Rakennetaan joulu pikaisesti
8
Tänä vuonna meillä rakennetaan joulu pikaisesti, viime perjantaina peruutimme matkamme, tai ei se käytännössä mikään matka ollut, kylpylälomailu Suomessa vain, mutta tulimme siihen lopputulokseen, että jäämme kotiin ja tietenkin kovassa kiireessä rakennamme jonkin sortin joulun nuorimmalle tenavalle.
Normaalisti tähän aikaan, meillä on kova tohina päällä, kun pakataan matkalaukkuja ja suunnitellaan vielä miime hetken kuvioita. Normaalisti siis lähdemme pois jouluksi, lomailemaan ja nauttimaan valmiin pöydän antimista. Tänä vuonna on vähän kaikki mennyt ohi, kuten hanukka, syötiin me kuitenkin aivan ihania sufganiyot, eli hillodonitseja, vein niitä myös töihin maistiaisiksi.
Helsinkiin on perustettu juuri ELIAS culinary -leipomo ja sieltä voi tilata erilaisia herkkuja mitä ikinä tarvitsee. Koska itse olen todella huono leipomaan hillodonitseja. niin tämän leipomon ilmestyminen oli kyllä mahtava juttu meikäläiselle. Vielä kun olisi saanut latkeseja… Tänä vuonna kun ei päästy myöskään latkes juhliin osallistumaan, niin oliisin niin kaivannut jotakin, josta olisin latkeni saanut. Mutta ei auta kuin itse valmistaa vain.
Rakennetaan joulu pikaisesti
Meillä joulun vietto ei ole itsestään selvää, minulle se on vain yksi loma siinä missä kesälomakin. Ei sen suurempi juttu. Vaikka mieheni on teologi, hän ei perusta joulun kristillisestä sanomasta. Siksi joulu on meillä uskonnoton pakanajuhla, jossa keräännytään ruokapöydän ympärille kolmena päivänä ja syödään kaikessa rauhassa, ei muuta. Koska joulu on meille loma, niin on helppo lähteä matkailemaan ja katselemaan muita maita, kokemaan ja näkemään muuta. Nauttimaan omasta olosta, tulla valmiiseen pöytään ja lapset voivat valita matkalla sen yhden rakkaan lahjan, jonka haluaa itselleen. Tämä tapa sopii meille erittäin hyvin, paremmin kuin se, että olemme joulun kotona.
Tänä vuonna maailma kuitenkin päätti toisin ja joudumme viettämään tämän loman kotona, mutta elämme toivossa, että ensi vuonna tilanne olisi toinen ja voisimme matkustaa jouluksi Zakopaneen. Kyllä, voitteko kuvitella, että minä suostun päästämään Krkaovasta sen verran irti, että matkustan Zakopaneen. Käsittämätöntä… Olen kuitenkin niin pitkään nyt toivonut pääseväni rinteille laskettelemaan ja seikkailemaan vuoristoon, että pakkohan se on päästä sinne näkemään miten joulua vietetään siellä. Uuden vuoden voi viettää sitten Krkaovassa. Ehkä, tai jossakin muussa kaupungissa.
Totuus on, että minua harmittaa, ettei päästy reissuun, mutta selviän kyllä harmistani ja työ auttaa siinä, nythän kun en lomaa oikein ottanut sen vuoksi kun ollaan kotona.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Kahdestaan
Olen useasti kertonut, miten tärkeää meidän suhteessa on yhteinen aika, se kahden aikuisen aika. Nyt sitä ei juuri ole, joten meidän on pakko varastaa jokainen hetki olla kahdestaan. Se ei tällä hetkellä ole oikein helppoa, sillä kun keksimmäinen on muuttanut pois kotoa toiseen kaupunkiin, niin yksi lastenhoitaja on poissa pelistä. Isoisä kyllä hoitaa, sen minkä vanha ihminen jaksaa. Muutoinkin on niin paljon arjessamme mukana, ettei ihan aina kehdata pyydellä lastenhoitoon häntä.
Mutta jotenkin oli pakko päästä kahdestaan jonnekkin, edes pieneksi hetkeksi. Meillä yleensä Itsenäisyyspäivä vietetään kotona, tehdään asioita yhdessä ja syödään hyvin. Mutta tänä vuonna koko Itsenäisyyspäivä meni ohi. Yksi iso asia miksi näin kävi oli minun kova päänsärky, jälleen kerran. Instassa olen kertonut, että silmissäni on nyt jotakin ongelmia ja yksi asia mihin se vaikuttaa on päänsärky. Sain kortisonihoidon ja katsellaan miten käy. Mutta eipä siitä sen enempää.
Kahdestaan
Koska meidän molempien työt, korona sekä minun terveydentila rajoittaa aika paljon tällä hetkellä meidän elämää, niin yhteinen aika on todella tärkeää, toki on myös aika lapsen kanssa mutta myös aikuisten välinen aika on tärkeää. Koska meillä ei ollut aikaa kuitenkaan mennä minnekkään pidemmäksi aikaa, niin lähdettiin vain glögille ja munkille Haltialan tilalle. Se jos mikä sopii itsenäisyyspäivään. Suomen maaseutu, maatila, glögi ja munkki. Niin täydellistä ja parastahan tässä oli vielä se, että nämä herkut nautittiin ulkona, peitto päällä. Siinä me penkillä istuimme vierekkäin, katselimme lasten leikkiä leikkipuistossa ja muistelimme viime vuoden joulun aikaa, kun käytiin riisipuurolla ja glögillä Haltialassa. Miten mahtaa olla tänä vuonna? Aukeaako saluuna jälleen, vai siirtyykö tuo tuleva ihana traditio ensi vuoteen? Se nähdään piakkoin.
Meille tämä teki hyvää, olla vain minä ja hän, kaksi ihmistä, nainen ja mies, aviopuolisot. Jälleen äimisteltiin sitä miten ollaan oltu kohta naimisissa 15 vuotta ja niin paljon nähty yhdessä. Miten paljon vuosia on vielä näkemättä. Siksi nämä pienet hetket ovat tärkeitä, tehdä asioita mistä molemmat nauttii… Vaikka se olisi syömistä ja juomista.
Ihanaa Itsenäisyyspäivän iltaa laikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: