Sen kesän pituinen se
13
Jaksan vielä puhua pitkään kesästä ja kesän ihanista hetkistä ja vielä ihanimmista kesävaatteista mutta tottus on, että sen kesän pituinen se. Kesä on päättynyt ja kylmä viima ja sade on saavuttanut meidät. Tämä syksy on tuonut myös uusia tuulia, jotka eivät ole niin mukavia. Eli tämä vuosi on sellainen, jota ei voi kovin ilolla muistella. En minä ainakaan. Tämä vuosi on ollut onnettomuuksia täynnä, vaikka yksi asia tässä hyvä onkin…Työni vakinaistettiin. Se on ainut iloinen pilkahdus tässä vuodessa.
Ja nyt syksyn tullen luonnon väri muuttuu, silti haluan pitää hiukan vielä kiinni tiukastikkin kesän kirkkaista väreistä, luonnon äänestä ja auringon paisteesta. Siksi minun oli ihan pakko saada tehtyä pienestä kankaan palasesta itselleni toppi, kesätoppi. Kangas on ihanan kirkas ja värit sopii hyvin kesän loppumetreille. Tämän topin myötä sanotaan heipat ihanalle kesälle, siivotaan piha talvikuntoon ja siirrytään sisätiloihin.
Sen kesän pituinen se
Kankaan palasen olen ostanut Kierrätyskeskuksesta, Nihtisillan tavaratalosta. Kuvassa olevat farkut taas on hankittu Fidasta kesä loppupuolella. Siihen kyseiseen asuun liittyy tarinakin, miksi kyseinen asu on päätynyt kaappiini. Kuvassa olevat kengät olen ostanut vuosia sitten sambakaveriltani, hän on ne hankkinut itse joskus Lontoosta. Ja kuvassa olevat ”kukkaset” on Kierrätyskeskuksesta myöskin. Ja kukkien ympärillä oleva voimapaperi on säästetty pakettilähetyksestä. Eli kaikki kuvassa on muiden vanhoja tai muiden jämiä. Topin vuori on pätkä omaa vanhaa lakanaa. Kaavana olen käyttänyt Burda 5/13 mekon kaavaa, mekoksihan se ei tullut, kun materiaali loppui kesken, vaan peplum -topiksi.
Minulla on nyt muutama vaate tällä kaavalla tehtynä, erilaisin helmoin. Tällä kaavalla tehdyt mekot olivan minun tämän kesän käytetyimmät mekot. Tykästyin niihin näysin ja ne sopivat myös meidän kesäreissulle hyvin, nimittäin Raaseporin reissuun. Ihana vanha Tammisaari ja Fiskarsin kylä. Vielä haluan takaisin näkemään ja kokemaan näihin paikkoihin. Tämä toppi on odottamassa ensi kesää ja toivon kyseisen kesän olevan parempi kuin oli tämä kesä ja sellainen, että voin hyvin keskittyä myös tähän ihananaan maailmaan ja ompeluun.
Rentoa perjantaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Vielä on kesää jäljellä
Tai ainakin toivoin, että vielä on kesää jäljellä. Vielä voi pukeutua kesäisesti ja nauttia auringon paisteesta. Toki jo syksyn tuntee ilmassa, ei aurinko enää lämmitä samoin kuin ennen. Ei ole enää ihanaa kesäpäivää, vaikka kohtuu lämmintä olisikin. Kun aurinko laskee kylmyys valtaa ympäristön, on jo puettava takkia päälle. Pienet sekaiset tunteet syksyä kohtaan. Toki on ihanaa kun ruska tulee ja saa verhoutua ihaniin neuleisiin ja syksyn murrettuihin sävyihin. Niin ihanaa.
Mutta vielä ei keskitytä syksyyn, ei todellakaan, vaan nyt puhutaan ihanista kirppis löydöistä, joita tein tuossa taannoin kun kävin tutustumassa Reloven Töölön myymälään. Lupasin jo silloin, että kerron vähän näistä paidoista, jotka sieltä ostin. Tosin toisesta ei nyt ole mitään kivaa kuvaa…Mutta eiköhän me pärjätä näillä mitä nyt on.
Vielä on kesää jäljellä
Ostin Relovesta kaksi raidallista paitaa, toinen punaraidallinen mariannekarkki ja toinen siniraidallinen. Molemmilla paidoilla voi rakentaa ihanan asun ja koska ovat perusvaatteita, niin ne voidaan yhdistään miten tahansa. Olen kesän aikana käynyt muutamissa kirppareissa kiertämässä ja etsimässä tiettyjä asioita kaappiin, joita minusta minulta puuttuu sieltä ja nämä kaksi paitaa oli sellaisia.
Tähän sinivalkoiseen asuun yhdistin ilmaisosastolta aikanaan löydetyt farkut, jotka ole tuunannut (lyhensin lahkeita ja tein repeymät polviin), laitoin jalkaani puukengät, jotka olen vähän aikaa sitten löytänyt Kierrätyskeskuksesta ja olalle heitin laukun, joka on myös Kierrätyskeskuksesta. Näin koko asu on kirppislöytö.
Puukengät
Olen useasti sanonut, että rakastan puukenkiä ja niitähän on. Vain yhdet olen joskus ysärinä ostanut uutena, muutoin kaikki on kirppareilta. Puukenkien ongelma on se, että ne ovat yleensä aivan loppuun käytettyjä, enkä sitten niitä halua ostaa. Yhdet siistit olen ilmaisosastolta napannut aikanaan mukaan ja ne tuunasin uudeksi. Siksi on ihme, että välillä löydän aivan käyttämättömiä piikenkiä ja tietenkin ne on otettava mukaan. Tästä syystä, että puukenkiä on vaikea löytää, niitä ei hirmuisen montaa paria ole minulla, vaikka niitä on.
Suosin puukengissä sinivalkoista lippua sekä sinikeltaista. Minulla on molempia kahdet ja sitten muutamat liputtomat, joiden alkuperää en tiedä. Mutta nämä kullankeltaiset puukengät olivat upea lisä keräilykohteeseeni. Ja nyt ei tarvitse enää etsimällä etsiä mitään puukenkiä, vaan jos vastaan tulee, niin sitten mietitään.
Nautinnollista sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: