Koko asu roskiksesta
0
Koko asu roskiksesta? voiko se olla tyylikästä? Mitä se edes tarkoittaa, ihmettelet. Tässä postauksessa mietitään mitä kaikkea tuo pitää sisällään ja pyöritään muutoinkin aiheen ympärillä. Minulle kun asia on kovin selkeä, mitä taas jollekin muulle se ei ole. Mutta kysytään heti, että kuinka paljon hankit kirppareilta vaatteita tai materiaaleja?
Koko asu roskiksesta
Kuvittele tämä: seisot kaupungin satamassa, aurinko heijastuu aaltojen pinnasta ja joku pysäyttää sinut kysyäkseen, mistä ihmeestä olet löytänyt noin upean asun. Vastaus? Kaikki tämä on tehty jätteistä. Tai no, Kierrätyskeskuksesta, jos halutaan olla tarkkoja, mutta jätteistä kuulostaa skarpimmalta, eikö?
Päälläni on paita, jonka kangas on löytynyt Kierrätyskeskuksen materiaalitukusta. Housut olivat aikanaan verhot, ja veikkaan, että aika tylsät sellaiset. Nyt ne hulmuavat kaduilla värikkäinä ja ylpeinä uudesta elämästään. Käsilaukku? Virkattu omin käsin, tietenkin. Ja lenkkarit, second handia Fidasta.
Itse tehty on uusi musta
Miksi meidän pitäisi tyytyä massatuotettuihin vaatteisiin, kun meillä on mahdollisuus pukeutua uniikisti, vastuullisesti ja luovasti? En tarvitse uutta, kun osaan tehdä sen itse. Tämä paita ei ole vain vaate, se on kannanotto. Jokainen sauma ja siksakki huutaa: en ole osa pikamuodin koneistoa.
Ja kyllä, housut ovat verhoista. Mitä sitten? Jos Marie Antoinette pystyi käyttämään torttua hatun sijasta (no okei, ei ehkä oikeasti), niin minä saan aivan hyvin tehdä housut vanhoista ikkunatekstiileistä. Eikä kukaan huomaa, ellei kerron itse.
Vaatekaappipäiväkirja: Rakasta sitä mitä jo omistat
Tämä postaus on osa vaatekaappipäiväkirjaa, matkaa oman vaatekaapin syvyyksiin. Tavoitteena ei ole lisätä uutta, vaan nähdä vanha uusin silmin. On ihan turha marssia kauppaan ostamaan “uutta tyyliä”, kun kaapissa saattaa odottaa kymmenen tarinaa, jotka on jääneet kertomatta. Kyse ei ole vain siitä, mitä sinulla on, vaan siitä, miten siihen suhtaudut. Jokainen vaatekappale ansaitsee tulla rakastetuksi, ei hylätyksi, kun uusi sesonki alkaa. Rakastetaan jo olemassa olevia vaatteita. Korjataan, tuunataan, käytetään. Uudestaan ja uudestaan.
Kierrätysmuoti ei ole ruma muoti
Miksi yhä kuulen lauseita kuten ”mä en käytä kirppiskamaa, kun se näyttää nuhjuiselta”? Hei! Se näyttää nuhjuiselta, jos et osaa nähdä sen potentiaalia. Kierrätysvaatteet eivät ole pelastusarmeijan jämät, ne ovat inspiraation aarreaitta. Ja kyllä, vaatii hieman vaivannäköä. Mutta tiedätkö mikä muu vaatii vaivaa? Planeetan pelastaminen. Ompelukone on mun ase, virkkuukoukku mun miekka.
Second hand -tyyli ei tarkoita toisen luokan tyyliä
Tässä asussa ei ole mitään toissijaista. Se on moderni, mukava ja ennen kaikkea oma. En tarvitse kalliita merkkejä tunteakseni oloni arvokkaaksi. Arvoni ei tule hintalapusta, vaan siitä, että tiedän itse, kuka vaatteeni on tehnyt, minä itse. Eikä siihen mennyt senttiäkään fast fashion -yhtiöille.
Kierrä, käytä uudelleen, KUNNOSTAUDU
Tämä ei ole vain muotia. Tämä on aktivismia. Tämä on hiljainen mutta tyylikäs keskisormi ylikulutukselle. Tämä on kutsu sullekin: lähde mukaan. Etsi Kierrätyskeskuksen kangaslaareista aarteita. Käy Fidassa. Opi virkkaamaan. Tee oma laukkusi. Ole ylpeä siitä, että näytät hyvältä, ja tiedät, ettei kukaan lapsityöläinen kärsinyt, jotta voisit tehdä sen.
Rakkaudella, Melissa
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Vaatekaappipäiväkirja Kirppislöytöjä ompeluärsytyksiä
Vaatekaappipäiväkirja: Kirppislöytöjä, ompeluärsytyksiä ja pinkki pumpuliunelma. Päivän asu, eli virallisesti ”Olin menossa roskakatokselle mutta eksyin Pariisin muotiviikoille” -lookki, sisältää seuraavat elementit:
Vaatekaappipäiväkirja: Kirppislöytöjä, ompeluärsytyksiä ja pinkki pumpuliunelma.
