Myyntiin vaan
2
Nyt laitetaan myyntiin vaan kaikki mitä irti saadaan. Uusi asunto on niin pieni, että pakko saada lähes kaikki pois hävitettyä. Joko löytyy uusi koti tai sitten menee vain komeasti sorttiin. On vaatteita, kenkiä, huonekaluja ja astioita. Sekalaista seurakuntaa siis pihalla myynnissä. Myös ilmaiseksi.
Myyntiin vaan
Joskus on vain aloitettava uudestaan, ei auta maamme laulukaan. En halua tätä kaikkea mukaani, vain muutaman asian. Ei ole edes ensimmäinen kerta kun teen tämän ratkaisun, että laitan kaiken jakoon ja lähden ihan vain säkeillä ja muutamalla huonekalulla seuraavaan etappiin. Se tekee myös hyvää. Viimeksi muutettiin näiden kaikkien tavaroiden kanssa ja nyt en tee sitä toiste. Haluan keveämpää kun kerran muutetaan pienempään.
Vaikuttaa muuten paljon sille, että tämä blogi muuttuu hetkeksi muuttoblogiksi, päiväkirjamaiseksi, sillä meikäläisellä on jo niin hiki hatussa tämän homman kanssa. Tuntuu, ettei saa mitään aikaan, vaikka miten on pakkaillut tuota omaa työhuonettaan. Odotan sitä hetkeä, että saadaan ensimmäiset tavarat siirrettyä uuteen asuntoon. On enemmän tilaa myös pakata lisää täältä. Ei meinaan ole helppoa koittaa saada tätä huushollia johonkin järjestykseen nyt.
Pöly lentää
Pöly lentää, nenä vuotaa ja pärskin kuin pieni otus. Silmätkin vuotaa ja tuntuu kuin eläisi yhdessä sumussa pölypilven keskellä. Laatikoita on koko ajan liian vähän ja etenen aivan liian hitaasti. Suunnitelmissa oli, että saan pakattua viikossa tuon ompeluhuoneen. Noh, toivossa on hyvä elää… Ei tainnut näin sitten kuitenkaan käydä. Vielä on valtava määrä tavaraa, mikä pitäisi saada laiteltua jonnekin. Joko mukaan tai sitten muualle, uuteen kotiin.
Muuttaminen on aina aika raskasta mutta myöskin kivaa. Voi jälleen keskittyä uuden kodin laittamiseen. Rakentaa omaa pientä pesää. Jännittää myös pojan tuleva koulu ja uudet kaverit. Mutta odotan kovin sitä, että saan kuljettua töihin helpommin ja nopeammin. Minulle eniten stressiä teettää nyt nämä myyntihommat. Ne ei oikein ole mun juttu ja siksi koko homma ärsyttää ja paljon. Olen jo monet vuodet ollut myymässä kaikenlaista mutta koska olen laiska ihminen, niin en ole jaksanut kuvata näitä tavaroita ja vaatteita. Katsotaan mitä tästäkin tulee.
Rentoa iltaa kaikille!
Seuraa minua:
Me muutetaan
Nyt on aika sanoa, että me muutetaan. Peltonäkymät muuttuvat kaupungin kerrostaloihin. Jeps, me jätämme taaksemme maalaisidyllin ja siirrymme kantakaupunkiin. Elämä muuttuu kertaheitolla aivan toisenlaiseksi. Mennäänkö persedellä puuhun, vai onko tämä sitä mitä oikeasti haluamme? Se jää nähtäväksi. Olen aina ollut kaupunkityttö ja olen kaivannut kaupungin sykkeseen.
Me muutetaan
Eikä se riitä, että muutamme, vaan me muutamme paljon pienempään asuntoon missä nyt asumme ja ihan ensin pitää saada myytyä osa huonekaluista, keittiö tavaroista, vaatteista ja kengistä. Kaikki kun ei tule koskaan mahtumaan niin pieneen asuntoon minne ollaan menossa. Miksi päätimme näin? Siihen on monta syytä, mutta yksi oli se, että minun työmatkat julkisilla täältä Pohjois-Helsingistä on aika tuskallista matkata. Kantakaupungista pääsen kaikkein parhaiten ja nopeiten työmaalle. Se kuitenkaan ei ollut se ainoa syy, muitakin on joita en tässä enempää ala avaamaan.
Toinen syy on ihan vain se, että olemme jo pidempään suunnitelleet tätä muuttoa, vaikka tarkoitus olikin muuttaa vasta vuoden päästä. Asunto kuitenkin löytyi viikossa ja vuokrasopimus allekirjoitettiin heti. Avaimet saadaan nyt kuun vaihteessa ja viimeinen muuttokuorma saadaan uuteen osoitteeseen lokakuun lopulla. On kyllä aika kiva alkaa rakentaa uutta. Härdelli odottaa kovasti pääsyä uuteen kouluun.
Viikonloppuna alkaa myynti
Viikonloppuna alkaa meillä ensimmäinen myynti täällä meidän takapihalla. Toivottavasti saadaan edes jotakin pois tieltä ennen kuin aletaan täyttämään autoa pahvilaatikoilla. Myöhemmin tulee uusi myyntiviikonloppu, sillä lähtevää tavaraa on paljon. Olen vienyt myös töihin ison pinon tavaraa, joista hyötyy meidän tila ja nuoret. Laatikkoprojekti on siis näillä seisomisilla päättynyt siihen, että lähes kaikki laatikon sisältö on työpaikallani ja osa on mennyt räteiksi mopopajalle ja keramiikkaan ja osa sitten minun nuorille tekstiilipuolelle.
Pientä luopumisen tuskaa on kyllä, sillä olen niin suurella hartaudella rakentanut tämän ihanan vaatekaappini ja nyt on luovuttava suurimmasta osasta vaatteita ja varsinkin kenkiä. Mutta tavallaan on ihanaa saada oloa kevennettyä ja pääsee oikeastaan rakentamaan jotain ihan uuttakin tällä tavoin. Olen innoissani ja samalla myös surullinen. Vaikka en ole koskaan tykännyt asua tässä, niin meillä on ollut täällä myös omat hyvät hetkemme ja onhan tämä yhteisö täällä ollut ihan huippua.
Rentoa iltaa kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: