytyy kotoa. Onko vaatteiden teko ekoligisempaa kuin ostaa uusia, kyllä, uuden valmstukseen tarvitaan paljon luonnonvaroja. En siis todellakaan pystyisi elämään ekologisempaa elämää muulla tavoin kuin näin.

Täytyykö ihmisellä sitten olla paljon vaatteita, ei. Minulla pitää olla. Olen kokeillut elää kapseli ajatuksella joskus ennen kuin kapseliajatusta oli olemassa ja se ei vaan ollut meikäläisen juttu. Konmaritustakin on kokeiltu…Ei…Ahdistavaa…En halua elämääni mitään mikä ahdistaa ja hankaloittaa omaa elämää, joten tuunaus on jäänyt elämääni ja tulee sekin aika vielä kun en enää tee mitään vaatteita ja nämä riittää minulle hyvin. Nyt on se aika kun haluan nauttia tekemisestä ja käyttämisestä. Minullakin on kuitenkin rajani ja kun raja on ylittymässä, tyhjennetään kaappia kunnolla. Tällä hetkellä on iso tyhjennyt käynnissä, ollut kesän muutosta lähtien ja tyhjennys jatkuu niin pitkään kun on tarve. Tällä hetkellä alkaa kuitenkin kaappi näyttää sille, että siellä on kaikki vaatteet, jotka haluankin siellä olevan.

Minulle käsityöt eivät ole vain harrastus tai vaan halu tehdä jotakin. Käsityöt ovat minulle mielihyvää tuova asia, se on mielenterveyttä edistävää toimintaa, josta tulee todella hyvälle mielelle. Se poistaa stressiä ja parantaa omaa suhtautumista itseensä. Se on siis lääkettä, kyllä. Käsityöt hoitaa myös aivojen toimintaa, poistaa stressiä, sekä saa unohtamaan kiireen ja ongelmat. Ei ole mitään syytä muistella ongelmia ihan 24/7, ei ne ongelmat siitä mihinkään katoa, mieluiten teen jotakin kivaa kuin mietin ongelmia. Useasti moni ongelma ratkeaa kun ei niitä koko aikaa mieti.

Aikanaan kun harjoittelin neulomista, niin ostin alennuksesta lankoja ja neuloin helppoja neuleita, kuten tämä joulunpunainen neule. Oli helpompaa hankkia lankoja, jotka ovat menossa pois myynnistä kun ei tarvinnut pelätä sitten niin paljon sitä, että menee piloille koko juttu. Paitaa on käytetty paljon ja se on ollut monta vuotta myös tyttäreni käytössä, yli 20 vuotta vanha ja vieläkin kunnossa. Mutta paita on jo aikaansa jäljessä pahasti ja halusin hiukan piristää sitä. Mutta paita ei ole vielä valmis, kun kerran innostuin, niin paitaan tulee lisää kuvioita.

Silmukointiin tarvitsee neulan ja langan jämiä. Mallin voi tehdä mistä tahansa kiinnostavasta asiasta. Itse pyörittelin tässä muutamaa ajatusta mutta päätin tehdä lumihiutaleita. Tarkoituksena olisi vielä tehdä toisenlaisia hiutaleita hihoihin ja paidan helmaan, myös muutama raita olisi tarkoitus tehdä. Sopivat jämät vain loppui kesken, joten paita saa toimia tällaisena aluksi.
Olen aikaisemminkin jakanut silmukointi juttuja täällä sekä täällä. Niin kuin huomaatte, mitä vaan voi silmukoida, joko heti kun tekee tiettyjä juttuja tai sitten vuosien päästä. Myös ostettuihin vaatteisiin voi silmukoida halutessaan. Se tosin ei ole niin helppoa mitä oman käden tuotoksiin.

Asu on muutoinkin aika hauska, siinä näkyy niin minun kädenjälkeni kuin kirppiksen hauskat löydöt. Tämän asun hinnaksi tuli 10€ kaikkinensa. En siis laske tiettyjä juttuja hintaan, sillä ne ovat niin vanhoja, kuten alla olevan poolopaidan kangas.