Itse ommellut, leveälahkeiset, klassisen sinivalkopilkulliset housut, joiden lahkeiden alle voisi piilottaa vaikkapa kissan (tai pienen kirppislöytökasan).
Fidan outletista poimittu valkoinen miesten kauluspaita, joka on niin iso, että se toimii tarvittaessa sekä tunikana että sateenvarjona.
Kierrätyskeskuksen ilmaisosaston denimtakki, joka sai uuden elämän kun ompelin siihen koristeelliset epoletit Kontin koru- ja nauhalaatikosta löydetyistä aarteista. Nyt takki huutaa: ”Minä olen kapteeni Kässä, kirppisten seilori!”
Itse virkattu pehmoinen pinkki laukku, joka muistuttaa tekstuuriltaan hieman kylpyhuonemattoa, mutta mikä sävy! Mikä pehmeys! Unelma, joka ei tiedä rajoja.
Kengät? Jotkut lenkkarit, koska muoti on hauskaa mutta mukavuus menee kaiken edelle.
Miksi tämä asu?
Koska miksei! Joskus vaatekaapilla tulee fiilis, että nyt lähtee kaikki. Tänään oli juuri sellainen päivä. Leveät lahkeet huusivat vapauteen, pinkki laukku halusi tuulettumaan, ja denimtakki kaipasi ylvästä hetkeään. Ja kun koko asu on joko tehty itse tai löydetty sekä-että-hintaisista paikoista, voi oikein tanssahtaa kadulla.
Tyyliä vai ei
On muuten ihmeellinen fiilis, kun koko asu on joko itse tehty tai löydetty paikoista, joissa eurot eivät huuda vaan kuiskaavat. Tämän päivän lookki ei ole vain muotivalinta, se on pieni vastalause pikamuodille ja oodi luovuudelle.
Ja hei, melkein unohdin tärkeimmän yksityiskohdan: nämä pilkkulahkeiset ilopillerit on ommeltu Kierrätyskeskuksen Näprä-osaston materiaalitukun aarteista! Kyllä vain, juuri siitä samasta nurkkauksesta, missä saattaa löytyä kolmen napin pussissa myös pieni pala menneisyyttä ja ehkä yksi kulahtanut kimallenauha. Tässä tapauksessa mukaan tarttui juuri sopivan räiskyvä kangaspala, josta syntyivät nämä lähes lentoon lähtevät housut. Kiitos Näprä, olette kuin käsityön taikurin varasto.
Yhteenveto päivän lookista:
- Housut: Ommeltu itsepäisyydellä Kierrätyskeskuksen Näprän kankaasta, pilkut pyörii kuin discopallossa
- Kauluspaita: Fida Outletin oversized-klassikko, joka suojaa sekä auringolta että elämältä
- Takki: Kierrätyskeskuksen denimrakkaus, nyt entistä upeampi käsintehdyillä epoleteilla
- Laukku: Pinkki, pehmeä ja pörröinen kuin pilvenhattara, virkattu rakkaudella
- Kengät: Mukavat. Erittäin.
Oliko tässä asussa järkeä? Ehkä ei. Oliko siinä iloa? Ehdottomasti. Ja juuri siksi tämä pääsee vaatekaappipäiväkirjan aarrearkkuun.
Jos googletit “kierrätysmuoti asuinspiraatio”, “itse ommellut housut blogi” tai “virkattu laukku tyyli”, olet juuri oikeassa paikassa. Täällä pukeudutaan pilkkuhousuihin, Näprän kangaslöytöihin ja suureen elämäniloon, eikä kumpikaan mene koskaan pois muodista. Nosta kätesi ilmaan ja huuda: ”Tämä on kierrätysmuodin voittokulku!”
Vaatekaappipäiväkirjan ideahan on yksinkertainen: kirjata ylös niitä hetkiä, kun vaatteet eivät ole vain vaatteita, vaan muistoja, hetkiä, ärsytyksiä, onnistumisia ja vähän glitteriä olkapäällä. Nämä vaatteet eivät ole tulleet verkkokaupasta parissa päivässä, vaan ne ovat syntyneet hitaasti, vähän kuin hapanjuuri, mutta ilman taikinajuurta ja enemmän ratkojaa.
Toki näiden housujen ompeluprosessissa meinasi lähteä hermo, ja jossain kohtaa epäilin, olinko itsekin pilkullinen, kun kangasta pyörittelin kolmatta päivää pitkin olohuonetta. Pinkin laukun virkkaaminen oli puolestaan niin terapeuttista, että harkitsin hetken alanvaihtoa, kenties pumpuliterapeutiksi?
Ja se denimtakki. Siitä tuli takkien takki. Se ei ehkä ollut se, mitä Kierrätyskeskuksen henkarilla odotin, mutta nyt se on statement. Epoletit heiluvat tuulessa kuin merenneidon hiukset, ja tunnen itseni kapteeniksi, en laivan, vaan kierrätyksen ja kädentaitojen.
Rakkaudella, Melissa
Seuraa minua:
LUE MYÖS: