Kierrätyslöytöjä ja satupölyä päälläni
0
Minulla oli kierrätyslöytöjä ja satupölyä päälläni. Taivas oli eilen epätodellisen sininen. Sellainen sävy, jonka voisi löytää vain vanhasta postikortista, joka on haalistunut ikkunalaudalla vuosikymmenten ajan. Se oli täydellinen päivä pukeutua sellaiseen asuun, joka kertoo enemmän tunteista kuin trendeistä, ja juuri niin syntyi tämä unelmallinen kokonaisuus, jossa jokaisella kappaleella on oma tarinansa.
Kierrätyslöytöjä ja satupölyä päälläni
Päälläni oli UFFin rekeistä metsästetty unelmien puuvillahaalari, joka on kuin suoraan vanhan valokuvan kätköistä. Pehmeä, hieman ryppyinen kangas ja hennot beigen ja valkoisen raidat tekevät siitä kepeän ja nostalgisen, kuin lapsuuden kesäpäivä, joka tuoksuu vaniljajäätelöltä ja suolavedeltä. Se on haalari, joka ei yritä liikaa. Se vain on ja juuri siksi se hurmaa.
Haalarin päälle puin Venice Beachiltä löytyneen farkkutakin, jossa on juuri sopivasti rosoisuutta. Reunat repsottavat lempeästi ja olkapäällä roikkuu pieni kukkakoriste, muistutus siitä, ettei mikään ole koskaan liian viimeistelty ollakseen kaunista. Tämä takki on kuin ystävä, joka on nähnyt ja kokenut, mutta jaksaa silti hymyillä.
Päähäni kiedoin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta poimitun huivin, kyllä, ilmaisosastolta! Tämä vaalea, utuisen ruusun sävyinen kangas on kuin pilvi, joka on laskeutunut peittämään ajatukset ja hiukset lempeydellä. Se tuo asuun ripauksen mystiikkaa, vähän boheemia satuprinsessaa, joka ei pelkää tuhkaa varpaissaan.
Vaaleanpunaiset sandaalit ja leivospaperitaskut
Jalkoihini sujautin Fidasta löydetyt vaaleanpunaiset sandaalit, joissa on jotakin suloisen lapsellista ja syvästi lohdullista. Ne eivät ole täydelliset, mutta ne ovat aivan ihanat ja mikä tärkeintä, ne ovat kuin tehdyt kulkemaan rantapolkuja pitkin kakkupaperit taskussa ja hiukset tuulessa. Ja entä ne pussit, joita kannan hellästi kuin jotain salaperäistä aarretta? Niissä lepäävät kaupungin suloisimmat leivokset, täynnä vaniljaa, marjoja ja haaveita. Oli tarkoitus levittää huopa kivetykselle, antaa merenlaineiden laulaa ja syödä jokaisen murun hitaasti, kuin aika olisi pysähtynyt vain meille.
Kun vaatteet kertovat tarinaa, ei trendejä
Tämä ei ole vain asu. Se on kertomus lempeydestä, sattumasta, kierrätyksen kauneudesta ja siitä, että jokainen päivä voi olla juhla, jos sen niin päättää. Ei tarvitse olla kallista, ei trendikästä, ei viimeisteltyä. Riittää että on tunne ja tänään se tunne on pehmoinen kuin pilvi ja makea kuin kermakakku.
Tämän päivän muoti ei ole nopeaa. Se on hidasta, hellää ja täynnä yksityiskohtia, jotka eivät huuda, vaan kuiskivat. Se on sitä, että löytää Fidasta täydelliset kengät, jotka ovat juuri oikean vaaleanpunaiset. Se on sitä, että poimii huivin ilmaislaatikosta ja huomaa sen sopivan täydellisesti päivän väreihin. Se on sitä, että Venice Beachin katujen varrelta tarttuu mukaan takki, joka on nähnyt enemmän auringonlaskuja kuin minä itse. Ja ehkä tärkeintä kaikesta, tämä asu, nämä hetket, tämä päivä, ne eivät maksa paljoa. Ne ovat lahjoja niille, jotka osaavat katsoa, haistaa merituulen ja nähdä vanhassa haalarissa uuden alun.
