Kun vanhenee
16
Kun ihminen vanhenee, se tapahtuu jokaisella eri tavoin, jokainen myös suhtautuu vanhenemiseen eri tavoin. Itse olen katsonut, että vietän nyt kaikkein upeinta aikaa elämässäni. Olen saanut matkustaa niin paljon kuin haluan, tiedän mitä haluan tehdä työkseni ja nautin työstäni. Tunnen itseni ja osaan kasvattaa niitä alueita, jotka tarvitsee vielä kasvua, olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. En ole enää stressannut ulkonäöstäni ja kropastani, olen mikä olen ja nautin siitä. Hyväksyn itseni!1
Jokainen meistä vanhenee ja mitä enemmän ikää tulee, niin sitä myös miettii mennyttä aikaa ja katselee peiliin välillä vähän liiankin kriittisesti. Miksi kummassa lähes 50 vuotias viitsii miettiä ulkonäköä? En siihen osaa vastata. Kaikkinensa olen tyytyväisempi itseeni mitä nuorempana, mutta kyllä nyt kun kaksi lapsista on muuttanut pois kotoa, niin alkaa itsekin huomaamaan ne kaikki juonteet ja rypyt mitä aika tuo tullessaan.
Kun vanhenee
Eilen tuli kuluneeksi 48 vuotta siitä kun Melissa näki tämän maailman ensimmäistä kertaa elämässään. Se maailma oli aivan erilainen, mitä se on tänä päivänä. Muistot ovat saaneet kuitenkin vähän sitä kulta verhoilua päälleen. Ei se maailma ollut sen helpompaa kuin nytkään, mutta se oli erilainen. Minulle 80 -luku on ollut kulta-aikaa, enkä tarkoita nyt sitä, että se oli kaikkein parasta vaan lähinnä sitä, että silloin aloin kävellä sitä suuntaa kohti, jonka olen nyt saavuttanut.
Niin paljon mahtuu vuosiin. On kolme ihanaa lasta saatettu maailmaan, vakava sairastuminen, avioliitto, uusi ammatti. Kovan työn jälkeen ura, joka on nyt tällä hetkellä päässyt siihen pisteeseen, että todella saan tehdä sellaista työtä, josta olen aina unelmoinut. Vielä on paljon koettavaa, saavutettavaa ja nähtävää, mutta elämä pyörii nyt niin kuin olen sen rakentanut ja se on mahtava fiilis.
Maailma ihannoi nuoruutta ja kauneutta. Silti vaikka maailmassa tapahtuu paljon rumuutta, mutta on valtavan tärkeää myös koittaa löytää sitä kauneutta ympäriltään, vaikka se olisi miten vaikeaa välillä. Ei niiden nuorten kanssa tarvitse enää tässä iässä tapella samoista paikoista. Yrittää näyttää nuorelle, kun vaan on sitä mitä on ja on sitä ylpeydellä.
Mä oon Melissa
Olen tässä vuosien saatossa saanut somessa paljon kritiikkiä omaan vanhenemiseen ja siihen suhtautumiseen. Monasti saan kuulla siitä, että on surullista, etten anna itseni vanheta arvokkaasti. Katson kuitenkin, että vanehenen juuri sillä tavoin kun vanhenen. Teen vaatteita, jotka miellyttää minua ja joissa minun on hyvä olla. Toki kuulen myös paljon sitä, varsinkin ikäisltäni, että kunhan minä vähän kasvan niin ja ikää tulee lisää. Itse taas katson, että näytän ikäiselleni, en nuoremmalle, en vanhemmalle. Minä 48 vuotias, jokainen on erilainen tässä iässä, eri tyylisiä. Ei ole tarkoituskaan se, että meidän ikäiset pukeutuu niin, että sointuvat hyvin seiniin. En minä ainakaan suostu siihen, nainen on upea minkä ikäisenä tahansa. Kun vanhenee, pitää oppia rakastamaan itseään eri tavoin.
Mitä asuni kertoo minusta?
