Toivottavasti kaikkien juhannus meni oikein hyvin. Meillä keskityttiin muuttoon ja uuden asunnon laittamiseen, ei siis oikein päästy juhlatunnelmaan. Kelit oli sen verran huonot, että ulkona ei päästy syömään mutta ollaan saatu kyllä suloinen pieni pesä tehtyä pihalle, joka on tosin väliaikainen ratkaisu kun ei ole ollut aikaa suunnitella mitä tuolle pihalle tekisi. Osa tavaroista on kadoksissa, tuo juhannushamonen löytyi vihdoin eilen illalla. Eli pikku hiljaa tavarat löytyy. Täytyy kyllä myöntää, etten ihan hetkeen ryhdy tähän uudelleen. Vanhassa asunnossa on vielä paljon laatikoita ja päätettiinkin pakata paku ja viedä ne tavarat appiukolle säilöön siksi aikaa, että saadaan tänne uuteen paikkaan joku järki ja kasattua huonekaluja.

Hauskaakin on ollut kun löytyi valokuvat. Ollaan istuttu lasten kanssa lattialla ja katseltu vanhoja kuvia. Varsinkin minun nuoruuden kuvat ovat olleet kiinnostavia. Jos mitään muuta ei minulla ole ollut niin valtava tukka. Hauskaa on kyllä myös se, miten muoti tulee aina uudelleen ja uudelleen ja samoja juttuja näkee jälleen katukuvassa, itsekkin paljon käyttää kaavoja, joita käytti silloin 80-luvulla.

Vaikka juhannus oli meillä kiireinen ja muuttoa tehtiin, niin oli kiva syödä ensimmäisen kerran ihan ilman kiirettä. Meillä kun on koko viikko menty lähes pelkästään joko hävikkiruoan kanssa tai sitten noutoruokaa haettu. Ei tee hyvää kyllä mun mahalle moinen, tosin kroppaa saa hyvin muokattua tuolla sapuskalla…
Tämä alue, jossa nyt asutaan on ihanan vihreää, täällä ei ole kerrostaloja vaan omakotitaloja sekä rivareita. Tai noh, en ole vielä tutustunut alueeseen niin hyvin, että voin sanoa, ettei täällä ole kerrostaloja, korkeita ei ainakaan ole, jos joitain on. Juhannuksena onneksi irtauduin sen verran muuttotohinoista, että lähdin koiralenkille ja näin mitä kaikkea ihanaa meidän takapihalla onkaan.
Asuinalue on pari kilometriä vanhasta osoitteesta, joten aika samoilla alueilla hengaillaan mitä ennenkin mutta nyt enemmän vielä maalla. Ollaan välillä ajeltu fillareilla täällä mutta muutoin on tämä alue jäänyt vähälle huomiolle meillä.

En vielä aamulla herätessäni osannut ajatella, että äitienpäiväni tulisi olemaan niin erilainen mitä aikasemmat päiväni ovat olleet. Tiedän, että kaikki lukijani eivät tykkää kuvaoksennuksesta mutta sitä on nyt luvassa. Nimittäin, yleensä äitienpäivänä toivon vain omaa rauhaa ja ompeluaikaa mutta toisin kävi kun aurinko kiipesi taivaalle ja lämpötila alkoi kohota kohti taivaita. Mieheni myös tietää miten kovasti kaipaan menoa ja meininkiä, seikkailuja ja matkustelua. Tämä kesä kun tulee olemaan todella erilainen, koska muutamme uuteen kotiin. Ei juuri ehditä matkustella tai seikkailla kun asunto on ensimmäinen asia, mikä pitää saada laitettua, varsinkin piha, koska me haluamme viettää siellä kuitenkin niin paljon aikaa kuin mahdollista.

Rakkaimpani siis päättivät viedä minut minilomalle Rivieralle ja sen jälkeen vanhan kaupungin idylliin syömään. Sen jälkeen olinkin jo niin väsy, etten kyennyt oikein edes miettiä mitä pitäisi ommella seuraavaksi. Helsingin oma upea Riviera on mahtava matkailukohde niin Helsingissä asuville kuin myös muualta tuleville. Olen todella tykästynyt alueeseen ja voisin hyvin asua siellä myöskin. Upea paikka monin tavoin. Olimme viime kesänä ensimmäistä kertaa aurinkolaaksossa ja siitä kirjoitin täällä. Jos kaipaa minilomaa niin tämä on se kohde, on kuin olisi ulkomailla kun tulee tänne ja täällä kävely todella paransi fiilistä paljon. Toki se ei poista matkaintoa mutta hellii silti sydäntä ja tulee parempi mieli.

Patikkareissun jälkeen olikin kiva mennä Koskenrantaan virvokkeille, tosin pojat ilmoittivat olevansa nälkäisiä, eikä auttanut muu kuin tilata myös syömiset pöytään. Koskenranta oli aivan täynnä ja olikin ihme, että saimme varjoisan pöydän kun juuri yksi perhe lähti kun huomasivat meidän tulevan ja etsivän pöytää. Tällaisen reissun voi tehdä ilman rahaa mutta me ei oltu varauduttu lähtemään mihinkään vaan kotona odotti ruokatarpeet. Ihan kivaa vaihtelua.

Mitä kaikkea ihanaa minulle onkaan tehty? On korua, liinaa ja kestokassia. Kyllä minun nyt kelpaa!