Tänään olin hieman merenneito, hieman ranskalainen leipuri, vähän myös lapsi, joka juoksee rantaa pitkin kakkua suupielessä ja hiekkaa kengissä. Ja juuri niin haluan pukeutua koko kesän.
Kierrätyksen kauneus ei ole vain ekologinen teko. Se on sydämen valinta. Se on rakkauskirje menneelle, ja lupaus siitä, että tulevaisuus voi olla vielä kauniimpi, raidallinen, pehmoinen ja täynnä pieniä makeita yllätyksiä.
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua:
Ranskalainen elokuvahahmo kotiasussa
Helmet kilisevät, paita hulmuaa ja minä olen ranskalainen elokuvahahmo kotiasussa on tämän päivän moodi. Tiedätkö sen hetken, kun et varsinaisesti yritä olla mitään, mutta lopputulos on jotain, mitä ei voi ohittaa? Tässä asussa oli kaikki: vahinko, idea, tarina ja nauru. Tässä se nyt on, kuvapainotteisesti ja täysin ilman järkeä, mutta sitäkin enemmän tunnetta.
Ranskalainen elokuvahahmo kotiasussa
Kun mies katoaa ja kauluspaita jää roikkumaan kaappiin. Asu sai alkunsa aivan sattumalta: tartuin valkoiseen, ylisuureen kauluspaitaan, jonka alkuperä on hämärän peitossa. Se saattoi olla puolisolta napattu tai kirpputorilta pelastettu, kuka tietää. Mutta kun sen yhdisti rentoihin kuminauhavyötäröisiin kesähousuihin, tilanne karkasi käsistä. Peilistä katsoi joku, joka ei ollut enää minä, vaan joku, joka oli juuri astunut ulos 60-luvun ranskalaisesta elokuvasta. Tai vähintäänkin pyörinyt liian pitkään Pinterestissä hakusanalla “chic but chaotic”.
Pinkki laukku ja helmet, liikaa, juuri siksi ne ovat parasta asussani. Laukku oli seuraava päähenkilö. Se on itse virkattu, pehmeä ja pinkki, juuri niin karkkimainen kuin halusin. Se ei yritä olla tyylikäs. Se tietää, että se on liikaa, ja sen vuoksi se toimii. Kun lisäsin sen kainaloon ja kiedoin kaulaan enemmän helmiä kuin itsesuojeluvaisto sallii, olin valmis. Valmis mille? No, lähinnä jääkaapille. Mutta myös kuville, jotka tuntuvat kohtauksilta jostain, mitä ei koskaan kuvattu. Helmet tekevät tästä lookista juuri sen verran vakavasti otettavan, että se muuttuu leikiksi. Ne ovat vähän liikaa, vähän liian pitkiä, vähän liian monessa kerroksessa. Mutta juuri siksi, täydellisiä.
Elokuvahahmo, mutta kotona
Tyyli ei aina tarvitse määränpäätä. Joskus se vain syntyy hetkessä, josta tulee tarina. En ollut lähdössä mihinkään. En yrittänyt olla kukaan. Ja silti, jostain syystä, koko asu kertoi jotain enemmän. Se oli pieni pakomatka arjesta. Hetkellinen hyppy maailmaan, jossa kahvikuppi on aina kuumaa, valo tulee ikkunasta täydellisesti ja mikään ei purista, ei kengät, ei elämä. Ja kyllä, tätä kaikkea voi tapahtua ihan vain olohuoneessa. Tyyli ei tarvitse katuja, catwalkeja tai kutsuja. Se tarvitsee vain pienen kipinän ja ehkä yhden liian suuren kauluspaidan.
Pukeutumisen ilo syntyy leikistä
Tämä look ei seuraa sääntöjä, eikä sen tarvitse. Se ei yritä olla trendikäs. Se on vähän hassu, vähän dramaattinen ja täysin totta. Tyyli saa olla tarina. Se saa olla liioiteltu, itsetehty ja vähän epätarkka. Kun se saa sinut hymyilemään, se toimii. Jos sinäkin joskus huomaat pukeutuvasi niin, että näytät enemmän elokuvahahmolta kuin itseltäsi, onneksi olkoon. Olet juuri oikeilla jäljillä.
Näin sulkeutuu jälleen yksi sivu Vaatekaappipäiväkirjasta. Huomenna taas uusi sivu, katsotaan miten se täyttyy…
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: