13 vuotta ollaan otu yhdessä, on ollut ylä -ja alamäkiä, on ollut iloa ja surua. Näihin vuosiin sisältyy monta vuoristorataa. Näin se elämä menee, koskaan ei mennä tasapaksuista tietä, vaan tie mutkittelee ja heittää erilaisia kiviä ja hiekkaa tielle. On eri asia miten me sitten suhtaudutaan näihin tien muutoksiin. Menimme naimisiin 9.2.2006 ja treffeillä oltiin käyty vain kerran, sen ensimmäisen kerran. Ei ehditty edes seurustella kun kävelimme Maistraattiin. Olin silloin 33 vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja ja mieheni 23 vuotias lapseton nuorukainen. Monet luuli, ettei tästä mitään hyvää seuraa ja avioliitto ei kestä mutta tässä sitä porskutellaan edelleen.
Meille on tärkeää varastaa joka viikko yhteistä aikaa ja tehdä jotakin kivaa yhdessä. Välillä ulkoillaan, välillä jotakin muuta. Kunhan se on sitä yhteistä aikaa ilman lapsia. Me olemme myös sellaisia, että tarvitsemme paljon omaa tilaa ja sitä annetaan toisillemme myös paljon. Nämä kaksi asiaa on suhteessamme avainasemassa. Tila ja yhteinen aika. Tasaisesti molempia.

Päätimme viettää muutaman päivän etuajassa hääpäivää, sillä itse olen töissä lauantaina, meillä ei myöskään ollut sen kummemmin päämäärää kuin vain museo, josta tässä postauksessa kerron. Kun päästiin keskustaan, niin ajatukset kolahti uomiinsa ja päätettiin mennä ensin lounaalle, sen jälkeen museoon ja lopuksi kakulle vanhaan kauppahalliin. Tämän kummallisempaa ei tarvitse olla. Meille ainakaan.

Käytän todella harvoin Allt om Handarbete lehden kaavoja, siksi unohdin täysin, että kaavat ovat meikäläiselle aivan liian isoja ja näin myös tämä jämäkankaasta tehty paita on minulle liian suuri. Hivenen harmittaa, sillä tämä kangas on sellaista mistä tykkään paljon. Paita on muutoin aivan kuin minulle tehty, niin kuin onkin…
Paidan kangas kuuluu kasaprojektiin ja on ylijäämää mekosta, jonka tein tuossa syksyllä itselleni. Mekko onkin kovassa käytössä edelleen ja vaikka paidan teinkin, kangasta jäi vielä vähän yli. Niistä on kuitenkin suunnitteilla hiukan juttuja. Niin paljon suunnitelmia ja niin vähän aikaa toteuttaa niitä… Paitaa on kuitenkin käytetty ja toivottavasti se löytää hyvän uuden kodin kun sen laitan hyväntekeväisyyteen.
Asuuni kuului myös Kierrätyskeskuksesta löytyneet saapikkaat sekä yli 10 vuotta vanhat mustat farkut. Takki oli toppatakki, jonka ostin kun aloitin iltapäivätoiminnan ohjaajana muutama vuosi sitten.

Minulle tämä vuosi on ollut hyvin erikoinen, kaikenlaista on tapahtunut ja elämä muuttunut monesta kohtaa. Nyt kun katsoo vuotta taakse päin, huomaa miten onnekas olen ollut monessa asiassa. Unelmia on vielä toteutumatta, kaikkea ei voi yhdellä kertaa saada, vaan on yritettävä uudelleen. Yritän nyt kovin lyhykäisyydessä saada kerrottua ne vuoden kohokohdat, joita minulla on ollut. Se tulee olemaan hyvin vaikeaa, sillä kohokohtia on paljon, niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta yritetään nyt kovasti kuitenkin.
Vaihdoin viime tammikuussa lennossa työpaikkaa ja tämä vuosi on ollut minulle kuin raketti…Olen tutustunut aivan mielettömiin ihmisiin tämän vuoden aikana, niin alan ammattilaisiin kuin myös nuoriin. Olen oppinut paljon uutta ja olen myös oppinut itsestäni paljon uusia puolia ja uusia asioita.

” Vuoden kohokohta on minulla ollut kesäkuun Tekasin-festarit, joissa sain olla mukana. Upea kokemus siitä miten minun kädentaidot on huomattu, miten sain ne mukaan tapahtumaan ja miten sain myytyä vaatteitani, itse tehtyjä, erilaisia, tuunattuja vaatteita. Aika hurjaa…”

Vuosi alkoi vaihdilla ja olin aivan täpinöissani, niin uudesta työstäni kuin myös ideoista, joita halusi n kovasti toteuttaa. Valitettavasti aika alkoi olla se juttu, että tekeminen väheni kotona ja keskityin lähinnä työn tekoon, työt ei tekemällä lopu tällä alalla. Innoissani olin kuitenkin kaikesta mikä pyöri päässä ja jaloissa.
Jokainen kuukausi toi jotain uutta ja mielenkiintoista tullessaan. Kun muutimme uuteen asuntoon, uuelle alueelle, jotenkin ajauduin synkkyyteen, josta en ole ihan vieläkään päässyt irti. Myös väärät valinnat työkuvioissa rasitti loppuvuotta vaikka olen saanut myös mahtavan mahdollisuuden tehdä myös tyttötyötä, jonka parissa haluan jatkaa vielä pitkään, on niin paljon opittavaa tässä työssä.
Muutossa hyvää oli kuitenkin se, että ymmärsin, että voin myös luopua asioista ja nähdä uuden maailman kun luovun vanhasta maailmastani. Uudenlaiset retket ja seikkailut löysi meidät hyvin helposti. Vielä olisi valtavasti nähtävää ja koettavaa tämän alueen osalta.

Uudet aiheet nousivat puheisiin, köyhyys ja kiusaaminen. Aiheet, jotka tuntuvat olevan hyvin arkoja ja tietynlaisia. Sinun pitää olla oikealla tavalla köyhä, jos et ole niin köyhien silmissä olet huono ihminen, ideoita ei saa antaa ja vielä vähemmän kertoa omista selviytymistavoista, onnellinen ei saa missään nimessä olla. Ja kiusaaminen on aina sitä, että rikas kiusaa köyhää, vaikka se ei pidä aina edes paikkansa. En pidä leimaamisesta, enkä kiusaamisesta, oli sitten rahaa tai ei.
Kerroin myös omasta introvertin maailmasta, kerroin sairaudestani ja muutoinkin raotin vähän yksityisen elämän verhoa. Tarvitsin sitä todella paljon, sen verran kovaa kyytiä oli alku vuosi ja oikeastaan koko vuosi ollut tuota kovaa kyytiä. Myös ilmastonmuutos aiheutti ihmisissa kovaa huolta ja murhetta. Monet bloggarit kirjoittivat aiheesta ja toivonkin, ettei aihe unohdu kun tulee uusia mullistavia uutisia, vaan jokainen hiukan koittaisi muuttaa ensi vuonna elämäänsä astetta ekologisempaan suuntaan.

Kesällä annoin todella seikkailujen viedä minua, myös hävikkiruoka hommat olivat esillä, kesästä jäi todella ihana muisto, vaikka en ole vieläkään sopeutunut siihen, että parveketta ei enää ole, vaan on oma piha, joka ei kuitenkaan ole ihan mun juttu. Koska en osaa tehdä siellä mitään. Seuraavaksi olisi tarkoitus saada tehtyä aita pihalle, ensi kesäksi, jotta koiruudet voivat olla pihalla rennommin, ilman kamalaa säheltämistä.
Matkustelulle ei tänä vuonna aikaa jäänyt, ennen kuin nyt jouluna mutta uusia seikkailuja oli valtavasti, tutustuttiin Helsinkiin ihan uusin silmin, turisteina. Se muuten kannattaa, kannattaa myös tehdä budjettimatka Helsinkiin myöskin. Tällaiset reissut ja seikkailut ovat meille todella tärkeitä ja siksi minulla tämä vuosi on ollut aika vuoristorataa, sillä seikkailut päästiin kokemaan lähinnä kesällä, kun työt vei mennessään. Samaa odotan myös keväältä mutta myös uusia mahdollisuuksia ja uutta syventymistä asioihin. Ehkä vielä sopeudun tänne uuteen asuntoon, uuteen ympäristöön…Mene ja tiedä mutta yrittänyttä ei laiteta.

Jokaiselta kuukaudelta on yksi kuva ja linkki kuukauden postauksiin. Linkkilista löytyy tuosta ylempää, joista näkee jokaisen kuukauden luetuimpia ja kiinnostavimpia tekstejä. Nyt toivotan teille kaikille oikein ihanaa vuotta 2019 ja olkoon se jokaisella parempi kuin tämä vuosi on ollut.

Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Joulukuu