Koska tämä on käsityöblogi, niin pakkohan on pitkästä aikaa puhua myös vaatteista. Tämän artikkelin kuvissa minulla on päälläni valkoinen mohairneule, jonka olen ommellut Jätti Rätin kankaasta yli 10 vuotta sitten. Paita on lepakkohihainen ja todella paljon pidetty. Olen sen tänä vuonna kaivanut jälleen esiin. Se sopii hyvin viileneviin päiviin, vaikka on ohut, se on myös erittäin lämmin. Paidan kanssa sopii farkkutakki, jonka olen löytänyt ilmaisosastolta. Takkiin ompelin epoletit rikkinäisistä koruista, jotka olen pelastanut Kontista. Jalassa on tekonahkahousut, jotka ovat löytyneet Fidasta. Jalassa olevat lenkkari, ovat myös Fidasta, ne ovat Härdellin vanhat. Kaulassa on myös ilmaisosaston löytö.
Nautitaan naisina olosta, tää on meinaan mahtavaa olla nainen!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Kun oma lapsi seuraa sun blogia
Kun sun oma lapsi seuraa sun blogia ja antaa kommentteja sen sisällöstä, onneksi yksityisesti suoraan päin näköä kuin blogiin. Eilen poika siis halusi keskustella blogini sisällöstä kanssani, hänellä oli sanansa sanottavana. Isoja sanoja tuollaiselle 11 -vuotiaalle kaverille. Poikaa hiersi kovasti yksi asia ja se oli pakko saada sanoa, äitihän ei tätä asiaa ihan suoraan niellyt vaan tietenkin halusi hiukan selvennystä tähän asiaan.
On niin mahtavaa miten lapsi sanookin asiat juuri niin kuin ne kokee, ei valhetta eikä muutakaan. Heleällä lapsen äänellä vain pamauttaa vasten kasvoja niin, että tietää saaneensa suoraa palautetta. Ei kuitenkaan niin rumasti, että se satuttaisi, vaan kauniisti kaunistelematta. Olen ihan varma, että palautetta tulee myös tästä, että olen kertonut teille ääneen hänen mielipiteensä blogistani.
Kun oma lapsi seuraa sun blogia
Muutama ilta sitten, kun Härdelli oli menossa nukkumaan, hänen oli pakko sanoa sanottavansa: ” Äiti miksi sä kirjoitat niin tunteellisesti? Sun blogi on niin tunteellinen ja kirjoitat vain vaatteista.” Tämän jälkeen meillä alkoi kiivas mutta lyhyt keskustelu siitä, että onko blogini sisältö nyt niin kauhean tunteellinen. Voiko vaatteista puhua tunteella?
Äiti miksi sä kirjoitat niin tunteellisesti? Sun blogi on niin tunteellinen ja kirjoitat vain vaatteista.
Keskustelu on avattu! Onko näin, että kirjoitan kovin tunteella vaatteista? Vastauksenne voitte laittaa kommenttikenttään.
Minun pitäisi siis ottaa nyt vähän viileämpi ote tähähn kirjoittamiseen ja olla vähemmän tunteellinen. Kylmän viileä on parempi. Ei pidä mennä liian syvälle vaatteen sielunelämään, vaan silleen vähän pinnalta raapia asiaa. Vaate on vaate, eikä se tarvitse mitään tunteiden näyttämistä.
Mutta toisaalta, haluan kuitenkin kirjoittaa juuri näin kuin kirjoitan. En enempää, en vähempää. Olla juuri niin kuin olen, enkä tehdä niin kuin joku toinen haluaa. Vaatteella on sielunelämä, varsinkin sillä vanhalla vaatteella, sillä on historiansa, miten sitä on hoidettu, mitä se on nähnyt ja kokenut, millaisella ihmisellä se vanha vaate on ollut. Niin paljon on vaatteella meille kerrottavaa ja meidän pitää vain avata silmät näkemään ja kuulemaan niiden tarinaa. Vaate ei ole vain välttämätön paha, jonka voi heittää nurkkaan kun on kerran ollut päällä. Kunnioittakaamme meidän ihania vaatteita! Siinä sitä tunnetta…
*****
Paitojen kaava löytyy Patrones Especial Verano no 326– lehdestä. Ihana ja ilmava kaava. Paidan voi pukea rennosti lähes minkä vaatteen kanssa tahansa. Enemmän käytän tosin tuota sinistä kuin vaaleaa. Jostain syystä nykyään vierastan hiukan läpikuultavia materiaaleja.0
Nautinnollista päivää kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: