Oodi farkkutakille
4
Oodi farkkutakille – Kun Los Angeles kutsui ja mieheni kaivoi maalit esiin. Joskus elämässä tulee eteen hetkiä, jolloin tekee mieli nousta arjen yläpuolelle. Meidän hetkemme tuli, kun lentoliput Los Angelesiin kilahtivat sähköpostiin, ja tajusin, että minulta puuttuu täydellinen matkavaate. Eihän sitä nyt voi Kaliforniassa astella ilman jotain statementtia. Ja siitä syntyi tämä kaunokainen – minun, mieheni ja yhden hyvin kaoottisen maalausillan rakkaudenlapsi: farkkutakki, joka huutaa SWEET isolla ja glitterillä.
Oodi farkkutakille – Kun Los Angeles kutsui
Takin selkään on ikuistettu asioita, joita ilman en yksinkertaisesti voisi elää: jäätelö, tähtisumu, vähän glitteriä, kaksi epäilyttävästi sinistä muffinssia (?) ja tietenkin – dramaattinen piirrosminäni, joka näyttää siltä kuin Barbie olisi eksynyt Studio Ghiblin maailmaan. Mieheni taiteellinen näkemys? Ensin tuli visio, sitten tuli t – ja lopulta tuli kiire, koska lento lähti seuraavana aamuna.
Tämä takki ei kuitenkaan ole vain vaate. Se on elämänasenne. Kun puin sen päälleni ja astuin Helsinki-Vantaan terminaaliin, tunsin oloni kuin suomalaiseksi Carrie Bradshaw’ksi. Jokainen käännös sai aikaan pieniä huudahduksia – osa niistä innostuksesta, osa ehkä pelästyksestä, mutta reaktio on aina parempi kuin välinpitämättömyys, eikö?
farkkutakki: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto Neule: Ross dress for less, Los Angeles Housut: Fida Kengät: Adidas outlet, Tammisto
farkkutakki, joka huutaa SWEET isolla ja glitterillä.
Ja voin kertoa – Los Angeles rakasti tätä takkia. Yksi koira haukkui sitä, mutta uskon sen olleen hyväksyvä haukahdus. Kadulla sain peukutuksia, yhdeltä jäätelökioskilta ilmaisen tuutin (ehkä sattumaa?), ja yhdessä Kenkä-kaupassa myyjä sanoi ”That jacket is so extra I love it!” – ja sehän on juuri se energia, jota tässä elämässä tarvitaan.
SweetStyleAlert – Miten kulahtaneesta farkkutakista tuli tyylini ydin?
Tämä takki ei ole vain vaate – se on tarina. Ja kaikki alkoi Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, josta nappasin vanhan farkkutakin ”ihan vaan kokeeksi”. Kulahtanut, muodoton ja kaikin tavoin… noh, ei ihan L.A.-muotia. Mutta sitten astui kuvaan mun mies, pensselit ja visionäärinen hullutus. Tekstiilimaalit, jäätelöt, glitterit, tähtiä ja söpö pastellisankaritar – yhdessä illassa takista tuli taideteos. Ja viime hetkellä valmiiksi ennen meidän lentoa Los Angelesiin! (todellisuudessa teoksen tekoon meni kaksi vuotta).
Se, mikä alkoi sattumalta ja ilman sen kummempia odotuksia, muuttui yhdeksi tärkeimmistä vaatteista minun vaatekaapissa. Tämä takki muistuttaa minua luovuudesta, rakkaudesta ja siitä, miten vaate voi kantaa mukanaan muistoja ja merkitystä. Tyyli ei aina synny ostamalla – joskus se löytyy ilmaisosastolta ja herää eloon, kun sille antaa mahdollisuuden. Nyt tämä takki on enemmän kuin asuste – se on osa mua.
Kiitos rakas mieheni tästä vaateihmeestä. Ja kiitos elämä, että toisinaan meille suodaan hetkiä, jolloin farkkutakista voi tulla osa tarinaa – tai ainakin lentokenttädraamaa.
Ihanaa päivää kaikille,
Nanna
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Viikonlopun randomit
Viikonlopun tapahtumat meni ja viiletti ohi niin, että kuului vain huminaa korvissa. Pitkä viikko takana, yksi vapaapäivä ja se oli ihana sunnuntai. Viihdyin koko päivän pihaa laittaen. Nyt pitäisi sitten alkaa kääntää meidän kasvimaata, että päästään laittamaan viljelyt vauhtiin. Ollaan vähän myöhässä asian kanssa. Tai sitten ei.
Viikonlopun randomit
Tosiaan viikonloppu sujahti nopeasti, töitä töitä ja pihaa. Mutta oli kyllä lopulta kiva kölliä pihalla kun otiin saatu vihdoin paviljongin katos paikalleen ja myös verhot. Ihanan lämmin aurinko paahtoi koko päivän lämmittäen meidän pientä pihaa. Tänään sain jo ensimmäiset kukat laitettua pihalle. Vielä puuttuu iso määrä kukkia, mutta ne ehtii. Kukkalaatikotkin pitää vielä pestä. Jäivät lumen alle ihan vahingossa.
Odotan kesää jo kovasti, lomaa ja rentoa menoa. Sitä kaipaan ja paljon. Olen aika kovaa vauhtia tehnyt töitä vaan ja tuntuu kuin unohtuisin sinne työn maailmaan, enkä oikein osaa tulla pois sieltä. Siksi onkin hyvä koittaa katsella sinne kesään ja suunnitella mitä kaikkea silloin tulisi tehtyä. Töitä toki mutta ei kuitenkaan ihan koko kesää sentään.
Paita: Pojan vanha Leggarit: Ostettu Kaliforniasta Sukkalenkkarit: Ostettu Kaliforniasta Reppu: Itse tehty farkkujen paloista Farkkutakki: Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto (tuunattu)
Minulla on visio pihalle
Joka vuosi piha näyttää toiselle mitä se oli edellisenä vuonna. Se on oikeastaan hyvä, että piha muovautuu koko ajan enemmän ja enemmän meidän näköiseksi. Tänä vuonna pojan toinen sänky hajosi ja se ollaan nyt revitty paloiksi ja joustinpatjaosat on hyödynnetty nyt niin, että yksi osa on osa aitaa, johon on ripustettu erilaisia kukkaruukkuja, toinen osa on hyödynnetty palviljongin katolle valoille ja yksi osa on vielä varastossa mutta sille ei ole vielä tullut käyttöä. Meillä on myös metritolkulla aitaa, josta pitäisi päästä eroon.
Sängyn puuosat käytetään kasvimaalle, teemme pari laatikkoa käyttäen sängyn puuosia sekä vanhoja ikkunoita. Ikkunat ovatkin maanneet muutaman vuoden etupihalla kaikkien vaivoina. Olisi toki kiva käyttää ikkunoita muuhunkin, mutta nyt tehdään näin ja mietitään sitten mitä tehdään ylimääräisille ikkunoille. Iso määrä tavaraa nurkat täynnä, pitäisi osasta nyt päästä jo eroon. Myyntiin vain mahdollisimman pian. Ehkä pitäisi pitää myyntipäivä.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: