Vaikka olen kovin ulospäin suuntautunut ihminen, niin siitä huolimatta nautin eniten olla yksin omassa rauhassani, omassa pienessä linnassani, omissa ajatuksissani. Nyt onkin ollut sellainen määrä sosiaalista elämää, että aamulla tuntui kuin olisi kiviä päällä kun heräsi. Vasta huomenna saan viettää yhden päivän ilman muuta maailmaa ihan rauhassa. Tosin, minä olin jo ihan täysillä huomisessa kun heräsin. Sitten tajusin, että eih, nyt onkin vielä lauantai ja työpäivä. Älkää käsittäkö väärin, minusta on ihana tehdä töitä ja olla töissä, se sosiaalisuus vain vie minulta akut niin tyhjäksi, että olen todella väsynyt.

Muistatteko ne 90-luvun lantiohuivit? Nyt minun pitsiunelma roikkuu verhona. Hyödynsin rikki mennyttä lakanaa. Tämä on vain yksi osa tätä verhoa. Tarkoitus on lisätä erilaisia osia tuohon vielä.

Näin minulle käy, jos ei kahvit lentele niin sitten jotain muuta.

Nutella croisantit

Housut: Kierrätyskeskus, 3€ Paita: Itse tehty

Pojan Ralph Laurenin paita on ilmaisosastolta

Tämä minun nykyinen blogini ensimmäinen postaus täällä sai päivänvalonsa 15.3.2011, mutta tämä ei ole ensimmäinen blogini, vaan taipaleeni alkoi jo -08 Vuodatuksessa. Silloin minulla ei ollut mitään käsitystä millaiseksi blogi tulisi olemaan ja mitä blogissani kertoisin. Tuota ensimmäistä blogia ei enää ole. Vuodatus kaatui ja kaikki kuvat katosi. Myöhemmin poistin sieltä kaikki postaukset mutta se homma jäi kesken kun unohdin ajan saatossa tunnukset sinne.
Blogini ei alunperin ollut käsityöblogi vaan sillä ei ollut mitään kategoriaa, sillä se oli vain selviytymispaikka minulle. Olin tuolloin todella syvällä tässä saiuraudessani ja lähes kokonaan vuodepotilaana. Vasta kun siirryin tänne Bloggeriin blogi muuttui kokonaan käsityöaiheseksi.

Blogini alkoi muuttua, lukijat pyysivät, että kertoisin itsestäni ja elämästänikin jotain, enkä vain esittelisi vaatteita. Sehän sopi minulle ihan hyvin. Aloin vähitellen tuomaan sisältöön vähän muutakin. Sitten tuli leikkaus, muutto Helsinkiin ja opiskelut. Se toi mukanaan jotain ihan uutta elämääni. Se toi tuunauksen, loppui shoppailu ja siitä lähdettiin muokkaamaan elämää ihan uuteen suuntaan. Maailma jossa elän nyt on aivan toisenlainen mitä tuo aikaisempi elämä. Välillä kun katsoo tuota vaihetta elämässään tulee niin voittajafiilis. Olen ollut todella syvällä kuopassa ja sieltä kiivennyt ylös.

Valtavasti eri asioita… Ei saa lannistua vaikka sairastuisi vakavasti, pitää osata olla itselleen armollinen ja hyväksyä se, että kaikkeen ei kykene eikä ole mikään tarve kyetä. Ilon ja onnen löytää avaamalla silmänsä, se kaikki on siinä edessä mitä katsot.
Vanhakin oppii uusia asioita ja paljon on opittavaa, koko elämä on yhtä oppimista ja ikinä ei ole valmis, mikä on erittäin hyvä asia. Silloin maailma on auki ja voi tehdä ihan mitä ikinä haluaa.

Tässä blogihommassa on toki myös huonot puolensa, blogia jaetaan minne sattuu ja haukutaan niin, että välillä ihmettelee itse, että miten huonosti jollain ihmisellä voi olla elämä ja voisiko häntä auttaa jotenkin. Minuun nuo ei vaikuta, nykyään en edes lue niitä keskusteluita, jos satun näkemään, että blogi on jonnekkin keskustelupalstalle jaettu. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen siitä, että blogi on pysynyt puhtaana, eikä tänne olla tultu juurikaan sottamaan paikkoja.

Blogi tulee jatkamaan sitä suuntaa mitä olen aloittanut. Uutta on tullut mukaan ja varmasti matkan varrella tulee lisää uusia juttuja. Nykyään blogia on miellyttävä tehdä kun sisältö on aika laaja. Kaikki toki eivät siitä pidä mutta minulle se on miellyttävämpää, sillä kyllästyn asioihin aika äkkiä jos on vain samaa koko ajan. Vaihtuvuus pitää mielen virkeänä. Minulla ainakin, siksi blogini on niin sekameteliä sisältävä. On myös kiva kirjoittaa asioita, joista on kiinnostunut juuri sillä hetkellä kun istahtaa tekemään postausta.